Hieman toisen rastin jälkeen kaaduin jyrkänteen ja jyrkän avokallion välimuodolla ja sitä alas liukuessa kartta raahautui kädessä hieman turhan pitkään kalliota vasten. Karttamuovin tilasta kertonee se, että reikien määrä kartassa asti oli kohtuullinen.
Mietin hetken, että heitän muovin pois, sillä siitä ei nähnyt enää läpi kovin hyvin, mutta ajattelin sen suojelevan lopulta karttaa kuitenkin liialta kosteudelta. Tuuria oli, sillä heti kohta pikku lammen päässä olevaa avosuota ylittäessä hieman kompuroin ja karttakin sai vettä osakseen. Siinä oli sitten hyvä suunnistaa loppumatka paikoin puutteellisilla reittiohjeilla. Toisaalta rastiväliviivat näkyivät ja onhan Petronkankaalla ja Kainuussa harjoiteltu tyhjällä kartalla menemistä. Ei tosin yöllä.
Hauskaa oli 10.rastia lähestyessä perässä tulleen Ketolaisen kommentti, että tosi hyvin tullaan. Itselleni tuotti puttausvaikeuksia se, että rastipisteen tarkemmasta sisällöstä ei ollut muuta tietoa kuin rastimääritteen kertoma. Tulihan siihenkin sitten leivottua.
Edellä oleva ei selitä miksi koukkasin vielä toiseksi viimeistä rastia. Varmaan siksi, että kartta oli sieltä suunnalta suunnilleen kunnossa, niin totesin homman olevan niin tavattoman helppoa, kuten se aina yöllä tuollaisissa maastoissa on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti