Näin on aina tehty -ajattelusta pitää päästää irti. Se on paras tapa saada aikaan muutos, oli se sitten parempaan tai huonompaan.
HS - Urheilu - 21.12.2003 - 2301 merkkiä - 2. painos
URHEILUKULMA
Miksi aikuinen tappoi leikin?
PEKKA AALTONEN
Aikuisten kuuluu olla huolissaan tulevaisuudesta. Varsinkin koska nuoriso on ollut kelvotonta aina.
Niin se oli lättähattukaudella 1950-luvulla, ja niin se on nyt myssykaudellakin.
Nyt tilanne alkaa olla tosi huolestuttava. Ei sen vuoksi, että minä ja ikätoverit olemme niitä tietäviä aikuisia, vaan koska nuorten kunnon rapistuminen on todettu monin kiistämättömin mittarein.
Mikä avuksi?
Urheiluseuroissa liikkuu ennätysmäärä lapsia ja nuoria. Vuoden 1995 jälkeen mukaan on tullut vuosittain noin 10000 lasta. Silti tilanne ei korjaannu.
Heikkokuntoisten varusmiesten kanssa tuskaillut armeija on joutunut kokeilemaan koulutusjärjestelmän uusimista. Alokkaat pannaan ensin kuntokuurille, vasta sen jälkeen aloitetaan tosi sotilastaitojen opettelu.
Ennen asiat olivat toisin. Armeijakin sai kunnon ainesta, vaikka maan urheilujärjestelmä oli alkeellinen nykyiseen verrattuna. Ei ollut ikäkausijärjestelmiä eikä nappulasarjoja.
Miten se oli mahdollista?
Eivät kaupunkilaislapset silloinkaan hiihtäneet umpihangessa kouluun, vaan kävelivät tarvittavat pari korttelia.
Urheiluseuroihinkin kuului perin harva. Silti kunto kasvoi, vaikka sanaa "liikunta" ei tuntenut kukaan.
Käytiin uimassa, ajettiin fillarilla, braijattiin metsässä, kiivettiin Stadikan kallioilla, eikä kukaan huomannut, että harrastettiin urheilua tai liikuntaa.
Sitten tuli aikuinen. Järjestäytymätön sähläys haluttiin selkeisiin muotteihin. Järjestelmä tarvitsi täsmällisyyttä ja tuloslukuja.
Aikuinen tappoi leikin.
Hyvää tarkoittava aikuinen kehitti mm. ikäkausijärjestelmän ymmärtämättä, että se tuli tuhoamaan liian monen leikkivän urheilijan alun. Suomeenkin tuli muodikas drop out.
Pikkulapsen oli vaikea ymmärtää aikuisten maailmaa, jossa hänen loistotulostaan ei voitu kirjata virallisesti, koska kentältä puuttui tuulimittari. Tai hän ei ymmärtänyt, miksi valmentajalle sarjataulukon pisteet ja maaliero olivat niin tärkeitä, vaikka Linnanmäellä kaikilla oli kauhean kivaa.
Leikki on siitä ihmeellistä, että se kestää mitä vain. Siihen ei väsy. Kun pieni brassipoika saa pallon jalkoihinsa parivuotiaana, hän elää sen kanssa koko ikänsä. Eikä hän pala loppuun, sillä hän leikkii.
--------
