Kuva Puolustusvoimat , Tkm Juhani Rauvala 23.9.2011. Tykistöprikaati
Kilpailun kulku oli suunnilleen seuraava. Kohdistukset aika heikot, heittoharjoittelu sitäkin heikompi. Puhuttelussa ratamestari suolasi maaston ja kartan heikompaakin heikommiksi. Turhaan. Sitä se sotilassuunnistus on. Ja sitä ei pidä pyytää anteeksi, että maasto on raskas. Vaan lisätä rataan vain kilometrejä, kyllä me sieltä läpi tullaan lopulta.
Yöllä tehtiin sitten noin kymmenen minuuttia eroa muihin melkoisen nasakalla suorituksella. Siihen päälle äärimmäisen huonot unet, kun teltan kattoa hakkasi kohtuullisen monta vesimolekyyliä siten, että sisällä meteli oli suorastaan ahdistava. Yksi teltoista hieman romahti myrskyssä. Se on sellaista se.
Aamulla äärimmäisen huono jako, tosin silti parempi kuin melkein millään muulla joukkueella. Pikataipaleen ammunnassa kaikille ensimmäinen laukaus penkkaan, jonka jälkeen tapahtui hyvää skarppaamista.
Kävimme myös Nurtsin kanssa timanttisen keskustelun ennen viimeisen lätkän kaatamista.
R: Luotat sie ittees?
N: En, ammu vaan.
R: Mie ammun.
Ja sinne nasahti. Aaro tiputti alle yhden, SP kaksi.
Kranaattien osalta esitys oli varsin heikko, mutta niillä ei kisaa ratkaista.
Hauskaa oli taas. Ajattelin maksimoida hauskuuden juoksemalla saman vuorokauden aikana vielä yhden startin, Jämsässä kun oli yösuunnistuskisa tarjolla. Ei varsinaisesti voi sanoa, että olisi kulkenut tai keskittyminen pysynyt kasassa. Mutta yli puolet jäi taakse, hahaa.
Ens viikolla kausi pakettiin ja siitä sitten Vaarojen maratonia kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti