Niin se vierailu venähti

Suomalainen terveydenhuolto on sitten mukava juttu. Perjantaina piipahdin possupiikillä muiden paikalle sattuneiden kanssa ja iltasella olkapää olikin melko kipeä. Yöllä heräsin ja heitin limat hyvinkin karheasta kurkusta vessan puolelle ajatellen, että taitaa jäädä testi väliin. Aamulla kuitenkin olotila oli parempi ja liityin naapureiden letkaan kohti hullujen kolmioita.

Verrytellessä fiilis saneli, että ehkä tässä vielä juosta pystyy, vaikka ei kovin herkkää saati helppoa ollut kuitenkaan. Päätin aloittaa suht rennosti ja alkaa ahistaa vasta parin kilsan jälkeen ja ahdistuinhan mie, vaikkei ahistaako?-tsemppikyltti ollut kuin mielikuvissa. Noin samoihin aikoihin, kun loistoajat juosseet Haaskalintu, Zerzenay ja Aroz lähtivät toiselle kierrokselle heitin vauhdissa kevyet oksut pientareelle reilusti taaempana ja rullasin väliaikapisteelle keskeyttämään varsin masentuneissa tunnelmissa.

Iltapäivällä katseltiin hiihtoja ja kämpille päästyä jatkoin samaa toimintaa sosiologian kirja sylissäni. Heräsin, kun Heikkinen paukautti parin sekunnin pohjat viimeiseen väliaikaan. Uudestaan nukkumaan noin kympiltä ja aamuyöstä paskan fiiliksen kera päätin jättää pipon suunnitteleman erittäin herkulta kuulostaneen reenin väliin. Ja mikäs tässä päivällä tietokoneella nuhaisena ollessa, kun ulkona paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta.