Pitkän matkan kilpailu tiivistää juuri sen, mistä klassisessa suunnistuksessa on kyse. Ainakin omasta mielestäni. Suunnistus on parhaimmillaan vaativassa metsän peittämässä maastossa, jossa riittää kaikille jaettavaksi oma maastonmuoto ja käänteisesti ihmisten tuotoksia - hakkuuaukkoja, teitä, kärrypolkuja, taloja ja peltoja. Tärkeintä on se, että tuntee olevansa luonnossa etenemässä vain karttataiteilijan luoman piirustuksen avulla paikasta toiseen, pitkään, mutta mahdollisimman nopeasti.
SM-kisa on yksi harvoista enää jäljellä olevista pitkän matkan kilpailuista. Tänä vuonna itse olen päässyt juoksemaan tasan kaksi pitkän matkan rataa kilpailuissa. Ne olivat Tiomilan ankkuriosuus ja Jukolan kolmas osuus. Listaan voitaneen laskea mukaan POMmin pitkä kisa jo helmikuulta. Lisäksi on tullut vedettyä muutama pitkää lähestyvä rallattelu - Pielisrastien kakkospäivä ja AM-pitkä, jotka molemmat olivat sellaisia 75 minuutin rykäisyjä. Näkisin, että ainakin tuollaiset ovat ihan kivoja, mutta silti vähän lyhyitä. Liittohan tietysti on eri mieltä - monipäiväisessä kilpailussa tehdään prosenttivähennykset, jotta kisaviikonlopusta ei tule liian rankka... Mutta sitähän varten pieni suunnistaja koko talven harjoittelee, että jaksaisi juosta matkan kuin matkan läpi kesällä kimmoisille neulaspoluille, kosteille suomättäille ja karuille avokalliorinteille irti päästessään ja tietysti vielä mahdollisimman kovaa.
Se ei riitä, että on pelkästään monenlaisilla lenkeillä käynyt. Kisoihin pitää lähteä sillä tunteella, että menisi takapihalle poimimaan mustikoita. 15000 kartta kaikkine koukeroineen on yhtä selvä kuin pässi. Vai juovatko ne pässit jotain? Take home message on se, että töitä on tehtävä. Tuurillakin toki pärjää. Mutta silloin ei ole päässyt tekemään läheskään niin paljon mustikanpoimintaa erilaisilta takapihoilta. Tärkeintä on se matka poimintapaikalle. Hyvä saldo on plussaa.
Viivalle asettuessa saa olla iloinen, että yleensä pääsee sinne, sillä sekään ei ole mikään itsestäänselvyys. Mikä minä olen valittamaan olemisestani. Monet muut ne oppivat olemaan ja kovan kautta oppivatkin.
Koht mennään taas, pääsis jo irti!
Mutta mistä irti?
http://www.irtihuumeista.fi/
http://www.irtiteatteri.net/main/
http://www.irtimunmunista.fi/
http://www.irtitaakoista.net/
http://www.imdb.com/title/tt0377196/
http://www.city.fi/artikkeli/Irtiottoja+Amsterdamissa/1549/
VAIKO vaikka
http://www.facebook.com/group.php?gid=61001586760
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti