Avainasia tulevana viikonloppuna käytävään Jukolan viestiin on yliyrittäminen. Toimi se Tiomilassakin. Rynnimällä kompassisuunnalla sinnepäin on saavutettavissa suuria tuloksia, yöosuuksien ykkösaikoja, nimien kirjoittamista tähtiin (sydänverellä) ja miksei vaikka yläfemmoja tiimikavereilta. Saattaa olla, että tuuri puhuttelee kevyttä osaa tuon kaltaisen suorittamisen läpiviemisessä, mutta osuuhan ne luotsit välillä kännissäkin oikeille väylille.
Viikonloppuna harjoitimme ruumiintoimintoja Kytäjä-Jukolan lähimaastoissa mm. selkävoiton Uzbesta saavuttaneessa Usmissa.
Yöharjoittelu kosteassa kelissä sujui leppoisalla päkiäaskeleella hieman yli 10 minuutin kilometrivauhdilla. Kuusi (ei se puulaji) kilometrisellä radalla vauhdin hurma oli faktisesti läsnä jo heti ensimmäisellä rastivälillä ja ajassa 1h 5min suoritetun maalileimauksen jälkeinen ABC-käynti kello 01.47 palkitsi ihastuttavalla myyjätytön hymyllä. Harjoitus oli mainio, jopa kirkkainta yöharjoitushelmeä ikinä.
Mönkimissuunnistus on sitä next step of orienteeringia.
Harjoiteltiin päivälläkin. Usmissa työstin mm. noin viiden kilometrin melko vauhdikkaan tyylisen radan nausteeseen ja kovaa huikealla noin 7min 45sek kilometrivauhdilla. Kyllä tässä kovin luottavainen olo on siihen, että Jukolassa paukutellaan yöllä tuosta vauhdista kovempaa.
Kari Tapion Juna Kulkee on muuten Spotifyn maailman top 100 biisilistalla parhaillaan. Ilmeisesti ensimmäisenä suomalaiskappaleena. Se on hienoa se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti