Olipas se päräyttävä kokemus. Tein vähän omaa valintaa ykköselle. Enkä sit nähnytkään juuri ketään seuraavaan viiteen kilometriin, vaik vedinkin melko hyvin, ehkä vähän lahnasti vaan ekan kilsan. Ekalla rastilla missä oli johdot pömpelissä näin sitten Löfbackan, jolla oli kiire. No veti se itseasiassa kärkeäkin kiinni pari minuuttia siinä vaiheessa. Mie en. En tosin keskeyttänytkään.
10 kilometrin kohdal otettiin tuoretta paperia, lenkki näytti hieman nopeammalt, mutta ei se niil 15 km jälkeisil jaloil enää sitte ihan niin ollut.
20 km paikkeil otettii viimene läpyskä, en tiijä oliks se juoksukaa nii kauheen rullaavaa siin varvningissa, ei tainnu. Mietiskelin siinä hölkötellessä, että Ruotsin tunturissa näitä lenkkejä vedetään kolme. Ja vielä peräkkäisinä päivinä. Huhhei.
21 kilsan paalulla tippu yks mies taakse ja katkes. 23 kilsan kohdal tippu toinenki. Ja ei se Niksukaan kovin tuoreil jaloil siinä edessä maaliin tullut. Tuol tahdil viel 76 kilsaa ni ois otettu Matsin kanssa matsii loppusuoral. Eli jonkunlaisessa kunnossahan tässä ollaan?
24 kilsan kohdal istuskelin maassa, ei krampannu, väsytti vaan.
Tänään hoidettiin sit palautumine kuntoo. Pikku höntsäreenin päälle 1,5h futista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti