Sillon kun mie olin Hankasalmel ei myö mitään reenailtu. Tai no reenailtiinhan me välil, mut se oli lähinnä hauskaa touhua. Eihän sellaset pojanklopit voi tietää, mitä tuo kestävyysharjoittelu on. Puhumattakaan suunnistuksesta. Nykyäänhän sitä pitäis tehdä aamul kakkosen juoksulatu ja iltapäiväl pari suunnistustreenii, niinku mie eilen tein.
Mut ei, useimmiten myö mätettiin vain sählyä, sitähän se Ikonenkin teki niiden parin tuhannen juoksu ja suunnistuskilsan ohessa. Ja sit, jos halus vähän kovempaa reenisettiä, niin palomiesten kanssa pelatessa tuli sitäkin lähes huomaamatta. Vaikka sitten neljä tuntia putkeen. Ihan ok intervallireeni, jos ei vaihtomiehiä ole. Yleensähän niitä tietysti oli. Se on sitä sosiaalipelailua.
Nälkäkin noissa sosiaalileikeissä tuli, mut kun eihän pikkupojat ruokaa osaa laittaa niin minkäs teet. No kyl me oikeesti osattiin, jotain täytettyjä paprikoita ja sellasta muka terveellistä. Hiilihydraatit kolattiin sit vielä iltakarkeist, kun ei toi Atkinsin ruokavalio ollu vielä sillon muotia.
Joskus saatettiin käydä juoksemassa. Tai no ei kaikki käyny, mut ne jotka viitsivät. Hankasalmellahan ei ole kuin yksi juoksureitti, kun ei tuolla maaseudulla noita polkuja tai pikkuteitä ole paljoakaan. Ainakaan talvisin auki, kun lunta on kolme metriä. Se reitti on se pikku-raatinen, joka menee niiden ylä- ja ala-raatisen järvien ympäri. Vai onko ne iso- ja pikku-raatinen ne järvet. En muista, mut järviä ne oli. Tuo lenkki on aika tasan tarkkaan 16,7km B13 kämpän rapuilta, sellanen ihan passeli. En muuten tuosta B13:sta pääse irti, kun edelleen asun samassa osoitteessa. Kaupunki tosin on onneksi eri. Kun tuol Hankasalmen on Kihveli soikoon festarit, niin Joensuus on Ilosaarirock. Paha on valinta kumman ottaisi. Sit isot pojat kävi joskus juoksee iso-raatisen, mut eihän nyt yli kaks kyöstisiä juosten tee tuon ikäisinä kuin hullut (vaikka syytä monella oliskin). Ja Oma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti