Olipa taas viikonloppu. Punasella Volvolla surffailtiin pohjalle. Pohjalla oikean urheiluopiston ruokapöydistä kävimmä välillä suunnistamassa ja välillä vaan palloiltiin.
Yöllä juostiin välillä hiljaa ja välillä hiljempaa. Juostiin kuitenkin. Hankea oli ja sen koostumus oli heikko. Päivällä otettiin kolme kakkosen latua. Tosin pikkukakkosen, pienen eikä minkään muun kuin kakkosen.
Ekat kaks meni sillä taktiikalla, että mie vedin, ja sit loppupuolel jerdaalen meni ohi. Viimene oli sit sellane, että jerdaalen lähti aika kovaa mut soiroon, ja sit mie vedin taas. Ja lopus luonnollisesti jerdaalen meni veturiks. Tais olla erot vetojen maalissa se sekunti tai kaks. Nää o näit sparrausjuttuja, vauhti oli kohtuullista, suunnistus myös. Isoin koukkuloinen tais olla yhdellä kuoppa kuoppaloisel sen 10-15 sekuntisen verran. Maasto oli mukavaa avokalliota, mutta heikoilla hangilla saatiin taas kulkea. On se niin kivaa.
Kyl me sprintattiinkin, vähän. Ja oltiin yleisönä, kun oli melkoinen trilleri.
Sunnuntain mentii kisaan Hankoniemeen, jossa niin venäläiset kuin suomalaisetkin ovat selvästikin harrastaneet kulttuurimaaston muokkausta mielessään småkupedar terräng. Onpahan noita rastipisteitä. Ei varsinaisesti napannu, miehän täst lähden vielä reilun viikon leirille lämpöseen ja seuraava kisa taitaa olla kuukauden päästä.. Ihan hyvä tv-kova (emmerdale-klass), tosin välillä pohdiskelin alkupään lähtijänä sitäkin, että tässäkin rastiväliviivan alla on vartin päästä jo melkoinen jotos, ihan kuin neuvostoliittolaisen mosurikomppanian jäljiltä Uhtuan korpisoilla vuonna 43. Silloin, kun 5mg heroiinipillereitä napsittiin kuin karkkeja.
Huomen kakkonen ja forssia roppaan, keskiviikkona mäki ja jyppi-kärppä, torstaina loikka-loikkaloinen ja kakkonen, perjantaina tv-reipas (There Will Be Blood) ja sitten otankin sen menolipun paper planella mombasaan vai mihinkä wild wild westiin se nyt viekään ja juoksen itteni romuksi ja maailmankartan nimeeni.
