Tuon tutkimuksen tärkein pointti on se, että saman harjoituksen yksilöllinen vaste vaihtelee nollasta noin 40 prosenttiin (ei nyt takerruta tuon lauseen muotoiluun ja vasteen määrittelyyn). Ja mitä se tarkoittaa?
Sitä, että vaikka harjoittelet asiaa X tunnin, 500 h, 3 000 h tai vaikka 10 000 h, ei se välttämättä uppoa roppaan ja mieleen kovinkaan hyvin, eikä vie automaattisesti huipulle.
Ja siitä pitää johtaa fakta, että harjoittelun pitää kohdistua aidosti vahvuusalueisiin, sillä juuri erilaisissa testeissä (tai kisoissa) havaitut vahvuusalueet ovat niitä, joita harjoittelu on kehittänyt ja joihin on lahjakkuutta. Harjoittelun tärkein sisältö on saada nämä vahvuusalueet palvelemaan kisasuoritusta mahdollisimman hyvin ja jatkuvasti paremmin. Heikommin kehittyviä ominaisuuksia on tietysti syytä harjoittaa ja yrittää vähentää niiden aiheuttamia rajoitteita. Tältä pohjalta tulevaan talveen ja urheilija-analyyseja tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti