22.2.12

Keltainen aurinko sulattaa maan

Olipa kerran Stadion hostellin vieras, joka halusi tupakalle. Herra käveli ovesta ulos, sytytti röökinsä ja tepasteli ovelta kuuden metrin päähän nurkan taakse. Sauhuttelija varmaan ajatteli, että tämä on hyvä kusipaikka ja kusaisi sitten Olympiastadionin seinään katoksen alle.

Samalla, kun poika sai kusensa ravisteltua tuli ovesta ulos tyttö tupakalle. Koska oli hieman sateinen sää, päätti hän mennä pari askelta vasemmalle lipan alle, josta juuri tuli viimeisiä sauhujaan imevä poika kohti ovea. Tyttö kääntyi lipan alle suojaan ja meni seisomaan juuri siihen kohtaan, josta lumet olivat kivasti sulaneet.

Eilispäivän opetus. Jos poltat tupakkaa, joudut kuseen.





Ja päiväkirjamerkinnät jatkuvat:

-3*5*90-110-120kg/3 min puolikyykky, 2*5*75-80kg/ 3 min ylätalja. Oli siinä muutakin.
- 4*1k/3m matto
- Kevee
- Pk-tunti, josta puolet lumihangessa, loppuun 4*50 metriä
- 4*1k/2,5m + 4*50 metriä, yht 1,5h juoksunkaltaista liikehdintää.
- 2*5*120kg pk / 3min, 2*5*80kg yt / 3min. Vastaliikkeitä ihan huomaamatta. Oli siinäkin muuta.

Mut ei laadulla korvata määrii..


Ha, tiistaina faktaa pöydälle, että noin kolmen-neljän kuukauden erittäin heikko harjoittelu paikattiin neljän viikon kevyellä harjoittelulla. Eli vauhdit ovat suunnilleen samat nyt kuin parina edellisenä vuonna. Heti lumien sulaessa alan harjoittelemaan enemmän. Murtomaata ja sen sellaista.

17.2.12

Muinoinen

Lueskelin tässä erään kestävyysjuoksijan haastattelua mahdolliseen Kreikan kilpailumatkaan liittyen. Tässä siitä sananen.

 ...Esitimme asian Muinoselle puhelimessa, ja oli hänen vastauksensa seuraava:

 - Mikäpäs siinä, lähdetään vaan sinne Kreikan maalle! Olen lukenut siitä historiallisesta maratonjuoksusta niin paljon jo koulussa, että mielelläni koettaisin minäkin, miltä tuon matkan polkeminen itse paikalla tuntuu ja onko siinä henki vaarassa, niinkuin sillä alkuperäisellä ensimmäisellä maratoonarilla! Hauska ja mielenkiintoinen reisu, siitä tulisi vielä senkin vuoksi, että Kreikassa on niitä Isä-Järvisen kehumia historiallisia muistoja niin paljon. Olisipa se hauskaa ja mukavaa niitäkin siinä ohella katsella.

 - Kunnostani tulen ensi vuonna pitämään kinni kuin sika leivästä, kuten sanotaan. Jo tammikuun loppupuolella aloitan kävelyharjoitteluni, joitten lomassa talven aikana hiljalleen hiihtelen sunnuntaihiihtäjän malliin. Hiihtokilpailuihin en osallistu, sillä mielestäni riittää, kun mies kesän mittaan pistelee joitakin täysmaratooneja - talvi tarvitaan lepoa ja voimien keruuta varten. Sitäpaitsi maratoonarin marssilenkit ovat kyllä sellaisi, ettei niiden lomassa kilpahiihto suinkaan maisuisikaan! Näin vuoroin lenkkeillen, vuoroin hyviksi ja virkistykseksi hiihtäen päästään kevääseen, jolloin tosi harjoittelu vasta alkaa. Urheilu, 23.11.1938.

Eilen 32 km maastopyörällä osin aika pehmeitä uria. On se hienoo.

15.2.12

Töölöön

Menihän sekin päivä Tyko Tammen arvoitusta ratkoessa. Päälle matolla 4*4min ja eihän se mitään ihaninta edelleenkään ole. Mutta vaikka kuukauden takaiseen verrattuna eteenpäin. Kaikki palaset kohdilleen. Ens kerralla vois tehdä päälle ihan wingstedinä voimaa. Hankasalmen hisuvoimatestien jalkaprässiennätys jää muuten salettiin allekirjoittaneen nimiin pysyvästi säilytettävin asiakirjoihin. 300kg on varmaan ihan hyvä suunnistajalle. Tosin aika epäoleellista suunnistajalle. Mutta nyt kun näitä loikkatestejä aletaan laittaa kaikenlaisiin leiriohjelmiin niin pitää muistaa, mikä on oleellista. Tulos tai ulos. Jälkimmäinen ihan kirjaimellisesti.

14.2.12

Muurit murtuu

Kun puhutaan psyyken merkityksestä urheilussa, puhutaan mm. tästä:

Last month’s issue of the British Journal of Sports Medicine contained eight different studies that, in various ways, offered support for Dr. Noakes’s still-controversial views. The most significant was a study led by Mr. Beltrami, with collaborators in Norway, Britain and Australia, that turned the standard incremental VO2max test on its head and used a “decremental” test instead.

Mr. Beltrami’s 26 volunteers started by performing a conventional incremental VO2max test. Then, on a separate day, half of them repeated the incremental test while the other half performed a decremental test. After a brief warm-up, the decremental test ramped immediately to a speed higher than the maximum speed reached in the previous incremental test. After about a minute – just before the subjects were about to fall off the back of the treadmill – the speed was decreased by one kilometre an hour. This process was repeated over and over, with the speed being lowered just before the subjects reached failure.

 In the group that did two incremental tests, VO2max scores remained the same; but in the decremental group, VO2max scores increased by an average of 4.4 per cent. In other words, the subjects were suddenly able to transport more oxygen to their muscles, simply because the test structure was altered – a clear indication that it wasn’t a fundamental property of the heart, lungs or muscles that created the initial plateau.

The researchers reasoned that, since the subjects knew that the decremental test would become progressively easier, their brains would be less likely to pre-emptively apply the brakes in self-defence. Since emotional stress can affect blood flow and metabolism, that knowledge alone could alter their physiological response to exercise.

There was one further surprise: When the subjects did a final incremental VO2max test at the end of the experiment, the group that had previously performed the decremental test maintained their new higher max – a result that left even Mr. Beltrami puzzled. Whatever additional exercise capacity was unlocked by the novel decremental protocol somehow persisted.

 For now, the study raises more questions than it answers. But it suggests that some of the limitations we encounter during hard exercise may actually be self-fulfilling prophecies – and that knowing your VO2max is less important than believing that you can go a little faster or a little farther.

Ote Alex Hutchinsonin artikkelista.




Eli rajojen yli vaan. Haittaaks se?

Eemeliiii

Vaahteramäeltä ei mitään uutta. Oikeastaan siinä tuli aika selkeäesitys kuinka simppeliä kehittyminen on. Sitoutuminen on tärkeintä. Ja siinä se sitten onkin. Eilen kiihtyvä 18, tänään kevyt kypä. Viikonloppu oli varsin hektinen ja maanantaikrapula sen mukainen.

10.2.12

Bye bye Ullrich

Tulihan vihdoin Contadorin selkään sitten tämäkin päätös. Ja seuraavaksi sitten odotellaan case-Veerpalua ulos CASsista, jotta adt voisi käsitellä Lallukkaa silkkihansikkain. Viimeinen tapaus tuskin menee CASsiin asti. Lähinnä siksi, että ei taida olla rahaa siihen. Voinen olla väärässä. Tänään lepopäivä, aamulenkki 3km.

9.2.12

Jallua ja minttua

En tiedä mitä yhteyttä 300 vip-vieraalla ja noin 900 litralla kaljaa on, mutta ainakaan kalja ei lopu kesken. Eikä näyttäny viinakaan sitä tekevän. On se hienoa tuo urheilun seuraus. Aamulla 8 km, töiden päälle 9. Siistejä polkuja keskuspuisto täynnä. Jopa enemmän kuin Utranharjulla.. Huomenna Pihkalan maille parantamaan sprinttisairauksia.

8.2.12

Matoja

Pmmp:n hengessä sujui tämä päivä. Kaikenlaissii Purjetietoja tuli kaiveltua ja iltapäivä meni vuoden 12 olympiska spelens tidningiä lukiessa, ainakin joissain väleissä. Asiakkaita tutkijasalissa kujuili parhaimmillaan noin kymmenkunta, mikä alkoi jo mennä ruuhkan puolelle, sillä kaikki vaativat oman huomionsa. Finland vunnit luki kahden Venäjän lipun alla lakanassa. Tietokilpailukysymys on, että minkä kilvoittelun jälkeen. Matolla reilu kyösti, sis 4*4 min hengästyen 170-180 sykkehillä. Huomenissa panostan aamulenkkiin ennen jälleen yhtä digitointikokousta, jeh. Ai niin, aktiivisena sotilaspartiolaisena harmittaa, että kotivaruskunta Kontioranta lakkautetaan. Eikä Ilmavoimien teknillisen koulun lakkautus myöskään kuulu suosikkilinjauksiini. Vähemmän kielipolitiikkaa, enemmän intervalleja!

7.2.12

Olympiapuisto

Sain tänään lukea ensimmäisten joukossa stadionin pelastussuunnitelmaa puolilta päivin. Se sisälsi suurien rahasummien ohella kohtuullisen karun ongelmalistauksen ja käytännössä stadion pitäisi parin vuoden sisään laittaa kiinni, jos suurremonttia ei tehtäisi. Mutta nyt näyttää lupaavalta ja suunnitelmien mukaan uusitusta stadionista oheistoimintoineen tulee hyötymään nykyistä laajempi joukko vauvasta vaariin. Juoksin köpin, keveetä. Hienoa on lisäksi se, että stadionsäätiö kattaa toimintansa kulut stadionin tuloilla, joten se ei jää valtion ja kunnan piikillä käyväksi, kuten monet kulttuuritoiminnot Suomessa. Ja jee, sisälsi suunnitelma kallion sisään laajennuksen myös meidän makasiinitiloille, mikä ratkaisee Urheilumuseosäätiön pahat tilaongelmat toistaiseksi.

6.2.12

Blokiton tammikuu

Helmikuun alkuun tarjosin itselleni ensimmäisen kolmen päivän vetosetin. Tänään takaisin perusteisiin. Iltapäivä kdk-seminaarissa ihmettelemässä käyttöliittymäsuunnittelua ja iltasella pirkkolan ympäri. Kehittelin esitysten aikana uusia visiot ja missiot viikonlopun valmennusseminaariin. Esitys tosin on jo tulostuksessa, joten nää on sitten ylläreitä. Haittaaks se? Reilu tunti kävelyä semman takia ja päälle kuntoilijan persumättöä 18 kilometriyksikköä.