Talenttien etsimistä

Ensi viikolla edessä seuraava muuttaminen. Sähkösopimus tuli jo, mutta fortumin tuulisähköesittelijä ei varsinaisesti vakuuttanut näkemyksillään. Ihan pakko oli haastaa, kun antoi vähän täkyä. Mutta ei mennä siihen. Mennään tähän:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21183627

Tuon tutkimuksen tärkein pointti on se, että saman harjoituksen yksilöllinen vaste vaihtelee nollasta noin 40 prosenttiin (ei nyt takerruta tuon lauseen muotoiluun ja vasteen määrittelyyn). Ja mitä se tarkoittaa?

Sitä, että vaikka harjoittelet asiaa X tunnin, 500 h, 3 000 h tai vaikka 10 000 h, ei se välttämättä uppoa roppaan ja mieleen kovinkaan hyvin, eikä vie automaattisesti huipulle.

Ja siitä pitää johtaa fakta, että harjoittelun pitää kohdistua aidosti vahvuusalueisiin, sillä juuri erilaisissa testeissä (tai kisoissa) havaitut vahvuusalueet ovat niitä, joita harjoittelu on kehittänyt ja joihin on lahjakkuutta. Harjoittelun tärkein sisältö on saada nämä vahvuusalueet palvelemaan kisasuoritusta mahdollisimman hyvin ja jatkuvasti paremmin. Heikommin kehittyviä ominaisuuksia on tietysti syytä harjoittaa ja yrittää vähentää niiden aiheuttamia rajoitteita. Tältä pohjalta tulevaan talveen ja urheilija-analyyseja tekemään.

Lullallallallei..heihei

Kasvuhormonitestejä on ollut olemassa jo 2000-luvun vaihteesta, mutta niiden käyttöönotossa on ollut aika mielenkiintoisia mutkia. Esimerkiksi KOK ja WADA valitsivat tukevansa testiä, josta nähdään kasvuhormonin käyttäminen vain noin vuorokauden ajan, kun oli vaihtoehtona testi, josta käyttö näkyy noin 14 vuorokauden ajan. Lisärahoituksella tuo testi olisi saatu varmastikin käyttökuntoon, mutta lyhyempi testi vaikutti virallisten puheiden mukaan valmiimmalta (vaikka sen jatkokehittelyyn meni noin kahdeksan vuotta...). Mutta ehkä oleellisempaa oli saada pieni peloite ennen joukkokäryjä. Lyhytaikaisen testi valittiin, koska se oli helpompi tie kohti urheilijoiden kontrollia. Kahden viikon testi voisi tuottaa liikaa positiivisia näytteitä. Eli valittiin helpompi tie, jossa käyttöä vähennetään ensin pienemmällä pelotteella ja jossain vaiheessa varmastikin siirrytään pidempiaikaiseen pelotteeseen. Ja kas vain, nyt siihen on alettu jo hiljalleen siirtyä.


Laitetaan nyt tähän vaikka tämmöinen:

(Reuters Health) - Anti-doping agents may soon get a better shot at catching athletes who inject growth hormone to bulk up and enhance performance.

Agents currently have only 24 hours after the prohibited substance is injected before their lab tests can no longer trace it. But a long-awaited experimental test that works for at least two weeks after drug use just cleared an important scientific hurdle.

On Wednesday, British doctors reported that the new detection method is reliable even in junior athletes, whose naturally high levels of growth hormone in principle might have triggered a false alarm.

"Despite the fact that there are differences in hormone levels in young athletes, none of them was falsely accused," said Dr. Richard Holt of the University of Southampton, U.K., who tested the new method on British elite athletes aged 12 to 20 years.

"Our hope is that if you have an effective test, that will dissuade athletes from taking growth hormone," added Holt. The findings were published in the Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism.

Human growth hormone is naturally produced in the brain's pituitary gland. It stimulates bone and muscle growth, which has put it on the World Anti-Doping Agency's (WADA) List of Prohibited Substances and Methods.

Tests for the hormone were only introduced in 2004, according to WADA's website. And this past February, British rugby player Terry Newton became what the agency called "the first completed case involving an analytical finding for human growth hormone." He accepted a two-year sanction without contest.

The new method works by detecting two proteins -- called IGF-I and P-III-P -- that are present in the blood and reflect growth hormone levels. Known as GH-2000, it was originally slated to be introduced at the 2000 SummerOlympics in Sydney. But scientific concerns about its reliability in different ethnic groups and age groups held it back.

At this point, said Holt, it has cleared all except one hurdle, and his team expects to complete the pre-market tests by the end of 2010.

Holt and WADA, which funded part of the GH-2000's development, do not want to reveal the exact date the new detection method will be introduced. They prefer it to make it a surprise to any athlete who might be cheating.

"We strongly suspect that a number of elite athletes are abusing growth hormone as a means of improving their performance," Holt said

SOURCE: Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism, online April 21, 2010.

Ja sitten nasahtaa jälleen Suomessa. On se nyt prkl.

The most stupid question of all

Mutta mitä sinä teet sitten isona?

I wanna be a rock superstar

I wanna be a billionaire

I want it all

I wanna go (to jail...)

I'll be there for you

I want it that way (kova löytö!!)

I'll drink to that, cheers!





Hahah, visioita pitää olla. Mutta se on paljon tärkeämpää, mitä teet nyt.

Katson peiliin aamuisin ja kysyn itseltäni teenkö tänään sitä, mitä haluan tehdä. Jos vastaus on monena aamuna peräkkäin "en", tiedän, että jotain pitää tehdä toisin. Heti. -mukailtu S.J. 


Unelmat auttavat sitten niiden "en" aamujen kohdalla. Ja varsinkin sen kolmannen jälkeen. When the moment comes. Tee itelles jotain.

Tyylillä sisään, tyylillä ulos

Tänään on askarruttanut pari asiaa.
 1) Miten määritellä riittävä menestys?
- miten menestystä mitataan?
- voiko sitä edes mitata?
- onko paremmuus menestystä?

 2) Mitä on lahjakkuus?
- onko se jotain fysiologista
- onko se jotain mitattavaa
- onko se henkistä?
- voiko sitä määritellä?
- tarvitseeko sitä määritellä?
 - voiko lahjakkaaksi tulla?
- vai onko lahjakkuus nimenomaan itsensä lahjakkaaksi tekemistä?

 3) Miksi Utajärvellä järjestetään piereskelyn SM-kilpailut?

 Pakollisena gradupohdintana perustelin tänään myös sen, että nykyiset valtion urheilija-apurahat saattavat estää suomalaisen huippu-urheilun laajemman menestyksen. Jos tää ei o freshii niin mikä on?

Onpa tuossa paljon kysyttävää

Mistä tuulee maralla?

Keniasta. Aika tiukka ilmiö meneillään. Toisaalta ei nyt ihan ensimmäinen kerta huippu-urheilussa, kun jonkun maan urheilijat paukuttavat omalla tasollaan. Mutta nykyajan huippu-urheilussa varsin erikoista. The (r)evolution of the marathon: An unprecedented era The marathon is in the midst of a quite extra-ordinary and unprecedented era. This was encapsulated on the weekend by an incredible performance from Wilson Kipsang, who gave Patrick Makau's six-week old world record a real fright by running 2:03:42 in the Frankfurt Marathon. Kipsang, who had won in Frankfurt the year before (2:04:57) had talked of his desire to break the world record, but few took him too seriously. Until he reached 25km nine seconds ahead of world record schedule, that is! A slight drop in pace up to 35km would cost him, but it was not for a lack of trying, and he very nearly pulled off what would have been a quite extra-ordinary and surprising world record. Kenyan dominance But then again, perhaps we should not be surprised at what Kenyan marathon runners are producing this year. To date, with New York looming as the final Major marathon of the season this weekend, Kenyans have won every single major marathon this year. No exceptions. They took London, Boston, Paris, Chicago, Berlin, Rotterdam, Amsterdam and the IAAF World Championships in Daegu, Korea. What is more, the course records in every single one of the World Marathon Majors has been broken THIS YEAR (all by Kenyans, of course). The London record fell to Emmanuel Mutai (2:04:40), Boston went down in that amazing 2:03:02 (admittedly, wind-aided) to Geoffrey Mutai, and then Moses Mosop, who was second in Boston, won Chicago in 2:05:37. And of course, there was Makau, who took Gebrselassie's world record in Berlin with his 2:03:38. The world is used to Kenyan dominance in distance events, but not like this. Looking back, Kenyans have consistently made up more than half of the world's top 20, so it's not too surprising. However, their "monopoly" has always been broken by the odd Ethiopian, a Moroccan. They have, to date, been absent in 2011 - Kenyans occupy the top 19 places in the world-rankings, and the highest ranked non-Kenyan this year is Marilson dos Santos of Brazil in 20th place. The best placed Ethiopian is Bekana Daba, down in 26th (he is also the first non-Kenyan to win a marathon of any significance this year - Houston in 2:07:04). But in the larger scheme of things, Kenyan dominance aside, the marathon is currently in the midst of a quite remarkable "paradigm shift". It was less than a decade ago that the world record stood at 2:05:42 (Khannouchi). Jump ahead, and the average time of the top 10 in the world has been FASTER than this since 2009. And consider this: having been the fastest time in history until 2002, FIVE men bettered it in 2008, 7 in 2009, 8 in 2010 and 8 in 2011. The world record from a decade ago would now only just scrape into the top 10. It is an incredible surge in both quality and depth, the likes of which have not been seen in any event before. Jne. http://www.sportsscientists.com/