Sallitut aineet

Puhutaan, että gladiaattorit söivät raakaa lihaa tullakseen yhtä hurjaksi kuin pedot. Jotkut intiaaniheimot taas pureskelivat kokapensaan lehtiä poistaakseen särkyjä ja varmaan samalla saivat ihan hyvä pössiksen muutenkin. 1800-luvun loppupuolen jo nykyaikaista muistuttavissa urheilukilpailuissa todettiin pari lääkkeiden yliannostustapausta, mutta mitään varsinaista säännöstöä doping-aineista ei ollut olemassa.

1900 vuoden molemmin puolin mm. alkoholi oli suosittu neste, kun haluttiin parantaa suorituskykyä. Alkoholi nähtiin varsin mukavana terästyksenä loppukireihin ja niinhän se varmasti onkin. 1928 doping-sääntöpykälä tuli IAAF:n tiiliskivimanuaaliin ja siitä lähtien on tehty jonkunlaista listaa kielletyistä aineista. Testausta ei tosin vielä juuri ollut..

1930-luvulla kehiin (myös nyrkkeily, mutta yleensäkin..) saapuivat hormoooonit ja mormonit. Tai ainakin ne ensimmäiset. Synteettinen testosteroni levisi voimalajeista hiljalleen palloiluun ja yleisurheiluun. Myös adrenaliinia taidettiin kokeilla erilaisissa piireissä, mutta doping-ongelma ennen II maailmansotaa ei varsinaisesti ollut kovin suuri, varsinkin siksi, että siitä ei tehty ongelmaa.

Ensimmäinen kunnollinen kiellettyjen aineiden lista (pääosin piristeitä) kehiteltiin vasta 1960-luvulla ja 1967 Kv. Olympiakomitea lisäsi peruskirjaansa dopingsäännökset. Suomessa ei oikein oltu asian kanssa hereillä, sillä hiihtäjä Eero Mäntyranta kärähti amfetamiinista heti, kun testaukset aloitettiin 1972 ja vielä Rukalla katsastuskilpailussa.. Piristeet oli helppo todeta testeissä ja niiden käyttö saatiin kuriin hyvin nopeasti.

No joo, lopun kaikki muistavatkin. Dopingin kehittelijät kulkevat edellä ja testaajat vähän perässä. Nyt kaikkien suoritusta parantavien aineiden käyttö on kuitenkin tehty turhaksi. Kuntoplussassa on nimittäin mullistava vinkki:

"Opi niksi, joka tehoaa paremmin kuin vuosien treeni. 20 prosenttia parempi kunto jo tänään!" Vaviskaa Bolt ja kumppanit!

Niin se vierailu venähti

Suomalainen terveydenhuolto on sitten mukava juttu. Perjantaina piipahdin possupiikillä muiden paikalle sattuneiden kanssa ja iltasella olkapää olikin melko kipeä. Yöllä heräsin ja heitin limat hyvinkin karheasta kurkusta vessan puolelle ajatellen, että taitaa jäädä testi väliin. Aamulla kuitenkin olotila oli parempi ja liityin naapureiden letkaan kohti hullujen kolmioita.

Verrytellessä fiilis saneli, että ehkä tässä vielä juosta pystyy, vaikka ei kovin herkkää saati helppoa ollut kuitenkaan. Päätin aloittaa suht rennosti ja alkaa ahistaa vasta parin kilsan jälkeen ja ahdistuinhan mie, vaikkei ahistaako?-tsemppikyltti ollut kuin mielikuvissa. Noin samoihin aikoihin, kun loistoajat juosseet Haaskalintu, Zerzenay ja Aroz lähtivät toiselle kierrokselle heitin vauhdissa kevyet oksut pientareelle reilusti taaempana ja rullasin väliaikapisteelle keskeyttämään varsin masentuneissa tunnelmissa.

Iltapäivällä katseltiin hiihtoja ja kämpille päästyä jatkoin samaa toimintaa sosiologian kirja sylissäni. Heräsin, kun Heikkinen paukautti parin sekunnin pohjat viimeiseen väliaikaan. Uudestaan nukkumaan noin kympiltä ja aamuyöstä paskan fiiliksen kera päätin jättää pipon suunnitteleman erittäin herkulta kuulostaneen reenin väliin. Ja mikäs tässä päivällä tietokoneella nuhaisena ollessa, kun ulkona paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta.

Savu nuolee raunioita

Tiedäthän miltä tuntuu pikkujoulujen jälkeisenä aamupäivänä. No eipä juuri miltään.

Kitarasankaroinnit ja juomalaulutaistot käytiin JO perinteiseen tapaan Hotel WellIslandilla. Last thing I remember, I was running for the door..Sitten olimmekin jo Nurtsin ja Liekin kanssa Yössä. Ja tulihan sinne muutkin, vaikkei Äänekoskella siellä koskaan oo päästy käymään.

Melkoisen hauska yllätys oli se, että Yöhön oli hommattu jonkunasteinen bilebändi soittamaan kovat hitit. Tulihan siellä Valonkantajaa, Tomppaa ja sen sellaista. Suljetun osaston porukkamme edusti tanssilattian etukolmanneksella varsin hyvin paikallista mentaliteettia, identiteettiä ja having-loving-being-merkityksiä Allardtin vuoden 1976 hyvinvointi-käsitteistöstä.

Joulukuun osalta kulkukännit-kortti on nyt käytetty. Edessä 3 tenttiä viikkoon, ensimmäinen niistä huomenna. Ymmärtäisitkö sinä tästä jotain? Kvantitatiiviset rakennetutkimukset olettavat implisiittisesti elämänkulun institutionaaliseksi; kvalitatiivinen vuorovaikutustutkimus voi tavoittaa myös muun kuin institutionaalisen elämänkulun, esimerkiksi elämänkulun käännekohdat.

Jos ymmärrät, niin suomenna toki minullekin. No ei, oikeasti ymmärrän tuosta kaiken, kun kerran pääsin läpi aate- ja oppihistorian tentistä, jossa käsiteltiin asioiden käsittämisen käsittämistä. Mutta mitä ihmettä tarkoittaa implisiittisesti?