Ketkä ovat kovimpia sotilaita?

No tietysti ne sukeltajat. Tai Utin siipiveikot. Tai rajasissit. Tai erikoisrajajääkärit. Tai tykkimiehet. Ja höpöhöpö ovat, kovimpia sotilaita ovat tietysti reserviläiset. Juuri ne ressukat, jotka kävelevät varuskunnissa kädet taskuissa epämääräisissä kamoissa ja joille maksetaan reilusti siitä, että tulevat notkumaan pariksi päiväksi muken muonien ääreen.



ResTT:n uutisia

Pohjois-Karjalan reserviläiset saavuttivat historiallisen kaksoisvoiton sotilaiden SM-suunnistuksissa. Kahden partion voimin liikkeellä olleet ikiaikaisia karjalaisia perinteitä kunnioittaneet suunnistajat yllättivät sotilassuunnistuskansan (ja itsensä) heiluttamalla tahtipuikkoa jo yösuunnistuksen ensimmäiseltä y-rastilta lähtien.

- Lähdimme kilpailuun kohtuullisen nöyränä, sillä lähtökuljetusta odotellessa keskustelu kävi näillä sektoreilla: "Pohjois-Karjalalla on yksi mitaliehdokasjoukkue ja se meni jo edellisellä kyydillä", kommentoi ykkösjoukkueen johtaja vänrikki Airila ruokolahtelaisen pitserian terassilta.

Odotuspaikalla lisäksi keskustelua aiheutti joukkueen varakompassi ja -lamputtomuus. "Huoltajamme loi meihin uskoa toistamalla pariinkin otteeseen, että tässä maastossa ei pari yhden toimivan lampun turvin juuri etene", Airila jatkoi.

Kilpailua ennen edellisvuoden voittajajoukkueen, Keski-Suomen reserviläispiirin alikersantti Häkkinen totesi, että tänä vuonna on tulossa murskavoitto. Ja tottahan Häkkinen puhui heitettyään harjoituksissa kaikki kranaatit maalialueen lähistölle ja ammuttuaan kaikki kohdistuslaukaukset tauluun. Niin meni kuin muillakin. Paras partiojoukkue voittaisi.

"Tänään vedetään varman päälle, käyttäkää kompassia ja unohtakaa normaali suunnistus"

Yöosuudella poikkeuksellisen hyvän jaon tehnyt Utransuon hetteiköstä voimansa ammentanut voittajajoukkue tuli noin kolmen minuutin haarukassa kokoontumisrastille. Neljän minuutin mittaisen koukun ottanut partionpuolikas ltn. Kiiskinen - kers. Rantala olivat pahoillaan aiheuttamastaan ajanhukasta, sillä vänr. Airila - kers. Varis joutuivat viettämään kokoontumispaikalla kolme minuuttia ruotsalaispartion seurassa. Ripeästi taittunut yöosuus toi kuitenkin vajaan yhden ohi menneen käsikranaatin mittaisen eron 1.50 minuuttia toisena olleeseen Suur-Savon reserviläispiiriin.

- Tästä on hyvin turvallista jatkaa päiväosuuteen, oikeastaan kisa on jo ratkennut. Mietimme, että varaisimme jo upseerikerhon tilat voitonjuhliin, mutta kun täällä piilotukikohdassa ei saa olla mukana mitään yhteydenpitovälineitä, totesi lämmintä mustikkakeittoa nieleskellyt Kersantti Varis, ainoa partion jäsen, joka ei kiroillut kisan jälkeen Variksen reilun kovaa yökulkua tiestöllä.


Suunnistus ratkaisi voittajan

Päiväosuuden haastavaan jakoon Pohjois-Karjalan reserviläispiiri käytti mullistavaa taktiikkaa tekemällä jaon jo mallikartalla lähtöteltassa. Tämän jälkeen toiminta oli varsin tehokasta, sillä päivän suunnistuksessa voittajajoukkue oli reilun 10 minuutin verran nopeampi seuraavaa, joka tarkoitti muutaman ohilaukauksen mahdollisuutta partioammunnassa.

GPS-seuranta, päiväosuus

- Oli erittäin hyvä fiilis lähteä pikataipaleelle, kun tiesimme tehneemme selvän pohja-ajan kokoontumiseen tulleista joukkueista, kommentoi kersantti Rantala Harjun oppimiskeskuksen saunan lauteilta.

Päiväosuuden aikana rastinottorataa juossut Rantala oli pelastanut yhden metsässä hoiperrelleen Ruotsin partion jäsenen uhkaavalta nestehukalta antamalla huikan juotavaa nääntyneelle hahmolle.

- Kansainvälistä veljeyttä päätin osoittaa edes hiukkasen, niin että pysähdyin juottamaan ruotsalaista vajaan puolen minuutin verran. Ajattelin juuri 27 sekunnin verran pysähdysvaraa olevan. Osoittihan se ruotsalaista sisua, että kaveri etsi rasteja 3,5h verran, Rantala jatkoi.

Ammunnan ja käsikranaatinheiton sujuttua kohtuullisesti tuulettivat Pohjois-Karjalan Prikaatin varustamat suunnistajat voittoaan jo maalisuoralla ilman sen tarkempaa tietoa tilanteesta. Hetkeä myöhemmin oli selvää, että kaksoisvoitto oli todennäköinen kakkosjoukkueen erittäin hyvän ammuntasuorituksen ansiosta. Kolmanneksi kipusivat Kymen reserviläispiirin taiturit tasaisella suorituksellaan.



Kuva Hannu Ojala / raja.fi

Ruisleipää

Se ylimenokausi kesti viisi päivää. Toki tänään lenkki oli muotoa hölkkä-kävely-hölkkä, sillä ei voida puhua vielä mistään täysin terveestä olotilasta. Ylimenokauden lopetin siis lauantaina Jämsän ruisleipäkilpailuun, eli Elosen leipomon palkintotuotteisiin. Ja hyviä ne ovatkin.

Mapa:


Resultados

Suorituksesta mainittakoon seuraavia faktisia tosiasioita. Eli poikkeuksellisesti pohditaanpa kisasuoritus läpi.
K-1 Selkeä suunnitelma - suunnalla rinteeseen, jota pitkin rastia edeltävälle suolle. Pysähdyin suolle tullessa, sillä olin hetkellisesti eri mieltä etäisyyksistä eri kohteiden välillä. Rastinenä vaikutti olevan todella kaukana. Epävarmuus harmitti.

1-2 Uintireissu leveässä ojassa noin kainaloita myöten. Jotkut varmaan kiersivät padon kautta kauhiasti ylimääräistä. Itse en harkinnut edes moista. Jarruttelin ennen rastia, sillä mietin tuota 2-3 reitinvalintaa.

2-3 Jarru jäi päälle vielä rastilla parin sekunnin verran, kunnes päätin välttää vihreän ja kiertää oikealta. Otin siis hieman ylimääräistä nousua ja juoksuvauhti tuntui ihan naurettavalta, kun ei vain päässyt mihinkään. 30sek pataan.

3-4,4-5,5-6,6-7,7-8. Ei mitään kummempaa, löysä fiilis. Vitoselle nousin vahingossa huipun kautta, kun tarkoitus oli mennä rinteessä. Mäki olikin pienempi kuin oletin. Muuten vain leimaamista. Kasille juostessa katselin olisiko jotain päällikkövalintoja pitkälle välille.

8-9 Ja pysähdyin vielä rastilla varmistukseksi -> Suoraan.
Tien jälkeen ajauduin turhaan vähän vasemmalle, kun kompassikontrolli oli aika heikko. Taisin ajatella, että tässäkin tulee pataan rankasti.

9-10-11-12-13-14 Törkeän siistiä erämaa-aluetta. Nautiskelin maisemista enemmän kuin keskityin suunnistukseen. Oli niin paljon aikaa, kun ei jaksanut juosta niin kovaa, että ei kerkiäisi katsoa kaikkea oleellista.

14-15 Suunnitelma oli vain katsoa ison metsän kulmaa, jonka takana rasti olisi. Jostain syystä rullasin silti kulmasta oikealle ja suolle ennen kuin kampesin itseni rastille. Älyttömän tyhmä virhe. +15sek.

15-16 Tähän en tehnyt tarkempaa suunnitelmaa ja ensin ajattelin juosta alun suota rinteen alla. Menin kuitenkin päälle kun näin ajouria menevän sinne. Muuten työntämistä ja tuo oli oikeastaan ainoa väli koko radalla, kun yritin runnoa kovempaa vauhtia. Silti yli 20 sek Jonesiin. Siitä 3 sek, kun pysähdyin ojalla ja yritin nähdä risteyksen. En nähnyt ja jatkoin yli luottaen suunnilleen olevani oikealla kohdalla.

16-17 Basikkia.

17-18, ois voinu juosta suorempaankin.

18-19 Hurjaa nollanäkyväisyyttä, lipsautin oikealta jo ohi.

19-20-M Sinne vaan.

Kokonaisuutena suoritus oli varsin hallittu, pääosin oli fiilis, että olisi kiva olla jo tuolla 50-200 metriä edessäpäin, jossa suunnistus oli jo menossa. Sitä se flunssailu teettää.






Ja mitä tulee valittamiseen kolmen euron paikoitusmaksusta ryhmä2:n tulevissa SM-kisoissa, niin hajotkaa siihen. Jos on varaa ajaa autolla kisapaikalle, niin on varmaan varaa maksaa se 3 euroakin! Ja jos kyydissä on vaikka 2-3 muuta niin kovin on köyhästi asiat, jos SM-tason harrastamisesta ei tuon vertaa pysty maksamaan.

Kaikki loppuu aikanaan

Loppuu siis nautintojen kesäkin. Olimme saavuttaneet pisteen, jolta ei ollut paluuta, kesän päättymisen. Se piste sijaitsi Supalla. Kuin valomerkki, lisäsyy nauttia.

Matka alkusyksyiseen, ruskansävyiseen taitoharjoitukseen Enoon sujui kivuitta, hoitihan SP sen kokenein kuljettajan elkein. Matkalla mukana rimpuilivat myös AP ja Tuukka. Viimeisiä bensalitroja vietäessä pääsimme perille tuolle hiljaisesti huokailevalle Enon hautausmaan parkkipaikalle. Voiko paremmin sairaspäivää enää viettää, kysyn vaan? Todennäköisesti ei. Nautintojen syksy oli eilen tiiviisti läsnä Harpatin rinteillä. Löysimme laavun ja se oli hieno. Toiset urheilivat, toiset eivät:



Tilanneanalyysi kertoo seuraavaa:
-800mg tulehduskipulääkettä kerralla nautittuna toimii.
-Kunto vain nousee levätessä, kunhan uskot siihen. Usko siihen myös vahvasti. Todella vahvasti.

Oottekste valmiit matka taas taittuu.

Beisiksuunnistusta

Surullista. SM-klassikko käytiinkin tänä vuonna maastossa, joka ei juuri kovin mielenkiintoista suunnistusta tarjonnut. Johan koko 2000-luku tähän asti olikin ollut mitä monipuolisempia suunnistusmaastoja pitkällä matkalla. Sellaisia, joissa reitinvalintoja joutuu edes hieman pähkäilemään ja fyysisesti testataan muuta kuin runkonopeutta.

Taidollisesti teemana oli lähinnä rastiväliviivan seuraaminen, joka ei pääosin tasaisessa ja avoimessa maastossa ihan kovin kummoisia taiteellisia toimenpiteitä vaatinut onnistuakseen. Kilometrivauhdit hipoi metsäsprinttejä ja pienistäkin virheistä rokotettiin meitä hitaita ja huonokuntoisia aika isolla kämmenen läpsäytyksellä.

Minne menet normaalimatka? Radoilla oli täysin turhia rasteja pätkimässä pitkät välit valmiiksi osavälisuunnitelmiin poistaen sen viimeisenkin mielenkiintoisen elementin tuossa maastossa. Toki esimerkiksi miesten A-finaalissa muutamalla välillä kannatti jopa siirtyä viivalta muutamia kymmeniä metrejä sivulle siellä kolmen kilometrin jyrkänteikköpätkällä. Siis kolme kilometriä neljästätoista oli muutakin kuin pelkkää työntämistä. Wuhuu.

Mitä sitten tulee ratojen rajuun alimittaisuuteen. Ihanko oikeasti ratamestari oletti, että tuolla vain hölkätään? Vai käyttikö ratamestari kansallisten kilpailujen ohjeaikoja, joihin nuo finaaliradat osuvat? Eikö ratavalvojaltakaan riitä kriittistä silmää, kun on nähnyt, että tasaisessa avokalliomaastossa miesten rata on alle 14 kilometriä!?

Pari vuotta sitten aihetta sivusi tämä teksti. Ja hyvä teksti onkin.

Toi on rok, N

Kohta on vuorossa klassikko, tuo pyhistä pyhin suunnistusmatka, N o r t o n k i. Johtajatason miehet nimittivät nortongista pitkän matkan vaikka matka ei kasvanutkaan. Olihan se hienoa saada Suomeenkin Marianna Longan sisar. Tai ehkä se on veli. Tuskin kuitenkaan mikään Semenya.



Pitkän matkan kilpailu tiivistää juuri sen, mistä klassisessa suunnistuksessa on kyse. Ainakin omasta mielestäni. Suunnistus on parhaimmillaan vaativassa metsän peittämässä maastossa, jossa riittää kaikille jaettavaksi oma maastonmuoto ja käänteisesti ihmisten tuotoksia - hakkuuaukkoja, teitä, kärrypolkuja, taloja ja peltoja. Tärkeintä on se, että tuntee olevansa luonnossa etenemässä vain karttataiteilijan luoman piirustuksen avulla paikasta toiseen, pitkään, mutta mahdollisimman nopeasti.



SM-kisa on yksi harvoista enää jäljellä olevista pitkän matkan kilpailuista. Tänä vuonna itse olen päässyt juoksemaan tasan kaksi pitkän matkan rataa kilpailuissa. Ne olivat Tiomilan ankkuriosuus ja Jukolan kolmas osuus. Listaan voitaneen laskea mukaan POMmin pitkä kisa jo helmikuulta. Lisäksi on tullut vedettyä muutama pitkää lähestyvä rallattelu - Pielisrastien kakkospäivä ja AM-pitkä, jotka molemmat olivat sellaisia 75 minuutin rykäisyjä. Näkisin, että ainakin tuollaiset ovat ihan kivoja, mutta silti vähän lyhyitä. Liittohan tietysti on eri mieltä - monipäiväisessä kilpailussa tehdään prosenttivähennykset, jotta kisaviikonlopusta ei tule liian rankka... Mutta sitähän varten pieni suunnistaja koko talven harjoittelee, että jaksaisi juosta matkan kuin matkan läpi kesällä kimmoisille neulaspoluille, kosteille suomättäille ja karuille avokalliorinteille irti päästessään ja tietysti vielä mahdollisimman kovaa.



Se ei riitä, että on pelkästään monenlaisilla lenkeillä käynyt. Kisoihin pitää lähteä sillä tunteella, että menisi takapihalle poimimaan mustikoita. 15000 kartta kaikkine koukeroineen on yhtä selvä kuin pässi. Vai juovatko ne pässit jotain? Take home message on se, että töitä on tehtävä. Tuurillakin toki pärjää. Mutta silloin ei ole päässyt tekemään läheskään niin paljon mustikanpoimintaa erilaisilta takapihoilta. Tärkeintä on se matka poimintapaikalle. Hyvä saldo on plussaa.



Viivalle asettuessa saa olla iloinen, että yleensä pääsee sinne, sillä sekään ei ole mikään itsestäänselvyys. Mikä minä olen valittamaan olemisestani. Monet muut ne oppivat olemaan ja kovan kautta oppivatkin.

Koht mennään taas, pääsis jo irti!

Mutta mistä irti?
http://www.irtihuumeista.fi/
http://www.irtiteatteri.net/main/
http://www.irtimunmunista.fi/
http://www.irtitaakoista.net/
http://www.imdb.com/title/tt0377196/
http://www.city.fi/artikkeli/Irtiottoja+Amsterdamissa/1549/

VAIKO vaikka

http://www.facebook.com/group.php?gid=61001586760