Mediateltalla kohistaan

Suoritin Jukolan viestin jo toista kertaa myös toimituksellisesta näkökulmasta. Mediateltalla noin 80 muun yhtä aikaa auki olevan läppärin loisteessa oli hyvä kirjoitella puuta ja heinää niin venlojen kuin talkoolaistenkin tunnelmista. Onhan hankala keksiä jotain uutta näkökulmaa vuosisatoja vanhasta tapahtumasta. Toisaalta onko tarvettakaan? Jukola on ja se riittää.

Venlojen viestin aikana suurta ihastusta herätti Pyrinnön maaginen tarkkuus lipulta lipulle. Oli erittäin hienoa seurata punaisen värin kärjessä (ja sen tuntumassa) olemista, eikä se Nigglikään sitten voinut niin mitään, kun Anni-Maija naulasi kolmannennelle saman perheistön jäsenelle voiton kotiin tuosta karkelosta. Ei muuten jäänyt mitään epäselvää kenellä ankkureista oli homma lapasessa. Keulassa liikehtimään lähtenyt Eliasson ei ollut se.

Mitäs sit, takaisin majoitukseen lisää ruokaa pötsistöön, kevyttä tiimihengenkohotusta kolmosjoukkueen palavereineen ja kahvia koneistoon. Oli niitä palavereita muillakin. Aistittavissa oli varsin hyvää fiilistä ja hapenkulkua kansallisuudesta toiseen.

Takas bäkkiin sitten yöllä. Mediateltalle unohtamaan goretextakkia ja lopullinen Venla-uutinen eetteriin. Patanan haastattelu oli Jukola-draamaa pahimmillaan ja parhaimmillaan, pimeys on armoton silloin kun se Jukolaankin satunnaisesti sattuu. Kahvit siitä ja verryttelemään erääseen kauniiseen yöhön. Viikatteen Eräs kaunis päivä tulee muuten olemaan kolmas biisi Ilosaaren soittosettilistalla sano miun sanoneen. Ja jos ei se oo niin olkoon joku muu.

Itse vedin sysihuonosti sysipimeydessä, kun olin huono ihminen huonon suunnistajan lisäksi. Tuo 11. rasti ei toiminut ilmeisesti kenelläkään.

Ottaen huomioon, että hisuspeden vetoapuun turvauduin yhden rastin löytämisessä niin huhhei, hävettää seurata muita edes 50 metriä, en lähtökohtaisesti harrasta tätä lajia siksi että pääsisi välttelemään suunnistamista. On kaveri kuitenkin normaalimatkan suomen huonoin suunnistaja vuosimallia 2008 (muistaakseni). No sit Janne ihme kyllä jäi.

Loppuyö menikin sitten vaihtelevissa tunnelmissa. KR oli toinen, KR2 tuhoutui kolmospätkällä kuin KOK konsanaan aloituksessa ja KR3 oli kolmatta paras kolmonen. Kostoa vannoen sitten 364 päivää. Median parissa kohistiin monista asioista. Tässä sitten sanasta sanaan kirjoitettuja kommentteja lehdistötilaisuudesta erilaisiin kysymyksiin:

Haaska:
Jan
- It was quite dark and I got lost there.
- Yea, I made quite huge mistake (5,7km) and was leading the second group after that.
- I was prepared, but still I was not able to run without mistakes.

Tommi:
- Kalevan rasti harjoitteli hyvin, mutta minä en käynyt kertaakaan näissä maastoissa. Mutta toki muissa raskaissa maastoissa. Niillä muilla meni reenit ihan hyvin.
Kysymys: Millä tavoin maasto oli vaativaa?
-Mettä oli tavallista pimeämpi kuin Jukolassa. Peitteinen, liian rankkapohjainen mulle, polkuja vähän. Kaikki mahdolliset osatekijät siihen, että se on vaikeeta.


Hantta:
- Muutama eka rasti hyvin, käytiin kartoittamaan ja keräämään isompaa kööriä kasaan. Sitten kun oli tarpeeks elefantteja, lähdettiin jatkamaan.
- Joo ei ollut fysiikan kanssa ongelmia. Putkipätkällä alkoi painamaan kun oli rynkytystä, mutta loppupätkällä jaksoi taas hyvin.

Simppa:
- Se oli täyttä yösuunnistusta ainakin puoliväliin ja koko osuuden pidin lampun päällä. Yritin lukea karttaa ilman lamppua pari kilsaa ennen maalia, mutta ei se onnistunut. Ei se onnistunut sitten lampun kanssakaan.
- Sitten tuli se kuuden minuutin pummi loppuun.
- Yksinään olin juossu pitkän matkaa, sitte en oikein tiedä mitä siinä tapahtui, jotenkin siinä sitten oltiin sellaisessa paikassa etten yhtään tiedä missään. 5 minuuttia meni ennen kuin sai kiinni jostain.

Pena:
- Before the race I felt a little sick, but it was not the physical things today. I felt well during the race and in the last trainings.
- Yea, I made a one minute mistake and some small misses.

Fabu:
- It was dark in some point.
- I lost control on the top of the hill.
- I really liked it, it was full orienteering. I got a good grip on this in trainings.

Tero:
- Not really, because it was more like individual competition and focused on my own orienteering.
- I didn´t hear the splits. It´s not that easy to get thirteen minutes.
- I really enjoyed.