Tällä kertaa keskikesän valonhohdetta tarkkailtiin Ukkohallan maisemissa. Paikalla oli kaikenlaisia hahmoja. Esimerkiksi auringon jumala amon harju. Kuvassa keskellä:
Auringon ottamisen ohella kaiveltiin naustetta maustekaapista kohtuullisen paljon. Ohjelmassa oli normaalien Juhannustoimintojen ohella mm. ylämäkivetoja, alamäkivetoja, takaa-ajovetoja ja yhteislähtövetoja. Tuohon kun lisätään kohtuullista tulisuutta tarjoillut maasto, EI VOI VALITTAA. Oli siellä yksi metsäpaloaluekin siinä UKK-polun varressa.
Kevyehkö harjoittelu meni simpanssiharjoituksen osalta näin:
Limusiinin takapenkillä oli sitten hyvä opettaa toiselle suunnilleen samanlaisella aivokapasiteetilla varustetulle henkilölle corridor-suunnistusta. Tuon kaverin sukunimi on muuten Prochazka.
Joulupöydässä tavataan, jos ei ala sujumaan.
Tähän vielä sitten virallinen Juhannusbiisi Spotifyn omaaville. Silmät kiinni ja nauttikaa.
27.6.10
22.6.10
Mediateltalla kohistaan
Suoritin Jukolan viestin jo toista kertaa myös toimituksellisesta näkökulmasta. Mediateltalla noin 80 muun yhtä aikaa auki olevan läppärin loisteessa oli hyvä kirjoitella puuta ja heinää niin venlojen kuin talkoolaistenkin tunnelmista. Onhan hankala keksiä jotain uutta näkökulmaa vuosisatoja vanhasta tapahtumasta. Toisaalta onko tarvettakaan? Jukola on ja se riittää.
Venlojen viestin aikana suurta ihastusta herätti Pyrinnön maaginen tarkkuus lipulta lipulle. Oli erittäin hienoa seurata punaisen värin kärjessä (ja sen tuntumassa) olemista, eikä se Nigglikään sitten voinut niin mitään, kun Anni-Maija naulasi kolmannennelle saman perheistön jäsenelle voiton kotiin tuosta karkelosta. Ei muuten jäänyt mitään epäselvää kenellä ankkureista oli homma lapasessa. Keulassa liikehtimään lähtenyt Eliasson ei ollut se.
Mitäs sit, takaisin majoitukseen lisää ruokaa pötsistöön, kevyttä tiimihengenkohotusta kolmosjoukkueen palavereineen ja kahvia koneistoon. Oli niitä palavereita muillakin. Aistittavissa oli varsin hyvää fiilistä ja hapenkulkua kansallisuudesta toiseen.
Takas bäkkiin sitten yöllä. Mediateltalle unohtamaan goretextakkia ja lopullinen Venla-uutinen eetteriin. Patanan haastattelu oli Jukola-draamaa pahimmillaan ja parhaimmillaan, pimeys on armoton silloin kun se Jukolaankin satunnaisesti sattuu. Kahvit siitä ja verryttelemään erääseen kauniiseen yöhön. Viikatteen Eräs kaunis päivä tulee muuten olemaan kolmas biisi Ilosaaren soittosettilistalla sano miun sanoneen. Ja jos ei se oo niin olkoon joku muu.
Itse vedin sysihuonosti sysipimeydessä, kun olin huono ihminen huonon suunnistajan lisäksi. Tuo 11. rasti ei toiminut ilmeisesti kenelläkään.
Ottaen huomioon, että hisuspeden vetoapuun turvauduin yhden rastin löytämisessä niin huhhei, hävettää seurata muita edes 50 metriä, en lähtökohtaisesti harrasta tätä lajia siksi että pääsisi välttelemään suunnistamista. On kaveri kuitenkin normaalimatkan suomen huonoin suunnistaja vuosimallia 2008 (muistaakseni). No sit Janne ihme kyllä jäi.
Loppuyö menikin sitten vaihtelevissa tunnelmissa. KR oli toinen, KR2 tuhoutui kolmospätkällä kuin KOK konsanaan aloituksessa ja KR3 oli kolmatta paras kolmonen. Kostoa vannoen sitten 364 päivää. Median parissa kohistiin monista asioista. Tässä sitten sanasta sanaan kirjoitettuja kommentteja lehdistötilaisuudesta erilaisiin kysymyksiin:
Haaska:
Jan
- It was quite dark and I got lost there.
- Yea, I made quite huge mistake (5,7km) and was leading the second group after that.
- I was prepared, but still I was not able to run without mistakes.
Tommi:
- Kalevan rasti harjoitteli hyvin, mutta minä en käynyt kertaakaan näissä maastoissa. Mutta toki muissa raskaissa maastoissa. Niillä muilla meni reenit ihan hyvin.
Kysymys: Millä tavoin maasto oli vaativaa?
-Mettä oli tavallista pimeämpi kuin Jukolassa. Peitteinen, liian rankkapohjainen mulle, polkuja vähän. Kaikki mahdolliset osatekijät siihen, että se on vaikeeta.
Hantta:
- Muutama eka rasti hyvin, käytiin kartoittamaan ja keräämään isompaa kööriä kasaan. Sitten kun oli tarpeeks elefantteja, lähdettiin jatkamaan.
- Joo ei ollut fysiikan kanssa ongelmia. Putkipätkällä alkoi painamaan kun oli rynkytystä, mutta loppupätkällä jaksoi taas hyvin.
Simppa:
- Se oli täyttä yösuunnistusta ainakin puoliväliin ja koko osuuden pidin lampun päällä. Yritin lukea karttaa ilman lamppua pari kilsaa ennen maalia, mutta ei se onnistunut. Ei se onnistunut sitten lampun kanssakaan.
- Sitten tuli se kuuden minuutin pummi loppuun.
- Yksinään olin juossu pitkän matkaa, sitte en oikein tiedä mitä siinä tapahtui, jotenkin siinä sitten oltiin sellaisessa paikassa etten yhtään tiedä missään. 5 minuuttia meni ennen kuin sai kiinni jostain.
Pena:
- Before the race I felt a little sick, but it was not the physical things today. I felt well during the race and in the last trainings.
- Yea, I made a one minute mistake and some small misses.
Fabu:
- It was dark in some point.
- I lost control on the top of the hill.
- I really liked it, it was full orienteering. I got a good grip on this in trainings.
Tero:
- Not really, because it was more like individual competition and focused on my own orienteering.
- I didn´t hear the splits. It´s not that easy to get thirteen minutes.
- I really enjoyed.
Venlojen viestin aikana suurta ihastusta herätti Pyrinnön maaginen tarkkuus lipulta lipulle. Oli erittäin hienoa seurata punaisen värin kärjessä (ja sen tuntumassa) olemista, eikä se Nigglikään sitten voinut niin mitään, kun Anni-Maija naulasi kolmannennelle saman perheistön jäsenelle voiton kotiin tuosta karkelosta. Ei muuten jäänyt mitään epäselvää kenellä ankkureista oli homma lapasessa. Keulassa liikehtimään lähtenyt Eliasson ei ollut se.
Mitäs sit, takaisin majoitukseen lisää ruokaa pötsistöön, kevyttä tiimihengenkohotusta kolmosjoukkueen palavereineen ja kahvia koneistoon. Oli niitä palavereita muillakin. Aistittavissa oli varsin hyvää fiilistä ja hapenkulkua kansallisuudesta toiseen.
Takas bäkkiin sitten yöllä. Mediateltalle unohtamaan goretextakkia ja lopullinen Venla-uutinen eetteriin. Patanan haastattelu oli Jukola-draamaa pahimmillaan ja parhaimmillaan, pimeys on armoton silloin kun se Jukolaankin satunnaisesti sattuu. Kahvit siitä ja verryttelemään erääseen kauniiseen yöhön. Viikatteen Eräs kaunis päivä tulee muuten olemaan kolmas biisi Ilosaaren soittosettilistalla sano miun sanoneen. Ja jos ei se oo niin olkoon joku muu.
Itse vedin sysihuonosti sysipimeydessä, kun olin huono ihminen huonon suunnistajan lisäksi. Tuo 11. rasti ei toiminut ilmeisesti kenelläkään.
Ottaen huomioon, että hisuspeden vetoapuun turvauduin yhden rastin löytämisessä niin huhhei, hävettää seurata muita edes 50 metriä, en lähtökohtaisesti harrasta tätä lajia siksi että pääsisi välttelemään suunnistamista. On kaveri kuitenkin normaalimatkan suomen huonoin suunnistaja vuosimallia 2008 (muistaakseni). No sit Janne ihme kyllä jäi.
Loppuyö menikin sitten vaihtelevissa tunnelmissa. KR oli toinen, KR2 tuhoutui kolmospätkällä kuin KOK konsanaan aloituksessa ja KR3 oli kolmatta paras kolmonen. Kostoa vannoen sitten 364 päivää. Median parissa kohistiin monista asioista. Tässä sitten sanasta sanaan kirjoitettuja kommentteja lehdistötilaisuudesta erilaisiin kysymyksiin:
Haaska:
Jan
- It was quite dark and I got lost there.
- Yea, I made quite huge mistake (5,7km) and was leading the second group after that.
- I was prepared, but still I was not able to run without mistakes.
Tommi:
- Kalevan rasti harjoitteli hyvin, mutta minä en käynyt kertaakaan näissä maastoissa. Mutta toki muissa raskaissa maastoissa. Niillä muilla meni reenit ihan hyvin.
Kysymys: Millä tavoin maasto oli vaativaa?
-Mettä oli tavallista pimeämpi kuin Jukolassa. Peitteinen, liian rankkapohjainen mulle, polkuja vähän. Kaikki mahdolliset osatekijät siihen, että se on vaikeeta.
Hantta:
- Muutama eka rasti hyvin, käytiin kartoittamaan ja keräämään isompaa kööriä kasaan. Sitten kun oli tarpeeks elefantteja, lähdettiin jatkamaan.
- Joo ei ollut fysiikan kanssa ongelmia. Putkipätkällä alkoi painamaan kun oli rynkytystä, mutta loppupätkällä jaksoi taas hyvin.
Simppa:
- Se oli täyttä yösuunnistusta ainakin puoliväliin ja koko osuuden pidin lampun päällä. Yritin lukea karttaa ilman lamppua pari kilsaa ennen maalia, mutta ei se onnistunut. Ei se onnistunut sitten lampun kanssakaan.
- Sitten tuli se kuuden minuutin pummi loppuun.
- Yksinään olin juossu pitkän matkaa, sitte en oikein tiedä mitä siinä tapahtui, jotenkin siinä sitten oltiin sellaisessa paikassa etten yhtään tiedä missään. 5 minuuttia meni ennen kuin sai kiinni jostain.
Pena:
- Before the race I felt a little sick, but it was not the physical things today. I felt well during the race and in the last trainings.
- Yea, I made a one minute mistake and some small misses.
Fabu:
- It was dark in some point.
- I lost control on the top of the hill.
- I really liked it, it was full orienteering. I got a good grip on this in trainings.
Tero:
- Not really, because it was more like individual competition and focused on my own orienteering.
- I didn´t hear the splits. It´s not that easy to get thirteen minutes.
- I really enjoyed.
16.6.10
Sadetanssiin, kohta on Juko
Ottaa Harpattiin on pohjoiskarjalainen sananlasku, jota esiintyy nykyisellään pistemäisesti eri puolilla Pohjois-Karjalassa sijaitsevaa Joensuun kaupunkia. Sanonnan etymologia on samankaltainen kuin vuonna 1981 lähes kaikkialle Pohjois-Eurooppaan levinneen voimasanonta VOI KYTÄJÄn. Tämän sanonnan historiaa valottaa valokuva:
"V**** että ottaa harpattiin" kuultiin kaikuvan tänään 16.6 Joensuun Utranharjun etelärinteestä ja äänen lähtöperäksi luodattiin Ranta-Mutalan ja Rantakylän välimaasto, tarkemmin Ranta-Mutalantien ja Puronsuunkadun risteysalue. Noin 3,2 richterin voimalla maata järistänyt ääniaalto ei aiheuttanut suurempia vaurioita.
Nuo koillispuolen aukot ovat tutustumisen arvoisia. Menkää sinne, tulee hyvä mieli.
Kohta on Ilosaari.
"V**** että ottaa harpattiin" kuultiin kaikuvan tänään 16.6 Joensuun Utranharjun etelärinteestä ja äänen lähtöperäksi luodattiin Ranta-Mutalan ja Rantakylän välimaasto, tarkemmin Ranta-Mutalantien ja Puronsuunkadun risteysalue. Noin 3,2 richterin voimalla maata järistänyt ääniaalto ei aiheuttanut suurempia vaurioita.
Nuo koillispuolen aukot ovat tutustumisen arvoisia. Menkää sinne, tulee hyvä mieli.
Kohta on Ilosaari.
14.6.10
Lokki lokki minne lennät
Avainasia tulevana viikonloppuna käytävään Jukolan viestiin on yliyrittäminen. Toimi se Tiomilassakin. Rynnimällä kompassisuunnalla sinnepäin on saavutettavissa suuria tuloksia, yöosuuksien ykkösaikoja, nimien kirjoittamista tähtiin (sydänverellä) ja miksei vaikka yläfemmoja tiimikavereilta. Saattaa olla, että tuuri puhuttelee kevyttä osaa tuon kaltaisen suorittamisen läpiviemisessä, mutta osuuhan ne luotsit välillä kännissäkin oikeille väylille.
Viikonloppuna harjoitimme ruumiintoimintoja Kytäjä-Jukolan lähimaastoissa mm. selkävoiton Uzbesta saavuttaneessa Usmissa.
Yöharjoittelu kosteassa kelissä sujui leppoisalla päkiäaskeleella hieman yli 10 minuutin kilometrivauhdilla. Kuusi (ei se puulaji) kilometrisellä radalla vauhdin hurma oli faktisesti läsnä jo heti ensimmäisellä rastivälillä ja ajassa 1h 5min suoritetun maalileimauksen jälkeinen ABC-käynti kello 01.47 palkitsi ihastuttavalla myyjätytön hymyllä. Harjoitus oli mainio, jopa kirkkainta yöharjoitushelmeä ikinä.
Mönkimissuunnistus on sitä next step of orienteeringia.
Harjoiteltiin päivälläkin. Usmissa työstin mm. noin viiden kilometrin melko vauhdikkaan tyylisen radan nausteeseen ja kovaa huikealla noin 7min 45sek kilometrivauhdilla. Kyllä tässä kovin luottavainen olo on siihen, että Jukolassa paukutellaan yöllä tuosta vauhdista kovempaa.
Kari Tapion Juna Kulkee on muuten Spotifyn maailman top 100 biisilistalla parhaillaan. Ilmeisesti ensimmäisenä suomalaiskappaleena. Se on hienoa se.
Viikonloppuna harjoitimme ruumiintoimintoja Kytäjä-Jukolan lähimaastoissa mm. selkävoiton Uzbesta saavuttaneessa Usmissa.
Yöharjoittelu kosteassa kelissä sujui leppoisalla päkiäaskeleella hieman yli 10 minuutin kilometrivauhdilla. Kuusi (ei se puulaji) kilometrisellä radalla vauhdin hurma oli faktisesti läsnä jo heti ensimmäisellä rastivälillä ja ajassa 1h 5min suoritetun maalileimauksen jälkeinen ABC-käynti kello 01.47 palkitsi ihastuttavalla myyjätytön hymyllä. Harjoitus oli mainio, jopa kirkkainta yöharjoitushelmeä ikinä.
Mönkimissuunnistus on sitä next step of orienteeringia.
Harjoiteltiin päivälläkin. Usmissa työstin mm. noin viiden kilometrin melko vauhdikkaan tyylisen radan nausteeseen ja kovaa huikealla noin 7min 45sek kilometrivauhdilla. Kyllä tässä kovin luottavainen olo on siihen, että Jukolassa paukutellaan yöllä tuosta vauhdista kovempaa.
Kari Tapion Juna Kulkee on muuten Spotifyn maailman top 100 biisilistalla parhaillaan. Ilmeisesti ensimmäisenä suomalaiskappaleena. Se on hienoa se.
4.6.10
Taimien sielunelämää on
Alkuviikon rojekti oli nimeltään 9000 kuusentaimea Jämsänniemelle. Ihan siihen Jukolan harjoitusmaaston kupeeseen. Taimia maahan laittamaan lähdimme Leiskan kanssa avoimesti tilittävän ex-urheilijan esimerkkiä seuraten. Ihan tarpeeseen tuli keikan alle pidetyt kotibileet, joissa syötiin isosti ja käytiin vielä päälle nightin lihatiskillä.
Ex-urheilijakin oli mukana. Virallinen Nautintojen kesä 2010 kuva.
Kotibileiden jälkeen lähdin kovaa kyytiä länteen. Tosin meni se lähtö ihan iltapäivään asti. Ja iltamistossa käytiin jo Lieksan kanssa ottamassa Partalan huikea kulttuurimaasto haltuun. Aamulla sitten seitsemältä herätys, maastoon ja pottiputki sauhuamaan. Sauhuamisen jälkeen illalla kova suunnistus Jämsän kuntorastiviikolla.
Ja tätä jatkui neljä päivää. Suunnistukset menivät mm. näin ja näin Kaupanpäällisiks ensimmäisen näinin reitti
Se siitä, hyviä keuhkorakkuloita kiusaavia harjoituksia nuo tuollaiset, kun alla on kuutisen tuntia taimijumppaa helteisellä avohakkuulla. Kulkukin on ollut kuin taivahan kaunis Vuorisjärven Vororotin seutu, jolla tänään viimeisteltiin 6 suunnistuspäivän putki. Spekulaatiota aukoilla oli mm. aiheesta, että mitenkä paljon pientä taimea korpeaa joutua lähes varmaan kuolemaan suomättääseen, kun näkee, että edellinen taimi pääsi priimaan multakasaan kaksi metriä ylemmäs rinteeseen. Kyllähän se varmaan pattiin ottaa, kun toisesta tulee 60 vuoden päästä arvokasta tukkitavaraa ja itse kituu suossa pari vuotta kunnes hirvi napsaisee suupalana latvan pois. Kuusikin kuulemma kelpaa nykyään hirvelle. Hirveää.
Kuninkaallisten häiden takia ruotsalaisille hevosille (siis kuninkaan sellaisille) vaihdetaan hopeiset kengät. Ja sitten ihmetellään miksi valtion kassa menee miinukselle.
Tässä sitten sitä kesäisen elämänajan parhautta:
Kansallismaisema. Virallinen Nautintojen kesä 2010 kuva.
Kahvitauko. Työpäivien aikana pidimme aina tasan yhden tauon. Työ loppuu tekemällä. Virallinen Nautintojen kesä 2010 kuva.
Ex-urheilijakin oli mukana. Virallinen Nautintojen kesä 2010 kuva.
Kotibileiden jälkeen lähdin kovaa kyytiä länteen. Tosin meni se lähtö ihan iltapäivään asti. Ja iltamistossa käytiin jo Lieksan kanssa ottamassa Partalan huikea kulttuurimaasto haltuun. Aamulla sitten seitsemältä herätys, maastoon ja pottiputki sauhuamaan. Sauhuamisen jälkeen illalla kova suunnistus Jämsän kuntorastiviikolla.
Ja tätä jatkui neljä päivää. Suunnistukset menivät mm. näin ja näin Kaupanpäällisiks ensimmäisen näinin reitti
Se siitä, hyviä keuhkorakkuloita kiusaavia harjoituksia nuo tuollaiset, kun alla on kuutisen tuntia taimijumppaa helteisellä avohakkuulla. Kulkukin on ollut kuin taivahan kaunis Vuorisjärven Vororotin seutu, jolla tänään viimeisteltiin 6 suunnistuspäivän putki. Spekulaatiota aukoilla oli mm. aiheesta, että mitenkä paljon pientä taimea korpeaa joutua lähes varmaan kuolemaan suomättääseen, kun näkee, että edellinen taimi pääsi priimaan multakasaan kaksi metriä ylemmäs rinteeseen. Kyllähän se varmaan pattiin ottaa, kun toisesta tulee 60 vuoden päästä arvokasta tukkitavaraa ja itse kituu suossa pari vuotta kunnes hirvi napsaisee suupalana latvan pois. Kuusikin kuulemma kelpaa nykyään hirvelle. Hirveää.
Kuninkaallisten häiden takia ruotsalaisille hevosille (siis kuninkaan sellaisille) vaihdetaan hopeiset kengät. Ja sitten ihmetellään miksi valtion kassa menee miinukselle.
Tässä sitten sitä kesäisen elämänajan parhautta:
Kansallismaisema. Virallinen Nautintojen kesä 2010 kuva.
Kahvitauko. Työpäivien aikana pidimme aina tasan yhden tauon. Työ loppuu tekemällä. Virallinen Nautintojen kesä 2010 kuva.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)