En kumarra tuhkaa, en tomua

Hei hei ja hauskaa oli. Ennen kulttuurimatkailua nautimme vinsken chikenwingsantimista ja oli muuten herkkuva. Urheiluvisassa aiemmin iltapäivällä aika tarkalleen mie ryssin voittooluet, pitäis olla vaan hiljaa niinkuin tutkimusmatkailija nordenskjööldi.

Kt soitti mm. nämä: Raskas kantaa, Arkunnaula, Enkeli, ???, Iankaikkinen, Kivireki, Karhujen talo, Lemminkäisen laulu, Voimakas (valomies tuli basistiksi kun hongisto sano vittujoojoo), Valtakunta, Siemen alla routaisen maan, Tuonelan koivut. Ja encorecore oli Rakastaa, ei rakasta, Pirunpelto, Loveen langennut.

Setti oli siis LOISTAVA. Enkeliä en o ennen kuullutkaan livenä oli muuten hienoa ja herkkää! Toi yks kyssärimerkki jäi laittamatta ylös. Enkä nyt tähän hätään muista kun olin enkelistä niin viiliksissä, täpinöissä ja tällingeissä, mutten sentään glitterissä. Ja sitten vielä löysin sen enkelin siinä myöhemmin ja sillei. Taivaalt niitä tippuu kuulemma reppuselkään kun laittaa vaan kädet valmiiks.

Yllättäen löysimme itsemme aika lailla vakioporukalla siinä neljän maissa maistelemassa chilikastiketta Oliivissa. Itsehän olin lähimpänä suuria onnistumisia, mutta nukkumaan päädyin silti sinne, mihin niin monesti aiemminkin. pistecom. Eiköhän tähän loppunu vaihteeks noi roskaruokatouhut, en sitten niistä viineistä tiedä.

Sunnuntaina Perävaaran kulmilla oli melko hapokas letka. Tai no ei siellä mitään kulmia ole, lähinnä kohtuullisen kumpuilevaa käyrämuotoa ja yks seinä. Yritin pysytellä valppaana, että karhut eivät söisi, jotta voisin jatkaa uuden kontaktini parissa. Pari kiveäkin taisi lentää pään vierestä, pojat kun eivät mitää pesäpalloilijoita ole.

Jos koskaan kotiin päästään

Vettähän sataa aina, siihen et voi puuttua, joten älä välitä. Kuten et välitä +1 asteen pohjoistuulisesta kelistäkään. Mutta jätä nyt ensimmäiseksi pois se kerrastopaita trikoon alta - pärjäsihän SM-yössäkin niin, vaikka lunta satoi kohtuullisen itätuulen mukana. Mene pelipaikoille lokasuojattomalla pyörällä, josta paukahtaa kumi noin matkan puolivälissä, kun selkäsi on riittävän kurassa. Jätä pyörä siihen ja hölkkää loppumatka sen äärimmäisen ergonomisen laukun kanssa, sillä reppuahan et hifistelysyistä (sopii takin väriin paremmin) ottanut selkään. Kerkiät maisemiin juuri ja juuri ajoissa, tai siis niin, että muut ovat jo metsässä ja vain treenin pitäjä on paikalla karttaa antamassa.

Tossut jalkaan, luonnollisesti sellaiset, joissa nastoja on jäljellä vain nimeksi, että voisi niitä nastareiksi sanoa. Sidot toisen kengän liian kireälle ja toisen liian löysälle, sormet ovat sen verran kohmeessa jottet vaivaudu niitä sen paremmin viilailemaan, treenihän tämä vain on. 10 watin halogeeninen lampuntapainen (tai sitten joku xenon, ovat huhujen mukaan maailman luotettavimpia) päähän - latasithan sen akun ennen edellistä harjoitusta, vai sitä edellistä. Kuplainen kompassi käteen ja a4 kokoinen tulostekartta a3 kokoiseen sumuiseen ja hieman reikäiseen muoviin. Liikkeelle mars - kuin 400 metrin kilpaan.

Kaadut noin 23 sekunnin juoksun jälkeen, jalatkin on jo reilusti hapoilla. Uudestaan könyät 69 sekunnin kohdalla, jolloin lamppu lähtee päästäsi jo toista kertaa ja haistat etanolinkin valuvan kompassista käsiisi. Huomaat lampun asettelun jälkeen suunnistavasi itseasiassa rataa väärin päin. Korjaat kohti ykköstä, jonka löydät kevyen kolmeminuuttisen koukun kaarreltuasi.

Noin radan kauimmaisessa pisteessä lamppusi himmenee tulitikun tasolle ja päätät luovuttaa suunnistuksen, jonka kilometrivauhti pummien jäljiltä on noin 12. Suorin reitti pois on lähinnä vihreää shittiä ja isoja mäkiä, ei sillä että vettyneestä kartasta enää mitään selvää saisikaan - kierrät kiltisti sorateitä pitkin sata metriä vajaat 7 kilometriä lähtöpaikalle, jonne tullessasi näet juuri viimeisen auton loittonevat takavalot - ethän tullut kenenkään kyydillä, miksi sinua olisi odotettu.

Kaivat reppusi kuusen juurelta ja alat vaihtaa kuivaa ylle. Huomaat unohtaneesi vaihtopaidan ja pyöräilytakkikin on jo tulomatkasta läpimärkä, palelet hetki hetkeltä enemmän ja näet jo mielessäsi lintuinfluenssan ensimmäiset siiveniskut. Eväätkin jäivät näköjään sinne keittiön pöydälle, juuri siihen juomapullon viereen. Treenipettyneisyytesi on maksimaalisen valmis. Sitten vain kotimatkalle vastatuuleen.

Virralta varren

23.11.2004 Pikku-raatinen 1.30/16,7k. Säbäilyt 1.45'

Sellaista sinä vuonna. Ympäristö tekee kaltaisekseen.

23.11.2005 Hyi hitto, kaikenlaista pientä harmia synttäripäivänä -> 2 hammasta nykästiin poies. Aikamoista.

Oli noin 39 kuumeet yms settiä samalla. Pikku pöhnässä makoilin pari päivää.

23.11.2006 Siirtymäharjoitus ja vähän räiskimistä pitkin jamista.

Eipä tarttenu lojua kasarmilla tuotakaan päivää. Hauskaa hommaa pikkuporukalla.

23.11.2007 A bit slippery. Verkut ennen illan mättöjä. Juoksu 35', jt 25'

Sairaana 24.11-> noin viikko. Oli kai rankat yölliset mätöt..

23.11.2008 Vaellustouhua Karijärvellä 2.20', Yöreeni 20' lumimyrsky, ei nähny mitään. Tulin kesken pois, muut ei lähteny edes kokeilee.

Ja miekin lähinnä siks, että oli petzln ultralamppu testauksessa. Ei mullistanut suunnistusta sekään.

23.11.2009 Yöreeni 42min + ver 15' Rennon letkeesti, kulkujumala oli hellä ja viikonloppu ei juuri tuntunut.

Tääl ollaan, enkä muuta voi.

No jottei menisi liian vakavaksi niin lukion EN6-kurssille pidimme muistaakseni aaveen (?) kanssa esitelmän hienosta yhtyeestä. Se alkoi näin:

What happened in the 90s? The Soviet Union collapsed, the Gulf War flamed, Estonia sank and a new powerful phenomenom appeared. This phenomenom changed the whole world different. It is called "the girl power." For the creation of this phenomenom we have to blaim or thank the band called the Spice Girls.

Don't loose me, hey Sophia choose me!

Musta oli syksyinen taivas taas itää kohti ajellessa, päätäkin särki ja kädet tärisivät hereillä pitävästä kahvista. Toisessa käsivarressa luki "ossi", mistähän sekin siihen oli ilmestynyt? Varmaan oma nimeni.

Parasta itään menossa oli se, että vuoden viimeinen hölmöilykeikka oli ohitse jo näin marraskuun puolivälin paikkeilla. Onhan tässä näitä taas nähty ja mikään ei ole muuttunut. Miksi mikään muuttuisi. Eniten ehkä jännitti se, että olisiko jo tältä reissulta mukana tuo possutauti, kun tamperelaiset sitä niin innoissaan sairastavat. Tuskin joensuulaisiin sekään tarttuu, olemme immuuneja kaikelle, kuin teflon (brothers).

Tänään alkaa hyvä elämä: yösuunnistusta, ituja, hunajaa ja jugurttia. Huomenna innokkaasti voimareeniä ja päälle vähän liikaa sählyä. Keskiviikkona vois taputella anakynnystä ja torstaina pitkää hölkkää, ehkä jopa yösuunnistustakin, jos suostuu 10watti valaisemaan edelleen taivaan ja maat. Perjantaina taas voimat koneeseen ja lauantaina kovat - kehittyykö mikään, kysyn vaan. Siihen sitten urkkavisat ja kotiteollisuudet. No niin, ei mikään muutu, mutta eiköhän into piukassa taas nosteta nyrkkiä Valtakunnan tahtiin.

Tähän vielä on aivan pakko liittää tällainen kappale kaunista suomalaista musiikkia, silloin kun kyseiset herrasmiehet eivät vielä ottaneet musiikin tekemistä niin vakavissaan ja ansainneet sillä omaisuuksia:

We get along it's like magic has come between us
We did it all first and now everybody's
gotta learn to survive
gotta learn to stay alive
Now you say you just needed to stay away
Now you say that you are blowing yourself away
I know well what you mean when you tell me
We're running out of credit

Yeah, Everyday I will see you anyway
And I wanna do something about it

Yeah, Everyday I will see you anyway

And I wanna do something about it

We recognize the lies nothing can stop us now
we had a blast with most rediculous stories
Laughing's keeping us alive, yeah
And you know that's not a lie
Now you say don't even smile if you follow me
I see you`re not joking for the first time
I know well what you mean when you tell me
We´re running out of credit

Everyday I will...

I know well that the time has come when
everythings been said and done, well
maybe we still shouldn't give up oh yeah

Respect the fidelity

Respect the fidelity

Everyday I will..

Ja tämä mainion hauska kappale on vielä silloin Rasmus nimellä esiintyneen artistin Hellofatester -levyltä (suosittelen enemmän kuin mitään) ja nimeltään yllättäen Every day. Levy on edelleen yksi parhaista musiikkimaailman tuotoksista, mitä levyhyllystä löytyy ja tulee löytymään. Miksi toisaalta ostais huonoja levyjä.. Ja julkaisuvuosihan oli niinkin tuore kuin 1998. Silloin muuten eräs Jari Räsänen oli STT:n uutisissa, Jyväskylän asemalla sattui aika isokokoinen junaonnettomuus ja tapaus Bill & Monica oli kuumimpia puheenaiheita valtameren toisella puolen.

Päivän drinkkivinkki

Ei soittanut Viikate Valomerkkiä. Ehkä siksi, että se on Kotiteollisuuden kappale. Muilta osin Viikatteen lauantai-iltainen keikka noudatteli lähinnä tuoreimman Kuu Kaakon Yllä -levyn ja Kesävainaja -ep:n tunnelmia, sillä vanhempia biisejä listalla oli vain pari. Kuolleen miehen kupletti oli juuri niin tiukka kuin Itä-Suomen tuulien alla elävän väestön sunnuntaiaamun olotila. Pohjoista viljaa ei myöskään pettänyt tunnelmallaan. Introbiisin nimi oli muuten Haaska.mp3. Se ei kuitenkaan tarkoittanu Jan Betin karaoke-esitystä vaan haaskalintujen saalistusspektaakkelia. Keikka oli nousujohteinen, sillä loppupuoli oli yhtä hittiputkea kaikenmaailman kaakkoisine kuutamoineen.

Tauolla kokeilimme päivän drinkkejä finsken kanssa. Itse en pystynyt kyseistä baarimikon taidonnäytettä juomaan. Se vain oli niin stnan pahaa ja maistui tarkalleen samalle kuin suussa lokakuun puolivälissä Jyväsjärven kanssa reissatun illan jälkeen. Nimittäin seuraavana aamuna.

Amorphiksen keikka oli juuri niin kova kuin siltä sopi odottaa. Uutta tykeistä isokaliiperisinta levyä rouhittiin kovasti läpi etenkin keikan loppupuolella. Ilolla olisin kuullut myös Silent waters tylytyksen, mutta kylläpä tuon setin kuunteli ennemmin kuin vaikka selkäänsä ottaa. Ai että oli taas mainio viikonloppuloinen. Aika hauska oli olotila sunnuntain kuntoilutouhuissa ja tänäänkään ei vielä ole lintuinfluenssa iskenyt.

I who have forged the heavens
I also have my king
To northland I was sent
I was cast to distant Pohjola
Enforced by my king's spells
His orders undenied.

Se on noussut kinnas taivaalle

Menneenä viikonloppuna Apulanta soitti tyypilliseen tapaansa vallattoman hyvällä meiningillä jämsäläisen Areenan lauteilla. Tuo eteläisen Suomen suurin hiihtokeskus on varsin asiallinen bilepaikka - rinteet on lähellä ja lähes joka viikonloppu siellä soittaa joku kuunneltava bändi. Joka kerta paikalla ollessani musisointi on ollut hyvää ja yleisöä kohtuullisesti. Varsin usein olen siellä vieraillutkin - pari vuotta sitten Kotiteollisuutta katsomassa ja sen jälkeen heti seuraavan kerran viime lauantaina.

Apulannan kuumin hitti oli ehdottomasti Aurinkoon. Se on lähes tuoreimmalta levyltä (Attack of the A.L people) ja joka ikinen kerta missä tahansa saa yleisön sekaisin. Nytkin näin erään maajoukkuetasolla vaikuttavan karäktäärin villiintyvän täysin. Ehkä tuohon vaikuttaa se, että juuri vuonna 1995 kyseinen herra oli juuri siinä iässä, että pitkää lettiä piti päästä heiluttamaan rankasti. Pitää vielä varmistaa asia seuraavalla kerralla tavatessamme.

Hyviä fiiliksiä tarjoili myös Kaivo. Tuota tunnelmoitiin erityisesti sateisella KRV:llä vuonna 2008. Kyseisellä viikolla heiluimme reissussa teltalla ja voin varmaan mainita, että tasan yhtenä päivänä ei satanut. Viikon meininki pysyi silti erittäin hyvänä, vaikka vaatetukset pysyivätkin kosteana. Asiaa kompensoitiin kohottamalla elimistön nestepitoisuutta, varsinkin välipäiviä edeltävinä iltoina.

Taisi muuten olla tuo samainen viikko, jolloin kohotin nimeni lihavien legendojen kastiin, sillä voitin al-sarjan. Se onkin sitten varmaan ainoa hk-makkaravoitto ikinä, kolmiloikan H14-aluemestaruuden lisäksi. Ai niin, voitinhan mie kerran arpalipulla jrv-kassin. Itseasiassa kolmesti. Pari lähtis aika halvalla, tarjouksia otetaan vastaan, otetaan vastaan.

Alla Ukkohalla, joka oli pössytellyt vähän liikaa pilveä klo 05.12.

Jos stockmannilta colleget loppuis

Viikonlopun jäljiltä ei ole kadoksissa, kuin parit colleget. Tilanne on siis lähes hallinnassa. Moni luulisi, että Itä-Suomen synkkyyden keskellä ei valoa näkyisi, mutta aika tarkalleen hetki sitten Utransaaren hoodeilla katsoin länteen ja näin auringonlaskun samalla kun suoraan idässä loisti täysikuu. Huikeita elämyksiä.

B13-rapun asukkaan vuosimallia 2004-05 neuvosta otin vaarin (mitä tuo tarkottaa??) ja teinkin sitten ne hyökkäilyt tänään vähän jyrkempään mäkeen, sillä olotilahan oli vallan muikea. Ei sattunut edes mihinkään.

Tänään söin myös keittolounaan, ostin ainakin kolme kiloa hedelmiä ja kasviksia sekä katselin D-vitamiinipakettia, mutta ei riittävän vahvaa roppia löytynyt tuosta kaupasta. Talvi tulee ja yöreenit käynnistyvät. Enää puuttuu lamppu. Toki järjen valo on hiljalleen palautumassa viime viikosta jolloin sen päälle kaadettiin sellainen annos vettä että.

Täältä tähän, nyt ituja jugurttiin ja venyttelyä.