5.9.11

Fyysinen suorituskyky korreloi toisinaan tuloksiin

SM-pitkän karsinta ei ollut toisinaan, sillä "oravapolkuradalla" finaaliin pääsi, jos on juossut maantiekympin 39 minuuttiin. Uskon erittäin vahvasti, että tuo 39 minuuttia ei riitä karsintaryhmän yhdeksänteen sijaan suorituskykymittarilla, enkä myöskään ole kovin ylpeä 39 minuutin ajasta.

Mutta varsin paljon hymyilyttää ne kaikki tippuneet minuutteja kovempaa radalla juoksevat suunnistajat. Ei mene nallekarkit aina tasan.Siitä sijoilta 11-20 löytyi aika monta lahjakasta juoksijaa, jotka eivät ilmeisesti tajunneet, että helpolla radalla tulee juosta aika lailla vauhdikkaasti, jos ei lukeudu rankin kärkikymmenikköihin.

Tarkastellaan karsinnan rastiväliaikoja vaikkapa rastilta seitsemän maaliin asti. Omat sijoitukset: 9, 9, 11, 8, 7, 9, 10. Nuo kaikki välit olivat aika lailla sitä aidointa oravapolkua, eli helppoa työntämistä.  Juuri sellaista, missä kovaa juoksevat pärjäävät, sillä suunnistustehtävien vaikeustaso oli aidosti erittäin kaukana SM-karsinnan vaatimuksista. Ihan aikuisten oikeasti ratamestari, polun vieressä, sähkölinjan vieressä, kaksi rastia tien mutkissa ja vielä viimeinen rasti polun varrella. Kai nyt siinä hitaampikin keskimääräisen kansallisen tason kaveri tajuaa, että kannattaa varmaan juosta ne sekunnit talteen, mitä siitä voi ottaa.

Finaalissa suorituskyky korreloi loppuaikaan erittäin vahvasti. Maailman kärki kulkee varsin kovaa siellä 20 minuutin päässä. Tavoite Suomen paskimman pitkän matkan suunnistajan tittelin välttämisestä toteutui. Rata oli todella paljon mielenkiintoisempi, kiitos siitä ratamestari.

Ps. Tämä kirjoitus yrittää saada kaikkia kovakulkuisia suunnistajia yliyrittämään SM-keskimatkan karsinnassa. Se on samanlaista helppoa heinäntekoa.

30.8.11

Valomerkki

Dangerin mara sitten lokakuussa, joten jalkoja on alettava totuttaa siihen. Heti tänään lisäsin jo työmatkaan yhdet kilometrit. Lisäisin myös taulukoihin muutamat vuodet. Ärsyttävää on se, että järjestöt muuttelevat budjettirakenteitaan, eli siirtelevät tiettyjä potteja kuulumaan aina välillä eri kiintiöihin ja lopulta yhdistävät kaikki nimettömään kasaan. Koitapa siinä sitten löytää jostain neljänkymmenen vuoden takaa tarkempia tilitietoja.


Pakko laittaa tällainen makupala:


Enpä kerro tuosta enempää. Esteettisesti aika hirveä, mutta Taik on eri laitos. Vai kuuluikos sekin nyt sitten johonkin Aaltoon? Kuvottaa tuo ajatuskin. Three turkeys don't make an eagle vai miten se menikään.

28.8.11

Peikko hyllyyn

E-games takana, peikko taskussa. Kansallisten kilpailujen houkuttavuutta lisättiin jälleen sillä, että kohtuullisen kokoisen kaksipäiväisen kilpailun tuloksena oli kolmas sija ja palkinnoksi seitsemän senttiä korkea savipeikko. Aika huikean hieno palkka siitä, että suunnistaa hienossa maastossa kilpaa huonolla tulostekartalla pari minuuttia kahden tunnin pintaan. Arvokas muistopalkinto ja sitä rataa. Pääasia, että Huippuliigaan riittää rahaa jaettavaksi.


Ja sitten kotimaan uutisiin. "Suomen Olympiakomitea on julkistanut jälleen valmennusmäärärahan saajat." Tuttu juttu.

Tässä sitten sitä tuttua juttua takavuosilta, kun vihdoin pääsin siihen vaiheeseen, että aloin purkamaan kohtuuttoman suurta tilastoainesta sähköiseen muotoon. Löytyy pennien tarkkuudella kaikki mahdolliset tutkimus ja koulutusrahat mukaanlukien aika mielenkiintoisia Itä-Saksa kytkentöjä. Mutta mennään tänään helpolla materiaalilla:


Ensimmäisenä todettakoon, että kyseessä on kyseisen vuoden rahanarvo, eli en ole tehnyt inflaatiokorjausta lukuihin, tuo on raakadatana vielä. Silti siitä on nähtävissä selkeänä lähivuosien vertailu toisiinsa sekä 1970-luvun lopun huikea noste rahan työntämisessä urheilijoille. 1971 oli mielenkiintoinen piikki kesälajien valmennustuessa, mutta se selittyy osittain sillä, että kesälajien III ja IV määrärahakierrokset osui saman kalenterivuoden sisään. Muutenkin olympiavuosia edeltävät vuodet näyttäytyvät suurimpina rahavirtoina, sillä silloin valmistautuminen on kiireisimmillään. Kilpaillaanhan talviolympialaiset heti vuoden alussa, joten valmistautuminen painottuu edelliseen vuoteen selkeämmin. Talvi- ja kesälajit näyttävät menevän lähes käsi kädessä. 1970-luvun loppupuolella on kuitenkin pientä trendiä havaittavissa, että kesälajien rahavirrat alkavat karata talvilajeilta yhä enemmän. Tähän on kuitenkin vielä lisättävä tehostamis- ja erikoisleirimäärärahat, niin nähdään oikeasti, mitä tapahtui.

Jatketaan tulevalla viikolla. SM-kisojen ja tutkimusrahojen merkeissä.

26.8.11

Maailma pyörii, pyöri sinäkin

Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF valitsi jatkamaan johdossaan Diackin 78 v. Mikä se eläkeikä olikaan? Samaranch jätti vastaavan KOK:n pestin vasta 81-vuotiaana.

Ei sillä, että vanhat herrat eivät osaisi puhetta johtaa. Mutta sillä, että kuinka monen muun organisaation johdossa on vastaavan ikäluokan ihmisiä? Ja mistähän syystä. On eri asia kuulua arkistoon kuin johtaa sitä. Hyllyyn vaan ja nuorta verta keulaan.

------

Varma MM-kisojen merkki on valintaspekulaatiot. Keihäässä mentiin oikein valituslautakuntaan asti. "Mutku mutku miää heitin aiemmin kesällä vähän paremmin kuin tuo nousukuntoinen kaveri! Antakaa miunkii leikkiä!" Toivottavasti Ruuskanen tempaisee finaaliin ja siellä ronssin kylkeen 85,5 metrisellä, tosin eihän se vaadi kuin kolmen metrin tulosparannusta tämän vuoden osalta. Jos ei heitä, niin hohhoijjaa. Ruuskanen on tämän vuoden maailman keihästilastossa kunniakkaasti sijalla 27. 82.29 metrin heitollaan Lapinlahden kisoissa 24.7 . Edellä ovat Suomesta esimerkiksi Lassi Etelätalo 84.41 metriä, Sampo Lehtola 83.77 vajaan pari viikkoa sitten ja Teemu Wirkkala 82.39. Jälkimmäiset kolme eivät heitä Daegussa. Mutta Antti heittää. Tämä tietysti parantaa Antin saumoja, kun kovempia heittäjiä on raivattu edeltä pois. Sija on siis lähtökohtaisesti 24, jos kaikki loput heittävät.

Tähän voi vain todeta, että miksi sinne lähtee TURISTI mukaan? Ai niin..sekin on rikkonu jonkun rajan.

Suomen Olympiakomitealla oli selkeä tavoite ennen muinoin. Olympiakisoihin lähetettiin vain urheilijoita, joilla oli selkeä odotus sijoittua 12 parhaan joukkoon. Esimerkiksi eräissä talvikisoissa 1970-luvulla 80 % joukkueesta pystyi tähän. Kesäkisoissa samalta vuodelta vastaava prosentti oli hiukan yli 40. Eli epäonnistujiakin mukaan mahtui. Mutta turistireissut pyrittiin ihan oikeasti minimoimaan.

Olisi ollut erittäin suotavaa lähettää eräs kansainvälisen tulosrajan rikkonut naismaratoonari, jolla olisi nykykunnossaan ollut ihan yhtä paljon asiaa kisoihin kuin kolmannella keihäsmiehellä. Kestävyysjuoksussa, kun sattuu olemaan niin, että kaikki parhaat eivät pääse mukaan ja suhteellinen sijoitus paranee aika roimasti. Keihäänheiton naurettavan kapean tulostason takia paikalla ovat lähes kaikki parhaat, jolloin tuloksellisesti turistien sijoitus maailmanlistaan verrattuna ei nouse juuri yhtään. Paitsi tuurilla. Kumpi olisi hienompaa - naismaratoonari sijalla 25-30 vai keihäänheittäjä 10-20? Oikeastaan...aivan naurettavan sama.

-------------

Mitäs vielä. Niin. Ranskassa oli suunnistuksen MM-kisat. Vaihdoin kirjeitä Suomen suuntaan suunnistus.netin puolelle. Perin kuivia nuivia niistä osin tuli, mutta sattui joukkoon yksi hauska haastattelu. Tai kaksi. Jopa enemmän. Marian Cotirta oli todella hauska mies Romaniasta, Pekka Nikulainen taas tuolta Suomen Tukholman suunnalta ja Pasi Ikonen Päijänteen pohjoiskärjestä. Mielenkiintoista muuten, että talvella tuli valittua juuri Pasi Suunnistusnetin ennakkohaastatteluun. Olisihan siihen voinut ottaa vaikka kenet.



---

Miksi yläkerrassa hakataan jotain rumpua tähän aikaan!??!

----

WOC ohjelmat 2014-2015 vuosille päätetään vasta ensi vuonna. 4-5 mitalikilpailua.

"Council is firm in its opinion that
there must be renewal, so if events are
to be taken out we will opt for dropping
one or more of the existing events”, Åke
Jacobson comments."

Mikä tippuu?? Ei hyvä.

Miksei matkoja lukita vaikka 15 vuodeksi, jotta voitaisiin keskittyä televisioinnin kehittämiseen jo olemassa olevien matkojen ehdoilla? Ei siitä mitään tule, että tehdään uusi formaatti, sitten kokeillaan sopiiko televisiointi siihen, tarttuvatko mainostajat koukkuun ja hetkeä myöhemmin hylätään se jälleen.

Pitkästä matkasta on mahdollista tehdä loistava televisioitava tapahtuma. Palkatkaa miut, tulen ohjaajaksi ja hoidan homman kotiin niin, että televisiokuvassa NÄKYY esimerkiksi jatkuvasti, mistä tv-rastista on kyse. Vaikka sitten laittamalla isot pahvitaulut rastipaikan taakse, kuten hiihdossa väliaikapisteillä.. Eikä sen tiedon upottaminen automaattiseksi kuvaan liitettäväksikään luulisi vaativan suuria insinööritaitoja. Ehkä diplomin. Ai ette palkkaa vai?

GPS-kuvaa lisää kehiin, se selittää mitä metsässä tapahtuu paljon paremmin kuin epämääräinen leimauskuva. Vaikka välillä puolikasta ruutua. GPS:llä rastin lähestyminen vähintään 20-30 sekunnin ajan hieman nopeutettuna ja sitten kamerakuvaan kun ilmestyy rastille. Vaikea tietysti toteuttaa livelähetyksessä, kun gps tulee hieman viivellä. Kommentaattoriksi joku innostava ja nuorempi kaikki tunteva aktiivisuunnistaja. Sellainen joka vaikuttaa aidon kiinnostuneelta ja asiantuntevalta.

Seuraavana e-games.

Kuka on muuten varastanu Olympiakomitean toimintakertomuksen vuodelta 1975? Perketi, mie tartten sitä.

20.7.11

Kratos

Tänään päätyönä järjestelin kuntoon yhden jostain tulleen arkiston. Siitä muodostui Finlands Svenska Gymnastiklärarförbund Kratos.

Menee makasiinin hyllyyn heti huomenna aamulla, niin voitte kaikki mennä sitten tilailemaan matskuja luettavaksi.

Kirjoittelin myös iltalenkin jälkeen seuraavaa Suunnistus.netin MM-kisajuttua jo hiljalleen. Se ei vaikuta niin vihaiselta kuin edellinen muka oli..

Eipä tässä muuta.

18.7.11

Muikkuilua

Setti

Setti2.



Tää oli ne von hertzeenin sielun veljet

Tää oli kokki

Pettymys.


Ihan paskat festarit oli taas.


Piti vielä mainita, että rokkilokin rentoshow oli parasta. Kuten Stamina sitä ennen ja Stella sen jälkeen. Siitä sitten ajelin Helsinkiin ja neljän tunnin unien jälkeen kahdeksaksi töihin urheilun pyhättöön.