12.4.10

Tie Ilosaarirockiin

Aloitin tänään valmistautumisen kesäiseen suurtapahtumaan Ilosaarirockiin. Se tapahtui juosten. Reitti noudatteli Rantakylästä Pielisjoen vartta alas kulkevaa tiestöä, tuota Joensuu Maratonin tänä vuonna tauolla olevaa reittiä. "On siis kesä", kirkuivat parveilevat lokit spurgujen jättämien nakkimakkarapakettien ympärillä Jokiasemaa lähestyttäessä.

Ilmeisesti kevään ensimmäistä aurinkoista päivää auki olleen Jokiaseman terassi oli varmastikin jokaista paikkaa myöten täynnä. Toki itse asema on ollut auki jo pääsiäisestä lähtien. Se terassi muuten tarjoaa Joensuun parhaimmat maisemat, varmastikin vetää vertoja jopa Trondheimin vastaaville. Jokiasemalta voi kujuilla tyyntä Pyhäselkää aamulla 3,5 euroa maksavan aamiaisen äärellä. Ei tule jäämään yhteen tai kahteen kertaan tuolla käynti tänä(kään) vuonna. Siellä ilmeisesti istui muuten jotain tuttuja, kun joku vähän vilkuili kauempaa höyhenen keveää askellustani sen verran tietäväisen oloisesti, että tunnisti (virnisti nähdessään hapokkaan huojumisen).

Hasanniemestä suuntasin askeleeni Laulurinteelle, Ilosaaren hajuja sietävälle nurmikkoiselle viihdealueelle. Kuvittelin kuinka tuohon etuoikealle tulee kolmoslava pikkubändeineen ja Töminäklubeineen, vasemmalla näin kuvitelluin sumein silmin niin Faith no moren, Bad Religionin, Amorphiksen kuin Eppu Normaalin vetävän päälavalla aivan iloisimmissa iloissaan. Syrjä toki näyttänee ihan tioleirin jälkeiseltä Nurmoselta. Hämmästyttävä yhdennäköisyys! No oli siellä sitten Viikatekin ja monia muita tällaisia suomenkielisiä kansallisen tason artisteja. Kuuntelin korvissani uutta yllättävän leppoisaksi osoittautunutta brittilöytöä Biffy Clyroa ja valmistauduin hiljalleen siirtymään YleX-teltan tuntumaan.



Teltan kohdilla musiikkimaailma repesi ensin Katatonian sielua raastavalla synkistelyllä, jota seurasi Mokoman Markon lausumat säkeet:

malta mielesi
näytä vimmasi
niele kiukkusi
pura raivosi
hillitse kielesi
kiroa vuolaasti
patoa tunteesi
päästä ne vapaaksi

Ja aina niin ihastuttava Vuokko Hovattakin on siellä. Noista hiphoppareista en kyllä tiedä vielä mitään. Mut jos joku on yhtä kova kuin Dizzee niin myös Ossi on ihan vertaisena paikalla. Ja ainakaan Stepa ei ole. Mukavia plussia kesäpäiviin tarjoavat Pariisin Kevät, Tarot, Olavi Uusivirta, Ismo Alanko, Queen Ifrica. No vaikka Jenni Vartiainen ja Lapkokin. On-han noi-ta ja lavatkin ovat vielä huonoja arvauksia.

Sulo-Klubi tarjoaa ihan kaikkee. On kisua, ihmisiä, putroa, mariskaa, toista ja kolmatta naista. Ihan JEES. Katsotaas tuota kisakalenteria, joojoo, ei miul o mittään.

Siitä sitten niin jatkoin kulkuani kampuksen halki, tai no kampusta sivuten hullun kolmiolle. Tein 5*30/30sek avarit, jonka päälle Nurtsin oksennusvedot Ilon jälkeinen morkkis mielessä. Tällä kertaa edelliset toteuttaen kaavaa 6´+5´+4´/3´. Koettuani muutamia tuskaisia hetkiä suuntasin menohaluni jälleen halki mielikuvissani heinäkuisen Laulurinteen sektorin. Ja sama,reitti.takas.com.

22,4km pituisen rokkivalmistelun jälkeen söin neljänneksen puolalaisesta varhaiskaalista (ihan vitin kalliita ovat prkl.), siihen sitten kurkku-tomaatti-feta-oliiviöljysalaatit ja myöhemmin myslit ja mehukeitot. Idutkin muistin kastella, eiköhän niitä jo huomenna syödä ihan joukkueessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti