Onks kaikki kunnossa?

Kysyi naapuritalon asukas syljeskellessäni nurmikolla mäkireenin aiheuttamaa hyvää oloa.

Yöpakkaset tulevat

Iltasanomien uusin kohuotsikko on tietysti kesän päättymiseen liittyvä yöpakkasten ilmaantuminen. Johan sitä luntakin satoi pari viikkoa sitten Enontekiöllä, joten uutiskynnys on kovin matala.

Yksi varmoista alkusyksyn merkeistä on luonnollisesti AM-viikonloppu, joka tällä kertaa käsitti osallani vain pitkän matkan. Mielenkiintoista oli katsella muiden alueiden tuloksia, joissa matkat olivat reilua 12 kilometriä. Meillä täällä idässä oli ruhtinaalliset 9 kilometriä, mutta aikaa käytettiin suunnilleen saman verran kuin muuallakin. Ei SM-kisoihin tarvitse lähteä, kun kahdessa mäessä joutui ottamaan kävelyaskeleita. Voittaja totesi kävelleensä vain yhdessä. Siinähän sitä eroa sitten tulikin.

Tulosliuska

Toiveikkaasti silti pidettäköön SM-pitkä ohjelmassa. Tähän valmistaudutaan selvällä sapluunalla. Pari pitkää mäkijuoksulenkkiä. Pari pitkää suunnistusta. Pari kovaa vetoharjoitusta.

Koska Nautintojen kesä-kuvasarja on vielä käynnissä, jatketaan sitä parilla otoksella.

Langanlaihat


Syöpöttelyä


Löysin kaverin


Front page!


Vaikka puhutaan yöpakkasista ei ole aivan pakko puhua säästä.

JOS ratkoi Triathlon-mestaruudet

facebook-ajomies.blogspot.com-kr

Keskiviikkona ratkottiin yhden Suomen suurimman lähdepohjaisen järven aalloilla ja lähiteillä JOSsin mestaruudet Triathlonin perus- eli olympiamatkalla. Voittajaksi vaihtelevissa olosuhteissa kampesi maajoukkuepyöräsuunnistaja Tuukka Turkka. Hyvän vastuksen antoi yleisurheilun Keski-Suomen aluevalmennuksen kolmiloikkaryhmään kymmenisen vuotta sitten kuulunut Kalle Rantala.

Kuoringan kirkasvetisessä ja raikkaassa vedessä käyty 1,5km uintiosuus ei tuonut eroja kärkikaksikon välille. 33 minuuttia kestänyt sivuaallokkoräpiköinti sujui Turkan hoitaessa vetohommat ja Rantalan tarkkaillessa tilannetta kymmenisen metriä perässä.

- Joskus on tullut juotua vettä vähemmänkin uintilenkin aikana. Ei tosin ole tullut myöskään uitua koskaan näin pitkää matkaa, kommentoi Rantala.

Nopean varusteiden vaihdon jälkeen säntäsi Turkka japanilaisen pedon selässä maantielle ja polkaisikin irtioton käyntiin heti ensimmäisillä kammen pyöräytyksillä.

- Päätin karata heti, sillä tiesin pyöräilyn olevan vahvuuteni tässä kisassa, totesi Turkka tuuletellessaan puuttuvan palkintopallin paikalla pyyhettä kuivemmaksi.

Ero Rantalaan repesi pyöräilyn aikana noin kuuteen minuuttiin ajanottaja Kari Variksen epäluotettavan kronometrin mukaan. Varishan on tunnettu enemmän pitkänmatkan hiihtäjänä kuin ajanottajana, joten mittaustarkkuuteen on syytä suhtautua kriittisesti. Kyse saattoi olla pidemmästäkin ajasta.

Juoksuosuudella Turkka jatkoi samaa ilmiömäistä menoaan.

- Juoksin varmaan ihan yhtä kovaa kuin olisin juossut ilman vajaan parin tunnin verryttelyä. Tuo oli maksimivauhti, kertoi juoksuunsa silminnähden tyytyväinen voittaja.

Toisena maaliin saapunut Rantala valitteli tuskaista oloaan.

- Ihan pirun hauskaa. Jopa niin kivaa, että tämä touhu pitäisi oikeastaan kieltää etteivät kaikki viettäisi päiviään Triathlonia harrastamassa. Siinähän pian yhteiskunta pysähtyisi. Fincken maantiepyörä rullasi kuin Mozartin 40. Selkä tosin meni erittäin soiroon.

Asiasta uutisoi ensimmäisenä ajomies

Metsä palaa rajan takana

Nautintojen kesä on jatkunut Joensuussa SUPER-, ENNÄTYS-, SEKSI-, ja ties minkälaisin adjektiivein sävystetyin heltein. Kesän kuumin suomalainen piste osui Joensuun lentokentän seudulle, jolla itse olin noin tunnin myöhässä maastolenkkiä ajamassa. Maikkarin toimitus luonnollisesti retosteli uutisen eetteriin jo hieman aiemmin iltapäivällä. Juuri silloin kun makoilimme vielä Linnunlahden uimarannalla kesäisiä juomia juomassa. "Äiti, oon telkkariuutisissa!" Juomassa lonkeroa. Hihi hii, kädet ilmaan!



Koska voittajafiilis oli niin hyvä Kainuussa, kävin poimimassa myös Pielisrasteilta mansikkamehut, pari kiloa pullaa ja leipää sekä reilun kilon verran muikkuja. Olivat muuten hyviä herkkuja ne. Äsken popsin valkosipulimuikkuja, jotta illan kisastudioseuralaisilla olisi mahdollisimman mukavat oltavat, muutenkin niin painostamattomassa hellesäässä. Eilen, kun ajeltiin Lapista, oli mittarissa puolenyön aikaan 23C. Ei tällaista ole!? Tai no nyt on. Jatkukoon tämä keli vaikka alkuun sata vuotta!

Tunturisuunnistus jäi haaveeksi, sillä tulin kipeäksi. Kuten parinikin. Molemminpuolinen harmitus siis. Kostoa vannoen suuntaamme vuoden päästä Pallakselle. Häkkisjanne kerkisi jo Nurmeksessa hehkuttamaan kyseisen tunturisuunnistuskilpailun parhaaksi ikinä. Vaikkakin vuoden ratamestaripalkinto olisi jo viime vuonna pitänyt jakaa tunturin ratamestariparille, ainakin miesten omien puheiden mukaan. Ja eiväthän herrat täysin väärässä ole, kun ratoja hieman katselee.

Reissu oli silti hyvyyt.