Ens kerral

ElonenSprintti järjestetään Pohjois-Korea tyyliin. Jokaisen kilpailijan perässä kulkee "henkilökohtainen opas" noin kolmen metrin päässä. Jos kilpailija meinaa kääntyä väärin, kopauttaa opas pistooli toisessa kädessään suunnistajaa olalle. "wlong wei mistel, lait wei tät wei." Kisamaasto ei kuitenkaan juuri reitinvalintoja tarjoa, sillä kartassa kaikki muu on kiellettyä, paitsi pääkatua suoraan kulkeminen.

Tai jospa sittenkin Kiina tyyliin. Isolla rahalla laitetaan pystyyn täydellinen sprinttisuunnistusparatiisi. Pieniä sokkeloisia kujia, siltoja, tunneleita. Taivaallisen rauhan aukioita ja panssarivaunuja. Yleisö seisoo jämäkästi paikoillaan ja taputtaa tasaisesti jokaiselle ohikulkijalle.

Entäs Yhdysvaltain tyyliin. "Amerikka on vapaa maa", joten kilpailija saa mennä mistä haluaa. Törmätessään katumaasturiin, kuljettaja haastaa suunnistajan oikeuteen ja kilpailija järjestäjän, koska mitenkä sitä voi tietää, missä niitä autoja kulkee.
Tai sitten vain suomalaistyyliin. Kaupunkisuunnittelun helmimaassa taajamassakin kortteliväli on satoja metrejä ja puistoissa ei olekaan mitään muuta kuin avointa lääniä. Reitinvalinnat on mallia oikea/vasen ja urputusta tulee, jos luodaan yhtäkään haastetta, jota metsäsprinteissä ei ole vastaan tullut.

Elossa

Apupojan hommat taas tän vuoden osalta on ohitte. Jokilaakson sprintissä tuuli reilusti ja loppupään lähtijät sai haistella viimesien välien valinnat kuntoon, jotta pesupaikalla riittäisi puhetta suunnistuksen oikeudenmukaisuudesta. Ja eihän se reiluu ollut ei.

Tuossa vieressä H21 & H20 -sarjojen rata.

FM-öööverlånga

Olipas se päräyttävä kokemus. Tein vähän omaa valintaa ykköselle. Enkä sit nähnytkään juuri ketään seuraavaan viiteen kilometriin, vaik vedinkin melko hyvin, ehkä vähän lahnasti vaan ekan kilsan. Ekalla rastilla missä oli johdot pömpelissä näin sitten Löfbackan, jolla oli kiire. No veti se itseasiassa kärkeäkin kiinni pari minuuttia siinä vaiheessa. Mie en. En tosin keskeyttänytkään.

10 kilometrin kohdal otettiin tuoretta paperia, lenkki näytti hieman nopeammalt, mutta ei se niil 15 km jälkeisil jaloil enää sitte ihan niin ollut.

20 km paikkeil otettii viimene läpyskä, en tiijä oliks se juoksukaa nii kauheen rullaavaa siin varvningissa, ei tainnu. Mietiskelin siinä hölkötellessä, että Ruotsin tunturissa näitä lenkkejä vedetään kolme. Ja vielä peräkkäisinä päivinä. Huhhei.

21 kilsan paalulla tippu yks mies taakse ja katkes. 23 kilsan kohdal tippu toinenki. Ja ei se Niksukaan kovin tuoreil jaloil siinä edessä maaliin tullut. Tuol tahdil viel 76 kilsaa ni ois otettu Matsin kanssa matsii loppusuoral. Eli jonkunlaisessa kunnossahan tässä ollaan?

24 kilsan kohdal istuskelin maassa, ei krampannu, väsytti vaan.

Tänään hoidettiin sit palautumine kuntoo. Pikku höntsäreenin päälle 1,5h futista.

Long road to ruin

Onks se kuntopohja tuolla?

Sunnuntaina todellakin, muttei vissiin tOdella, on edessä tuo rento 24 kilometrin yhteislenkki Keuruun seudun kulttuurimaastossa. Keuruulla olen kilpaillut pari kertaa aiemminkin. Mieleen tulee ensimmäisenä varuskunnan kupeessa ollut SM-yö, joka taisi olla ensimmäisiä yösuunnistuksiani ikinä. Veikkaan, että sunnuntaina parin kympin jälkeen näkyvyys alkaa olla samaa luokkaa kuin hiipuvalla 10 watin halogeenilla, koska..

Tarkastellaanpa hieman valmistautumista tähän mainioon kilpailuun, elikkäis mitenkäs tässä talven aikana tuli tehtyä noita pitkiä.
Marraskuussa: Huhhuh, kokonaista neljä kakkosen latua.
Joulukuussa: Häh, 12 yli kakkosta? Aikamoist. No loppukuusta tossu kyllä jaksoikin rallatella pitkään, muttei kovaa.
Tammikuuus: Hohhoijaa, seittemän pitkää näyttää tulleen. Ei edes kahta viikossa. Ei tuol tulla.
Helmikuu: Heh, kolme kakkosta, ei hyvältä vaikuta.
Maaliskuu: Kokonaista kaksi kakkost.
Huhtikuu: 0
Toukokuu: 0, huikeaa!



Pohjat on tehty tänä vuonna ruostumattomasta teräksestä, kuten myös Titanicin ja Apollo 13:n. Taidan juoda ylimääräisen lasillisen vettä. Vaivun nyt täynnä erikoispitkäluottoa erikoispitkästyneisyyteen. Nähdään viivalla, vai kuulutko sprinttimiehiin, HÄH?

Työmiehen keskiviikko

Joensuun tumma väestö pääsi suunnistajaan haaskan siivellä. Melkoisia murheenlaaksoja nuo yliopiston ravintolat. Onneksi nyt kesällä ei tarvitse viettää kolmentoista tunnin lounastaukoja pitkin päivää herkullisten ruokien ääressä.

Ilosaaren lippu on jo lähes hallussa. Rahat tosin laitoin liikkeelle hyvin luotettavalta vaikuttavalle insinöörille, joten saa nähdä mitä sieltä tulee.









Ens kesänä harakat peittääpi jälleen kauniin sinisen taivaan ja sit sielt taivahalta sataa niskaan. Jeejee, sunnuntaina kesä-ep, jeejee.

On siis kesä

http://www.sepro.se/foto/ol-2008/080721%20O-Ringen%20E1%20Berga%20by/album/slides/807_8674.html

Vieläkö soitat banjoa?

Olipa taas viikonloppu. Punasella Volvolla surffailtiin pohjalle. Pohjalla oikean urheiluopiston ruokapöydistä kävimmä välillä suunnistamassa ja välillä vaan palloiltiin.

Yöllä juostiin välillä hiljaa ja välillä hiljempaa. Juostiin kuitenkin. Hankea oli ja sen koostumus oli heikko. Päivällä otettiin kolme kakkosen latua. Tosin pikkukakkosen, pienen eikä minkään muun kuin kakkosen.

Ekat kaks meni sillä taktiikalla, että mie vedin, ja sit loppupuolel jerdaalen meni ohi. Viimene oli sit sellane, että jerdaalen lähti aika kovaa mut soiroon, ja sit mie vedin taas. Ja lopus luonnollisesti jerdaalen meni veturiks. Tais olla erot vetojen maalissa se sekunti tai kaks. Nää o näit sparrausjuttuja, vauhti oli kohtuullista, suunnistus myös. Isoin koukkuloinen tais olla yhdellä kuoppa kuoppaloisel sen 10-15 sekuntisen verran. Maasto oli mukavaa avokalliota, mutta heikoilla hangilla saatiin taas kulkea. On se niin kivaa.

Kyl me sprintattiinkin, vähän. Ja oltiin yleisönä, kun oli melkoinen trilleri.

Sunnuntain mentii kisaan Hankoniemeen, jossa niin venäläiset kuin suomalaisetkin ovat selvästikin harrastaneet kulttuurimaaston muokkausta mielessään småkupedar terräng. Onpahan noita rastipisteitä. Ei varsinaisesti napannu, miehän täst lähden vielä reilun viikon leirille lämpöseen ja seuraava kisa taitaa olla kuukauden päästä.. Ihan hyvä tv-kova (emmerdale-klass), tosin välillä pohdiskelin alkupään lähtijänä sitäkin, että tässäkin rastiväliviivan alla on vartin päästä jo melkoinen jotos, ihan kuin neuvostoliittolaisen mosurikomppanian jäljiltä Uhtuan korpisoilla vuonna 43. Silloin, kun 5mg heroiinipillereitä napsittiin kuin karkkeja.

Huomen kakkonen ja forssia roppaan, keskiviikkona mäki ja jyppi-kärppä, torstaina loikka-loikkaloinen ja kakkonen, perjantaina tv-reipas (There Will Be Blood) ja sitten otankin sen menolipun paper planella mombasaan vai mihinkä wild wild westiin se nyt viekään ja juoksen itteni romuksi ja maailmankartan nimeeni.