26.11.09

Jos koskaan kotiin päästään

Vettähän sataa aina, siihen et voi puuttua, joten älä välitä. Kuten et välitä +1 asteen pohjoistuulisesta kelistäkään. Mutta jätä nyt ensimmäiseksi pois se kerrastopaita trikoon alta - pärjäsihän SM-yössäkin niin, vaikka lunta satoi kohtuullisen itätuulen mukana. Mene pelipaikoille lokasuojattomalla pyörällä, josta paukahtaa kumi noin matkan puolivälissä, kun selkäsi on riittävän kurassa. Jätä pyörä siihen ja hölkkää loppumatka sen äärimmäisen ergonomisen laukun kanssa, sillä reppuahan et hifistelysyistä (sopii takin väriin paremmin) ottanut selkään. Kerkiät maisemiin juuri ja juuri ajoissa, tai siis niin, että muut ovat jo metsässä ja vain treenin pitäjä on paikalla karttaa antamassa.

Tossut jalkaan, luonnollisesti sellaiset, joissa nastoja on jäljellä vain nimeksi, että voisi niitä nastareiksi sanoa. Sidot toisen kengän liian kireälle ja toisen liian löysälle, sormet ovat sen verran kohmeessa jottet vaivaudu niitä sen paremmin viilailemaan, treenihän tämä vain on. 10 watin halogeeninen lampuntapainen (tai sitten joku xenon, ovat huhujen mukaan maailman luotettavimpia) päähän - latasithan sen akun ennen edellistä harjoitusta, vai sitä edellistä. Kuplainen kompassi käteen ja a4 kokoinen tulostekartta a3 kokoiseen sumuiseen ja hieman reikäiseen muoviin. Liikkeelle mars - kuin 400 metrin kilpaan.

Kaadut noin 23 sekunnin juoksun jälkeen, jalatkin on jo reilusti hapoilla. Uudestaan könyät 69 sekunnin kohdalla, jolloin lamppu lähtee päästäsi jo toista kertaa ja haistat etanolinkin valuvan kompassista käsiisi. Huomaat lampun asettelun jälkeen suunnistavasi itseasiassa rataa väärin päin. Korjaat kohti ykköstä, jonka löydät kevyen kolmeminuuttisen koukun kaarreltuasi.

Noin radan kauimmaisessa pisteessä lamppusi himmenee tulitikun tasolle ja päätät luovuttaa suunnistuksen, jonka kilometrivauhti pummien jäljiltä on noin 12. Suorin reitti pois on lähinnä vihreää shittiä ja isoja mäkiä, ei sillä että vettyneestä kartasta enää mitään selvää saisikaan - kierrät kiltisti sorateitä pitkin sata metriä vajaat 7 kilometriä lähtöpaikalle, jonne tullessasi näet juuri viimeisen auton loittonevat takavalot - ethän tullut kenenkään kyydillä, miksi sinua olisi odotettu.

Kaivat reppusi kuusen juurelta ja alat vaihtaa kuivaa ylle. Huomaat unohtaneesi vaihtopaidan ja pyöräilytakkikin on jo tulomatkasta läpimärkä, palelet hetki hetkeltä enemmän ja näet jo mielessäsi lintuinfluenssan ensimmäiset siiveniskut. Eväätkin jäivät näköjään sinne keittiön pöydälle, juuri siihen juomapullon viereen. Treenipettyneisyytesi on maksimaalisen valmis. Sitten vain kotimatkalle vastatuuleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti