Eesti, Eesti, Eesti, kaipaan sinne p...

Jostain syystä vieressä oleva kuva toi mieleen yhden lukioaikaisista kevätleireistä. Saattoi olla, että Viron itänaapurin maaperän koskettelu ei ollut aivan ilmaista. Lasku nimittäin tuli perässä..

kuva: Daniel Hubmann.

On hauska sotaan mennä hurraten..

Käväistiin kertaamassa.

Aloitettiin upseerikerholta kunnioittaen eversti Sandelssia. Seuraavana aamuna jatkoimme historiallisten kohteiden ihailua sprinttisuunnistuksen merkeissä Haminan Bastionin maisemissa. Muuten lähinnä syötiin.

Kohdistusammunnat menivät normaalilla kaavalla - sinnepäin ja viimesellä sarja sit siihen läpyskän keskelle toivoa ja uskoa vahvasti herättäen. Iltamat vietettiinkin vaihteeksi ylisyöpöttelyn merkeissä, kunnes viriteltiin ja hiottiin kohdilleen varusteet mallia maastopuku-M05, Reppu-M60, Nastarit-M08, RK62, lamppu Pummi-M08 ja mitä näitä nyt olikaan. Tässä vaiheessa vielä hymyilytti. Kello 22.30 ei enää:

Aika tasan tarkkaan 22.03 päästiin irti. Jako oli varsin simppeli ja K-pisteeltä päästiin parin tussimerkinnän jälkeen liikkeelle hyvinkin luottavaisena. KR:n toimitusjohtajan kanssa ajeltiin 1-rastille melko hyvin, vaikka piti siinäkin jo tsekata viereinen oja ennen rastia. Seuraavana vuorossa ollut 12-rasti olikin sitten melkoinen katastrooooffi, mutta kyllä sentään gps-seurantaa tarkkailleet saivat naurun aihetta. "Pullopersesiat."

Tarkoitus oli ajella suunnalla polkuun kiinni, joka veisi ojan vartta suoalueen läpi. Spekuloitiin koko ajan, että mennään vähän oikealle ja mielestäni korjattiin suuntaa vasemmalle. Nokkospusikossa se luonnollisesti on aika kinturi mennä samaan suuntaan koko ajan ja siltähän tuo reittikin näyttää. Seinältä kisaa seuranneet varmaan spekuloivat, että ollaan menossa 6-rastille kun reitti oli sellanen. NOOOOOOOOOT

Suon jälkeen päästiin kallion laitaan, mäki alkoi nousemaan. Olin aika varma, että ollaan viivan alla kivikkonenällä ja siitä kun jatkaa, pitäis tulla rastialue. No siitä kun jatkettiin, todettiin, että mäki loppuu pusikkoon. Spekuloitiin, että ollaan rastistä kaakkoon niillä isoilla kallioilla, siltä se vähän tuntui, mutta kun ei järki oikein leikannu kartan kanssa.. Eipä siellä mikään täsmänny. Sitä ojaa ihmeteltiin, minkä yli pari kertaa tultiin. Aateltiin, että ollaankin rastin länsipuolella siinä suosetillä, kun kallioluiskakin oli suunnilleen samanlainen. No haloo. Rippekin kommentoi kisan jälkeen meille, että ei tainnu matkanmittaus ihan sujua..

Valittiin sitten plään-B - Itää kohti ja selustaan koukkimaan. Tuli sellanen pieni aukko vastaan. Eipä tullut ensin mieleenkään, että oltaisiin niin etelässä ja spekuloitiin, että joo ei auta. Jatkettiin edelleen itään, sillä olihan se selvää, että siellä tulisivat todella iso aukko, pelto tai isot pohjois-etelä-suuntaiset ojat vastaan. No tulihan sieltä aika iso oja. Oletin heti, että oltaisiin siinä ojalla, mikä lähtee heti siitä rastin itäpuolen pellosta etelään. NOOOT.

Lähdettiin ojaa seuraten pohjoiseen, aika pitkältä tuntui sekin pusikkoviidakko. Ja kyllä vitutti. Tsekkasin kelloo ja oli noin 22.35, ja muistelin samalla, että Veven miehet oli päivällä kellottanu 37 minuuttiin kokoomarastille.

Lopulta ojan varteen alkoi tulla uraa, olin aika lailla heti varma, että ollaan juuri sillä polulla missä sitten oltiinkin. Oikeella ollut kumpareen muoto siihen viittasi sen verran isosti. Kyllä vähän helpotti siinä risteyksessä ja lopulta pellolla, että ei ollakaan vielä Venäjällä. Laitettiin sit vähän tossuun vauhtia, sillä pojat varmaankin odottaisivat jo Y-rastilla. No ei se niilläkään ollut ihan putkeen mennyt. Joka tapauksessa lyötiin kellokorttiin aikamerkintä siinä 22.44.40 ja ylimääräistä oli kulutettu ehkä 20min.

Loppuyö kului yllättäen ilman suurempia ongelmia. Ja y-väleillä tiputettiin pari partiota letkasta tossulla.

Päivä meni suunnistuksen osalta hieman mainiommin. Jako oli tehty noin 8 minuuttia lähtöhetkestä, kokoontumiseen saapui ensin Hantteri, itse tulin reilun minuutin perässä, A-P kuutisen minuuttia ja Karppa noin yhdeksän minuutin kohdalla ja oltiinkin ensimmäinen ressupartio, joka jatkoi matkaa. Y-hommat meni ok ja pikataipaleellakin jaksettiin vielä liikkua kohtuullista vauhtia. Päivän osalta oltiin 3. nopein ja ammuttiinkin kaikki taulut alas. Siihen tosin piti käyttää kaikki patruunat, kun tuo vastaan aika vahvasti paistanut aurinko pimensi takatähtäimen aika tasan tarkkaan kokonaan. Kranaateista tais mennä sisään yksi, koko partiolla. Voi olla, että ens vuonna pitää heitellä kiviä suunnistusreeneissä vähän enemmän...

Tuloksena siis sysipaska 6. sija. Autossa sentään oli lämmin tunnelma, mikä ei vähiten johtunut vahvasta sisäilmankierrosta.