30.3.10

Färsk potatis och sill

Sverige, sverige älskade vän. En tiger som skäms. Kuuntelematta parasta.

Muinaisina vuosina Hankasalmella laitoin stereoista kajahtamaan Kentin Sverigen. Kovaa. Jos jossain biisissä on tunnelmaa niin tuossa sitä on. Samoin kuin Turkan ja SPn Loirifiilistelyistä viime syksyltä. Kenttiä kuunnellessa tosin juodaan jotain muuta kuin mustaa lonkeroa. Mikäs se nyt on se ruotsalaisten lempijuoma. En tiedä, mutta heti huomenna selvitän.'(Copyright Pekka-Kaivo Arisaari).

Täytyy myöntää, että jälleen viikonloppuiltana tuli käytyä keikalla paholaisen sanansaattajien kokouksen jälkeen. Ja se oli varsinainen kokemusten summa vaikkei edes herunu. Pistettiin tanssilattialla aivan kaikki peliin, hoidettiin hommat miljoonasti. Keikan kohokohta saattoi silti olla introbiisi, joka muuten oli michael knight (miten se kirjotetaan??) -tunnari ja cribs-mallin screeneillä pyöri video jossa oli Kitti punavaloineen ja kaikki sellaset setit. Toinen kohokohta oli loppu.

Biisilistassa oli kaikenmaailman voittamattomat, timantit, boogiet, osa noista edellämainituista ja sellaset sit mitä ei tässä mainita. Kaikki peliin, joka kaupunki messis. Poikien uskottavuutta triplasi se, että Elaelaela muisti toistaa varmasti kaikkien biisien väleissä pariinkin otteeseen kaksikon uudesta Mun tie tai maantie - levystä, jota Fintelligenssin kaksikko mainosti olevan ostettavissa kaikkialla ja levyn nimi on muuten Mun tie tai maantie ja seuraavaksi muuten levyn nimikkobiisi Mun tie tai maantie. Tuon biisin nimeä kantavan levyn ostamalla tuet Fintelligenssin toimintaa, joka on juuri julkaissut Mun tie tai maantie pitkäsoiton, jolta löytyy timanttisen ihana hitti. ROTKO.

Eikö ollutkin kiva. Tykkään kovasti myös tästä suomilyriikan ruumillistumasta:

"Sä luulet olevas kuuma kissanainen, mut mieleen tulee lähinnä Jutta Urpilainen"


Aivan aluksi sanottakoon, että ylläoleva ei ole mikään poliittinen kannanotto, olenhan poliittisesti sitoutumaton korrektin ja riippumattoman asiantuntijatiedon kannattaja. Puolestani demaripuolue saa ihan hyvin jatkaa oppositiossa papukaijoineen.

So long, näkyy kohta Karlin kruunuilla mämmiä syömässä. Onko pääsiäinen muuten se aika, kun syödään mämmiä? Vai laskiainen?

25.3.10

Autin muailmasta

Lumisokeus (photophthalmia) on ihastuttava ja vihastuttava vaiva. Se kertoo siitä, että on nauttinut keväthangista isosti, mutta myös siitä että on tyhmä eikä tajua suojata silmiään säädyllisesti. UV-säteily ei polta vain ihoa, se polttaa myös silmät. Henkilökohtaisesti haluaisin viettää juuri tällaiset päivät jossain pohjoisessa, kuten tuo olympialaiset väliin jättänyt rovaniemeläinen. Kohtalaiset ovat puuterit Suomessakin.

Korvikkeeksi viikonlopun ohjelmassa tulee olemaan niin elokuvailtaa, mahdollista pilkkimistä (muuallakin kuin töiden ääressä) ja Variskarin seuraamista SM-hiihdoissa. Toivottavasti sataa räntää. Ja sataahan sitä.

Eilen ilmaantui levymarkkinoille Mokoman Sydänjuuret. Kohtuullisen monta kertaa läpi kuunneltu levy on parantunut ensipuraisusta, sillä se oli ensalkuun pettymyksenlainen. Mutta onneksi parin kuuntelun jälkeen tajusinkin, että levyhän on hyvä.

Hauskaa oli, että muutama biisi kuulostaa paikoitellen aivan Stam1nan uudelta materiaalilta. Vain paikoitellen. Esimerkiksi Vääräleuan alkuriffin aikana aloin kelailemaan, että hetkinen mitäs nyt. Platta on erittäin tunnistettavaa Mokomaa alusta loppuun. Ongelmahan on tietysti se, että biisit ovat melko samankaltaisia. Toisaalta mitä sitten, ei kaikkien bändien tarvitse pyrkiä mihinkään holopaismaiseen taidetuotantoon.

Levyn kohokohdat ovat ehdottomasti levyn aloittavan Sydänjuuret biisin viimeinen pari minuuttia, Rautaa rinnoista, Älä anna sille nimeä (slovari). Eräs biisi myös saavuttaa lähes ikimuistettavuuden äärimmäisen hienolla nimellä. Uskoisitko tällaisen kohtuullisen raskasta musiikkia soittavan yhtyeen nimeävän biisin näin: Hei hei heinäkuu.

23.3.10

In the morning

Laita evästä, lähden kohta hiihtämään.

Sitä toistuu vielä muutaman päivän ajan päätellen siitä, että lunta on noin metrin verran. No voi sen tarkistaa ihan forecan säätiedotuksestakin, mikä kertoo, että lunta tulee tilalle samaa tahtia kuin aurinko sitä sulattaa.

Snödjuppi näyttää, että Skånekaan ei varsinaisesti tarjoa lumettomia olosuhteita, ruotsalaisia neitoja bikineissään ja terassitunnelmaa leiri-iltoina. Ehkä sitten viikon päästä, kun sinne suunnalle kuljeksitaan ja tsillai, tapahtuuhan niitä ihmeitäkin aina välillä. Hyvä todennäköisyys löytää ihmeitä on mennä Lourdesiin Ranskaan. Kovasti alkaa epäilyttää, että Iso-G on käynyt siellä, sillä sen verta ihmeellisiä ovat takavuosina jotkut suoritukset olleet. Siis Gebreselassie. Thierryhän sentään on ihminen 90h/3 viikkoa harjoitteluineen. Toivottavasti Tero näyttää ihmisyytensä taas tänä vuonna. On kuulemma jälleen harjoiteltu.

Huomenissa aamuauringon paistellessa ajattelin hiihtää lumisokeutta etsien ja ruhoa palautellen. Ehkä niitä ihmeitä löytyy tuolta kimaltelevien kinosten keskeltä. Ja jäätyneitä koiranulkoiluttajia, jotka ovat ihan hauskoja, vähän kuin jääveistoksia katselis. Tuolla oli noi valjakkohiihdon SM-kisatkin, niin eiköhän sinne taas pari paria jäänyt hankeen. Tai niin no, koirathan ne ei hankeen jää paleltumaan.

”Herranen aika kun malttia riittää!! Terveisiä Pohjois-Karjalasta!” Jokipo pelaa kohtuullisesti.

Normaaleissa vaatteissa ei kannata muuten juosta. Ihmiset vain katsovat, että mikä hullu tuo on. Vai onkohan se varastanut jotain. Todennäköisesti on. Näin tarinoi Röyhkä, etunimeltään Kauko. Tietysti jos haluaa hullun tai varkaan maineen niin mikä ettei. Ensimmäisen saa hankittua helpommallakin. Mutta miten, se jätettäköön mieli kuvitettavaksi jokaiselle henkilökohtaisesti.

Viimeiseen kahdeksaan päivään olen juossut seitsemän intervalliharjoitusta. Niinhän se Juspokin nykyään tekee. Ja Pajalan Charlotte, ja Marit ja ketäs näitä nyt oli. Jälkimmäiset tietysti lähinnä hiihtää. Annoin niille vedoille myös nimet: ylpeys, turhamaisuus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti (oli muuten kohtuullisen kuolleen kävelemistä tuona iltana), himo. Himon viimeinen tonni oli muuten kovin vuosiin, joten syntinen harjoittelu toimii. Kiva se on kehittyä aina joskus jossain. Viimeksi samanlainen tunne oli varmaan talvella 2002, kun opin lumilaudalla backrodeon vajaan pyörimisen ja jään yhdistelmän aiheuttavan lievän aivotärähdyksen ja hetkellistä hengenahdistusta. Ohikiitävää, sanois Juha Tapio. Periaatteessa tätä blokkiharjoittelun ihanuutta pitää jatkaa niin pitkään kuin vauhti nousee ja ranka palautuu kohtuullisesti. Joten eiköhän torstaina vielä rataharjoittelu ole ohjelmistossa. Nimet tosin loppusivat. Tuo sana on muuten murretta, jota pari paikallista kaupunkiinmuuttajaa puhuu. Aina se kuulostaa yhtä hassulta.

Jokipo-Dteam 6-3. Ei tullut Jyväskylään tuplamestaruutta tänä(kään) vuonna. ”Ja täällä aletaan jakaa Ilveksenkaatolupia Joensuussa!”

Se ei ole tuuli joka korvissa soi. Se on motivaatio ja se sanoo moikka moiii.

Zersenay Tadese alkaa lunastaa odotuksia, joita kaikkien aikojen taloudellisimmaksi puhutulle juoksijalle on asetettu. Z muuten kiristi vauhtia lopussa selkeästi. Huhheijaa. Väliajat 8,5 km 24.06, 15 km 41.33 (3 sekuntia Limon ME:stä), 20 km 55.21(ME). Ja puolimaraton 58.23(ME). Maratonilla Eritrean lahja kestävyysjuoksumaailmalle joutui viime yrityksessään nöyrtymään keskeytykseen, kun ei sattunut vire ilmeisesti kohdalleen. Seuraavaa kertaa odotellaan..

Kläk kläk.

Tämä kuva muuten ansaitsisi jossain mediassa vuoden suunnistuskuvan arvon vuodelta 2009. Annettakoon se siis vaikka tässä. Vieressä vuoden suunnistuskuva 2009, by laura croft.

21.3.10

Vesitornit tutuksi

Ekaa kertaa ikinä tein oikein suunnitellun soittolistan juoksuharjoitusta varten. Se meni näin.

lämmitys:
Sampo, I gotta feeling, Horros, Stomp to my beat, Pump it harder, Muuri.

ylämäkiä:
Elämän tarkoitus, No education, Aate, Lääke, TV:stä tuttu, Taiteilia, Rikkipää, Slaying the dreamer, Nujerra ihminen.

viilennys:
Murtumispiste, Given up, Pakkolasku, Bleed it out, Dead to the world, Kehtolaulu.

liikkuvuudet:
Sky is mine.

Harjoitus oli hyvä.

Paralympialaisten viestihiihto on aika jännittävää toimintaa. Joukkueita on kuusi. Osa työntelee hiihtotuolissa, toiset oppaan kanssa ja kolmannet sitten kädettä.


19.3.10

Tänä päivänä..

aion olla tanssimatta. Maan alla noin kuuden sylen syvyydessä esiintyy herra nimeltä Ylppö. Maj Karman Kauniiden Kuvien solisti takavuosilta uusine Ihmisorkestereineen on sen verran kuunneltavaa musisointia, että kutsukoon Kellari tänä iltana, sillä siellä hän on. Tulipa pitkä lause. Vieläpä kovin raskas sellainen. Vastaavia kirjailin noituushistorian tenttiin tänään kymmenittäin. Kyllä tentaattori kiittää. Ja hylkää. Raskaita olivat myös viikon viidennen vetoharjoituksen vedot.

Jos jotain biisilistantapaista laitetaan, niin tässäpä olisi sitten tämä sapluuna:

- Paraatimarssi (Ilosaari 2008 muuten alkoi Ihmiset tulevat -rallatuksella, tää vois olla uusi vastine. Ilosaaressa oli muuten kivaa silloin(kin).)
Sitten kun yleisö on lämmitelty tuolla kompilla alkaa varsinainen show tietty uuden levyn avausraidalla. Sopii myös ekaksi biisiksi paremmin kuin paremmuus.
- Riisu siipesi
- Piraija
- Kleopatra
- Hylättyjen valtakunta
- Videovuokraamon tyttö
- Pojat ei tanssi
- Sata vuotta (tätä ei välttämättä tarvis vetää ollenkaan)
No ihan sama soittakoon vaikka kaikki biisit ja pari Karman kappaletta siihen päälle.

Ja encore-jumppana ainakiiii
-Horros
-Kehtolaulu


Tässä sitten Mikko Kalevi Mäntymäen vinkki illalle:
Sano, että olen älykäs Sano, että sukuni on todella rikas, sano että, nostan paljon penkistä Sano, että olen tyylikäs Sano, että se on kyllä sun oma vikas jos et sä tajuu, että mut kannattaa pokata  Sano ihan mitä vaan jotta saadaan ne tytöt kiinnostumaan Sano ihan mitä vaan jotta saadaan ne tytöt kiinnostumaan  Sano, että olen ollut TV:ssä Sano, että tunnen tähtiä Sano, että huumori kukkii kyllä Sano, että pidän sitä taitoa yllä  Sano ihan mitä vaan jotta saadaan ne tytöt kiinnostumaan Sano ihan mitä vaan jotta saadaan ne tytöt kiinnostumaan  Valehtele, satuile, väritä ja liioittele  Sano ihan mitä vaan jotta saadaan ne tytöt kiinnostumaan Sano ihan mitä vaan Sano ihan mitä vaan Sano ihan mitä vaan Sano ihan mitä vaan Sano ihan mitä vaan Sano ihan mitä vaan  Älä pysy, älä pysy totuudessa Älä pysy, älä pysy totuudessa Älä pysy, älä pysy totuudessa Älä pysy, älä pysy totuudessa Älä pysy, älä pysy totuudessa Älä pysy, älä pysy totuudessa Älä pysy, älä pysy totuudessa Älä pysy, älä pysy totuudessa
Tuota ei U-tubesta löydy, joten laitetaan HORROS.

6.3.10

Kakkonen on uusi kakkonen

"Hei tsemppii, hoida se kakkossija", kajahtaa huuto varvausta juoksevan maajoukkuesuunnistajan korville. Massiivisen kokoisen mahan ja asiantuntemuksen omaava valmennuspäällikkö Nalle Pandala katselee käsillä olevaa vuosien työn tulosta - suunnistuksen EM-erikoislyhyenmatkan toisen sijan hallussa olemista, pisaraisten heinien kimallellessa saksalaisen niityn laitamilla. Jo vuosia aiemmin oli suomalaisten suunnistajien valmennuksen teemaksi otettu kakkossijojen tavoittelu, sillä suomalaisista ei vain ole voittajiksi. Paitsi silloin -95 Globenissa.

Projekti aloitettiin hetimmiten 2010-luvun alussa, kun mietittiin Suunnistusliiton uutta strategiaa (siinä samalla kun laitettiin nettisivujen värit ja suunnistajan fontit uusiksi) - Ruotsi oli karkaamassa offensiiveillaan, Sveitsi oli jo karannut ammattimaisen valmentautumisen avulla. Ranskan patonginpurijat menivät menojaan Iso-G:n johdolla ja tsekkiläisetkin kaljahöyryissään viisastelivat Suomelle MM-banketeissa menestymättömyydestä. Tai ainakin Pro-H kertoi hurjia tarinoita tsekkien leiriharjoittelusta ja viimeisen illan palauttavista panimotuotteiden testailuista. Edes siellä banketissa ei enää voitettu ja maajoukkueurheilijoille jaettiin leiripäivien ja ison käden motivoinnin sijasta ateriakorvikkeita. Miksei siis tyydyttäisi kakkossijaan? Olihan se heti toista paras voiton jälkeen. Kolmatta paras on muuten kolmonen ja onhan pronssinen kroppa kaikkien kesäkauden tavoitteena. Tai ainakin t-paidan rusketusrajat käsivarsissa. Ne on muuten niin hienot.

Kakkossijojen tavoittelusta tehtiin kuumin puheenaihe jo Diacorin-urheiluvammaseminaarissa 2010 huhtikuussa, jolloin monet asiantuntijat totesivat voittoon pyrkivien urheilijoiden vammariskien suuresta kasvamisesta ja yliharjoittelun aiheuttamista vakavista rasitusvammoista. Olisi jopa lääketieteellisesti parempi pyrkiä vain hyväksi kakkoseksi.

Seminaarissa istuskellut Pandala teki tästä omat päätelmänsä ja vain puolisen vuotta myöhemmin Suomen oma "Elitplanen" oli kirjoitettu uusiksi, vaikka kakkossijaprojekti ei suunnistussäätiön tutkimusapurahan kriteerejä täyttänytkään. Kurjat, kun vielä kuuluivat kuppikuntaan, jossa Lydiard-henki oli vahva - kyllä silloin 70-luvulla kyläkisoissa juostiin kovempaa ilman mitään kakkossijojen hakemista.

Enää ei puhuttu elitplanenissa offensiv orienteringista, vaan defensiiveistä ja kakkossijojen suojaamisista. Myös depressiv orientering hylättiin, sillä ilon kautta suorittaminenhan on sitä mukavinta mukavuutta ja saahan kakkonenkin kuvitella olevansa ykkönen, vaikka onkin kakkonen.

Vuodet 2011-2013 taottiin suunnistavan nuorison päähän ajatusta toiseksi tulleen autuudesta ja hopeinen lusikka suussa kasvamisesta. Ja nuorethan totutusti oppivat nopeasti - statukset päivittyivät nopeammin ja nopeammin: "Tänään oli ihan hyvä kakkosluokan reeni.", "Kakkosryhmä!", "Tänään vain kakkosolutta", "Juha Mieto on kuningas."

Mieto tuli suomalaissuunnistajien esikuvaksi luonnollisesti siksi, että hän osasi ajoittaa kakkosluokan kuntonsa mestarillisesti Lake Placidin olympialaisiin vuonna 1980. Mietohan nappasi näistä karkeloista kaksi henkilökohtaista hopeamitalia ja millä tavalla. Wassbergin voittomarginaaliksi 15km matkalla tuli sadasosa, joten Mieto veti täysin riskirajoilla toisen sijansa suhteen. Eihän mietaa mitenkään voinut tietää, että Wassberg joutuu kultamitalinsa suhteen noinkin tiukoille. 50 kilometrin osalta Mieto taas passaili alussa sen verran, että Zimjatov pääsi riittävästi karkuun, jotta ahdistavaa loppukiritaistelua ei tulisi. Miltä se sellainen kiri näyttäisi, jos toinen pyrkii kakkossijaan ja toinen voittoon?

Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Suomi.

Ollaan kakkosia toisillemme.

5.3.10

Nerokasta

-Hei noiden kengät myy aika hyvin, meiltä menee monopoli!
-Apua ei, mitäs me nyt tehtäis?
-No tehdään meidän kengistä samannäkösiä!
-OK, oota sekka kun vaihdan noi värit.
-Noni valmis, hyvä vastaisku.

Lopputuloksen voi katsoa uusimmasta Suunnistaja-lehdestä, erään suunnistuskaupan mainoksesta. Ihan vähän vain haiskahtaa kengille, jotka on jo nähty jossain..