Oon tässä viime viikot takonu rautaa ja mäkeä. On nimittäin hiljalleen kehittynyt sellaisen kokoiset ojentajat, jotta am-viestin avauksessakin kettusen veljekset olivat peloissaan. Kesä kulkee aika mukavasti loppuaan kohti, mikäs tässä tallustellessa, sillä pläänit on nyt hyvät.
Viikonlopun vietän Hankasalmella, ihan vain vanhojen päivien iloks. Tai ei siitä nyt niin kovin kauaa ole, kun siellä tuli vietettyä se kolmisen vuotta, mutta aaveen kanssa käydään silti tarkistamassa, että raatisen tien mutkat ovat kohdillaan ja Myhinpäästä Lehmänpäälle on korpimaiset kuusikot korpeamassa sinne eksyvää suunnistajaa. Lukeehan myös siinä yhden kartan reunassa se "hirvikärpäsiä" edelleen. On muuten suunnattoman hauska paikka näin syksyllä..
Hankasalmelle Liljan Artsi on työstänyt tarjolle legendaarisen Suurajosetin ja voi pojat kun ei joukkueita ole viivalla kovin paljoa. Eikö Keski-Suomen parhaat palat kiinnostakaan, kun ihmiset rullailevat johonkin takapihoilleen reenaamaan. HÄH!
Kannattaa silti laitta kalenteriin kaksi päivää. Elokansallinen Jämsäs 12.9. On muuten timantti.
Ja sitten 24.10 Hervoton-suunnistus. Siellä on kaikille hurjille 20 kilometrin suunnistuslatu tarjolla. Eikä muuten tule olemaan mikään kevyin sellanen, kun itse ajattelin sen suunnitella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti