Jos voisin ajaa Norjan läpi ilman korttia

Tämä päivä oli suuri päivä. En vieläkään saanut viinipulloa loppuun. Huomenna jatkuvat opiskelut ja valun mestoille varsin tuoreena uuteen syksyyn. Varmaan rutiinit lähtee aika normaalilla tavalla käyntiin. Aamulla käyn heittämässä kevyen lenkin ehkä jopa kevyehkön. Sen jälkeen luonnollisesti hieron, jopa runnon, vähän pohkeita suihkussa, nappaan repullisen hittejä (kirjoja tällä kertaa) mukaan ja kolaudun kampusalueelle Kaupunginkirjaston kautta. Ehkä olen hurja ja näyttäydyn historian laitoksella, jos luoja sen jo huomenna minulle suo, ja kysäisen sattumalta vastaan tulevilta tutuilta, että oisko jotain hyviä kursseja. No eihän niitä ole.

Tiistaina aloitammekin jo Varnitsan jengillä yliopiston salibandyliigan harjoitukset Areenalla. Viime vuonna oltiin muuten liigan kakkosia, että melkoisia kynäilijöitä myö historian opiskelijat ollaan, vaikkakin finaalissa Kasvatustieteilijät kyllä veivät, kuin suomalainen sissi limpun neuvostoliittolaisesta ruokateltasta loppusyksyllä -43. Siihen alle varmaan avataan akatemiankin harjoitusruletti jo isommalla kädellä, sillä eiköhän suurin osa sankareista saavu aika tasan tarkkaan tänään ja huomenna itn.

Mut mietipä sitä, että heroiinipillereitä tarjoiltiin roppakaupalla yskänlääkkeenä, sillä se oli halvin tarjolla olleista "lääkkeistä".. Ja Suomessa sitä käytettiin -30 luvulla sellaiset 7 kiloa miljoonaa asukasta kohti, tilastokakkosena heti Japanin jälkeen. Se muuten on paljon se. Lisäksi on melko hassua, kun sotakirjoissa (esim. Lehväslaiho) heroiinia ei mainita ikinä. Pojille vain annetaan aspiriinia. Mutta totuus on varsin toinen, olkoonkin, että nykyään eivät kustantamot varmaan tykkää, että heroiinin käyttö olisi hyväksyttävää. Yrittäväthän sotakirjat valaa Suomen pleikkari, riksrakspoks, mässylässy, feisbookki, iiiärsee-sukupolveen esimerkkiä rautaisista miehistä ja naisista. Ei sillä, etteivätkö he sitä todellakin olleet! Mutta tarviiko asiaa yrittää salata, ei heroiini ollut silloin mikään kriminalisoitu huume..