Peikko hyllyyn

E-games takana, peikko taskussa. Kansallisten kilpailujen houkuttavuutta lisättiin jälleen sillä, että kohtuullisen kokoisen kaksipäiväisen kilpailun tuloksena oli kolmas sija ja palkinnoksi seitsemän senttiä korkea savipeikko. Aika huikean hieno palkka siitä, että suunnistaa hienossa maastossa kilpaa huonolla tulostekartalla pari minuuttia kahden tunnin pintaan. Arvokas muistopalkinto ja sitä rataa. Pääasia, että Huippuliigaan riittää rahaa jaettavaksi.

Ja sitten kotimaan uutisiin. "Suomen Olympiakomitea on julkistanut jälleen valmennusmäärärahan saajat." Tuttu juttu.

Tässä sitten sitä tuttua juttua takavuosilta, kun vihdoin pääsin siihen vaiheeseen, että aloin purkamaan kohtuuttoman suurta tilastoainesta sähköiseen muotoon. Löytyy pennien tarkkuudella kaikki mahdolliset tutkimus ja koulutusrahat mukaanlukien aika mielenkiintoisia Itä-Saksa kytkentöjä. Mutta mennään tänään helpolla materiaalilla:


Ensimmäisenä todettakoon, että kyseessä on kyseisen vuoden rahanarvo, eli en ole tehnyt inflaatiokorjausta lukuihin, tuo on raakadatana vielä. Silti siitä on nähtävissä selkeänä lähivuosien vertailu toisiinsa sekä 1970-luvun lopun huikea noste rahan työntämisessä urheilijoille. 1971 oli mielenkiintoinen piikki kesälajien valmennustuessa, mutta se selittyy osittain sillä, että kesälajien III ja IV määrärahakierrokset osui saman kalenterivuoden sisään. Muutenkin olympiavuosia edeltävät vuodet näyttäytyvät suurimpina rahavirtoina, sillä silloin valmistautuminen on kiireisimmillään. Kilpaillaanhan talviolympialaiset heti vuoden alussa, joten valmistautuminen painottuu edelliseen vuoteen selkeämmin. Talvi- ja kesälajit näyttävät menevän lähes käsi kädessä. 1970-luvun loppupuolella on kuitenkin pientä trendiä havaittavissa, että kesälajien rahavirrat alkavat karata talvilajeilta yhä enemmän. Tähän on kuitenkin vielä lisättävä tehostamis- ja erikoisleirimäärärahat, niin nähdään oikeasti, mitä tapahtui.

Jatketaan tulevalla viikolla. SM-kisojen ja tutkimusrahojen merkeissä.