Me kiitämme uranuurtajaa, jonka maineteot aikanaan ovat hymnein ja dityrambein jääneet Clion lehtiin.
Me kiitämme työn jatkajia, jotka takaavat,ettei Suomen maine sammu.
Me tulemme aina muistamaan sen kilpailun, jossa viestinvaihto tapahtui. Mutta me muistamme myöskin sen, että viestiä viedään edelleen - yhä uusiin kyliin, yhä kaukaisempiin korpiin. Ja me tiedämme, että tällaisia viestinviejiä meillä aina tulee olla.
Suomen Urheilulehti 25.9.1933, kun Volmari Iso-Hollo oli voittanut Nurmen Viipurissa 15 kilometrillä. Aika oli muuten 47.47,4, Nurmi 47.48.
Vaan harvassa tuntuvat olevan nykyään..
Vauhti oli lapsellista. On turhaa puhua, että viimeinen kymppi tappaa miehen. Se ei rasita, jos on kunnollisesti harjoitellut. Mutta maratonia juoksevat yleensä sellaiset käppyrät, jotka eivät ole saaneet keskimatkoilla tarpeeksi lujaa vauhti- ja voimaharjoitusta.
Suomen Urheilulehti 27.6.1932. Nurmen voitettua ylivoimaisesti uransa ensimmäisen ja olympiakarsintana olleen maratonkilpailun (tosin juoksi vain 40,2km).
Jonkunlaista kritiikkiä saattaisi myös Nurmi saada osakseen siitä, että hänen jalat olivat kisan jälkeisinä päivinä lähes kävelykelvottomat ja oli erittäin epävarmaa myös Los Angelesissa olisiko Nurmi akillesjännevamman takia voinut edes startata maratonille, vaikka hänen kilpailuoikeuttaan ei olisi poistettu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti