Sprinttiajatuksia

Ensimmäisenä anteeksipyyntö Elonen-sprintin kartan tasosta, joka ei kaikilta osin todellakaan täyttänyt sprinttisuunnistuskartan kriteerejä. Tämä ei tule toistumaan.

Reittihärveliin tästä

Mallikarttaan lisäsimme kaksi huomiota. Miesten ykkösrastin seudulla ammattikoulun rakennusalan rakennusten keskellä oli pihalla kohtuullisen paljon keskeneräisiä laitureita, lautapinoja ynnä muuta. Yhden lautapinon siirrätimme rastin edestä pois, muille emme alkaneet tekemään mitään. Vasemmanpuolimmaiselle reitinvalinnalle tämä aiheutti ongelmaa, sillä rojut peittivät näkyvyyden rastille, mutta jos rakennukset luki kartalta, rastin sijainti oli selkeä. Oikealta tullessa rastille pääsi aika lailla suoraviivaisesti. Rakennusten välinen väliaikainen lauta-aita oli jostain syystä merkattu karttaan ylitettäväksi. Itse en huomannut asiaa ennen kuin rastipukkeja rakentaessa. Päätimme tehdä mallikarttaan maininnan "alueen kaikki aidat ylitsepääsemättömiä" ja tällä alueella ei ollut kuin yksi ylitettäväksi merkattu aita. Miesten sarjan osalta rastiväli oli ensimmäinen. Ajatus ja oletus oli, että mallikarttaa katsova sprinttisuunnistaja osaa kyllä ennustaa ensimmäisten rastien sijainnin joko tuolle alueella (ja ottaa aidan huomioon) tai oikealle asuntolarinteeseen. Mutta ei sprinttisuunnistajalta tietenkään voida kilpailutilanteessa kovin suurta muistikapasiteettia vaatia. Kartan tulisi olla yksiselitteinen.

Miesten ykköstä idästä lähestyessä yksi parkkipaikka-alue oli erheellisesti väritetty keltaisella eikä vaaleanruskealla. Karttaa on kuitenkin myös luettu väärin, jos tämä on aiheuttanut virheen syntymisen, sillä kaikki rakennukset olivat oikeilla paikoilla.

Toinen aitavirhe oli asuntola-alueella. Siellä oli kohtuullisen tukeva ja korkea aita ylitettävänä, vaikka aita olisi ehkä laitettava ylitsepääsemättömäksi, sillä ylittäminen vaatii hyppäämistä ja käsien käyttöä. Sprinttisuunnistuksessa oletuksena on, että ylitettävät aidat ovat lähinnä kaiteita ja vastaavia helposti läpäistäviä kulkuesteitä. Ilmeisesti aita oli hämännyt muutamaa.

Niin se toinen huomio mallikarttaan oli tuolle viimeisten rastien seudulle, jossa oli käynnissä rakennustöitä ja siten rakennustelineitä, kontteja ja muuta sälää muutaman rakennuksen pihalla. Yhdenkään hyvän reitinvalinnan varrella esteitä ei ollut, poislukien roskalava yhden rastin vieressä. Tämän roskalavan kaikki joutuivat väistämään.

Notkoalueelle olisi tietysti voinut kuvata kosteutta lisää näinä kosteina aikoina. Tossut kastui. Ongelma on tietysti se, että notko on pääosan vuodesta erittäin kuiva ja pohjalla kulkee vain se erittäin heikko oja, joka myös kartasta löytyy. Tehdäänkö kartta "ajattomaksi" vai täsmälleen yhtä päivää varten. Notkoalue tuntui monesta myös tiheikköiseltä, sillä takana oli juoksua mäntykankaalla. Pitää kuitenkin huomata, että metsätyyppi vaihtui täysin ja tuo oli tuolle metsätyypille varmaan vielä 80% vauhtiin riittävää, eli valkoista.

Siinä omat sanottavani kartasta. Sitä länsireunan aluetta lukuunottamatta kartta oli riittävällä tasolla sujuvaa sprinttisuunnistusta varten.

Reitinvalinnoista miesten sarjan osalta.
K-1, nopein reitti oikealta asvalttia läpytellen. +5-10 sek vasemmalta. Kartan reunalta ei tipu myöskään rotkoon Vesan peloista huolimatta. Se vain on yhtenäistä metsäaluetta ilman kuvattavia kohteita. Kartta oli siis paperin reunaan saakka kohdallaan, mutta tasainen kangas näyttää tietysti kartalla pelottavalta.
1-2-3 tässä oli tarkoitus aiheuttaa vähän miettimistä mistä kulkea. Kärkimiehillä ei ongelmia.
3-4 Hieman poikkeuksellinen sprinttitehtävä. Helppo rasti jos tajusi, että korkeuskäyrä tarkoittaa alamäkeä ja oikealla näkyvät rakennukset kertovat käyrän sijainnin ja taloista voi myös arvioida rastin sijainnin. Eli ei tuohon polvisuuntaa tarvitse. Sijoitin lipun niin, että se näkyy noin 20 metrin päästä kuopasta.
4-5 pidempi väli. Tässä oli tarkoituksena sekoittaa päätä vauhdikkaalla alamäellä ja piti pystyä juoksemaan mahdollisimman suoraan. Liian helppo.
5-6-7 näiden välien tarkoitus oli luoda happoa. Alla oli jo noin kilometrin verran lähes täysivauhtista juoksua ja nyt ensimmäinen ylämäki. Tarkoitus oli myös se, että osa erehtyisi rastivälin suuntaisesti vasemmalle kiertämään rakennuksia eikä niiden välistä. Seiskalle tarjottiin vasemmalta asvalttia, mutta ei näyttänyt kiinnostavan. Nopeampi suoraan. Hapot korviin ylämäessä, jonka jälkeen:
7-8 Jyrkkä alamäki. Tietysti kisan juoksuteknisesti hankalimpia välejä heti ylämäkeen työntämisen päälle. Tässä piti myös hieman suunnistaa ja väistää poikittain eteen tulevia rakennuksia. Rastille tultiin erittäin jyrkkä penkka alas.
8-9 Pidin alunperin yhtenä kisan ratkaisuväleistä. Tässä vaiheessa härveliin reittinsä piirtäneistä kärkinimistä vain Koistinen on valinnut parhaan reitin. Eroa tulee noin 15 sekuntia kiertämällä kilpailukeskus ja hyödyntämällä siten pitkähkö loiva asvalttialamäki.
9-10 Tässä oli tarkoitus lisätä vielä pahaa oloa yhdellä alueen jyrkimmistä penkoista. Ei kovin vaativaa suunnistusta, mutta jotkut valittelivat, että ei pystynyt juoksemaan rastille. Sprintissä!? Hiphei.
10-11 Siirtymä, rasti näkyi heti liikkeelle lähtiessä, jos nosti pään ylös ja katsoi tarkasti.
11-12-13 Pari pidempää reitinvalintatouhua vielä loppuun. Peltoreitti oli hieman lyhyempi ja 5sek nopeampi 12:lle. Yhtenäisessä alamäessä hieman pehmeä alusta ei hidasta paljoa. 12-13 suoraan se piti mennä. Oikealta yritettiin tarjota isompaa kiertoa, jota varmaan kukaan ei tajunnut. Vauhdikas pelto tielle ja loivaa asvalttia rastille. Suoraan mennessä jyrkät penkat alas ja ylös hidastavat, mutta nyt ei sitten ole tietoa olisiko tuo oikea ollut nopeampi kuin suoraan meneminen, todennäköisesti ei.
13-14 Länsipuolelta lyhyempi, mutta jyrkemmät kulmat. Siltä puolen voittaa silti sen pari sekuntia.

Se siitä, tuollainen rata tällä kertaa. Nyt kuitenkin osallistujille kysymyksiä sprintin ratasuunnitteluun liittyen. Vastata voi kommentteihin nimellä tai ilman tai voi lähettää myös suoraan ka.rantalaÄÄgmail.com Asia liittyy suomalaisen sprinttisuunnistuksen kehittämiseen..

1) Olisiko ollut parempi, jos rastivälit 7-8-9 olisi yhdistetty suoraan 7-9? Eli ei leimausta tunnelissa. Maantie olisi merkattu kielletyksi ja ylittämistä valvottu. Nyt tietä ei merkattu kielletyksi koska kaikki työnnettiin tunneliin rastin avulla ja helpotettiin näin suunnistusta. Nythän leimattiin tavallaan turhaan siinä tunnelilla. Olisiko parempi, jos sallittu juoksureitti pitäisi itse löytää kartalta? Näinhän on usein esimerkiksi Keski-Euroopassa. -> Rastivälistä olisi tullut pidempi ja ehkä vaikeampi hahmottaa. Vai pitääkö sprintin pitkiä reitinvalintavälejä helpottaa jakamalla ne valmiiksi osaväleihin?

2) Ovatko keinotekoiset esteet (esim. tien sulkeminen aidalla malliin Norjan MM-sprintin finaali?) ok?

3) Pitäisikö olla enemmän lyhyitä rastivälejä, joilla kierretään vain yksi talo, malliin miesten 13-14 ja H50-sarjan 5-6?

4) Sopiiko jyrkät ylämäet sprinttisuunnistukseen? Meneekö vauhti niin hitaaksi, että kerkiää lukea koko loppuradan?

5) Pitäisikö sprintit pitää vain "kovapohjaisessa maastossa", eli haittaako jos kengät kastuu?

6) Onko hyvä asia, jos sprinttiradalla maastotyyppi vaihtuu? Vai olisiko parempi, jos koko sprintti olisi pelkkää korttelia tai pelkkää metsää?

7) Haittaako, jos optimilähtösuunta k-pisteeltä on noin 90 astetta tulosuuntaan nähden. Kuten esimerkiksi D21-radan ensimmäiselle rastille?

8) Kuinka lyhyt rastiväli on vielä sopiva? Saavatko rastiympyrät olla hieman lomittain, jos välistä tulee silti mielekäs?

9) Kumpi on oleellisempaa:  tekniset rastipisteet (malliin aidan sisä- tai ulkokulma) vai rastivälin haastavuus ja vaikea hahmotettavuus?

Aloitetaan näistä, toivottavasti intoa riittää vastaamaan, varsinkin sprinttiin satsaavilla. Yritetään tässä luoda sprinttikulttuuria Suomeen..

Erikoissuunnistusta

Erikoispitkiltä kohti erikoislyhyttä. Se on alkuviikon projekti. Pussitimme juuri kartat. Miesten pääsarjaan on ilmeisesti 79 starttaajaa. Se on vähemmän kuin oli erikoispitkillä ja se on SÄÄLI. Siksi, että Ilomantsin korvessa oli tarjolla suunnistusta 26 kilometrin verran. Jämsässä sitä on vain kolme kilometriä. Itse valitsisin edellisen. Nyt näköjään moni valitsee mieluummin kukkapenkkikikkailun kuin todellisen erämaan suunnistuselämyksen. Harmi, ette tiedä mitä menetitte.

Mutta mitä teille sitten keskiviikkoiltana Jämsässä tarjotaan?

Jotain tuollaista oli mielessä.

Mikä on oleellista?

Suunnistus.netissä on parin viimeisen vuorokauden verran vellonut sykähdyttävästä urheiluhetkestä kertova keskustelu. Missä menee kielletyn ja sallitun raja, ja kuka vastaa jos raja on tehty väärin?

Miepä kerron heti alkuun

1) Järjestäjä vastaa tekemistään virheistä

2) Kilpailija vastaa tekemistään virheistä

3) Valvova taho vastaa tekemistään virheistä

Täältä kotisohvalta on nimittäin helppo alkaa pätemään. Miesten huippuliigakisassa välillä 14-15 hypittiin kielletyn ja sallitun rajapinnalle usean tahon puutteellisen toiminnan seurauksena. Tapahtuneita virheitä oli mm. suunnistajan puutteellinen ennakointi, suunnistajan puutteellinen ymmärrys sekä varmasti joissain tapauksissa myös suunnistajan piittaamattomuus. Jälkimmäisin tuntuu tyhmältä, sillä on aika arveluttavaa osallistua urheilutoimintaan jos ei halua totella lajin sääntöjä.

Okei lisää virhesyitä, yllä olikin jo kuva.

Kartantekijä oli piirtänyt koko ruusupuskan tuolla oikeanpuolimmaisella värillä. Se tarkoittaa niin tiheää puustoa tai aluskasvillisuutta, että siitä ei voi kulkea lävitse. Kasvillisuuden puolesta asia siis ok - kunnollisesta ruusupuskasta on melko haastellinen mennä läpi ilman viidakkoveistä. Tämä on ensimmäinen ehto värin käytölle. Toinen ehto on se, että puskan läpi meno on erikseen kielletty (esim. maanomistaja kieltää ruusujensa tallaamisen) tai että se aiheuttaa vaaraa kilpailijalle. Joo haavoja tulee ja rokotukset pitäis olla kunnossa ja niin edelleen. Ongelmaksi muodostui se, että osa pensasaidasta oli leikattu pois. Tämä tarkoittaa sitä, että kartta ei pidä paikkaansa, sillä tuo tummanvihreä väri on tarkoitettu kasvillisuudelle, josta ei voi kulkea lävitse. Tätä kasvillisuutta ei siis ollut ja tältä osin "kukkapenkkiin" olisi tullut käyttää oliivinvihreää kielletyn alueen merkintää, eli yllä vasemmanpuolimmaisinta väriä.

Okei se siitä, kartta on tehty ja siellä on virhe. Tyhmältähän se näyttäisi jos jokainen leikattu puska väliaikaisesti vaihdettaisiin eri värille. Tähän kuitenkin olisi ollut järjestäjältä helppo ratkaisu:

Juuri tämä nimenomainen paikka on lyhyellä rastivälillä ja keskellä sitä on kartassa virhe. Miksei laiteta kielletyn alueen viitoitusta kuvaamaan tätä olevaisuuttansa pohdiskelevaa läpikulkematonta kasvillisuutta. Näin olisi ollut olemassa suunnistajien odottama keinotekoinen ja nopeasti havaittava kasvillisuus, jonka jälkeen kääntyä vasemmalle, jolloin todennäköisesti yhtäkään hylkäystä tältä kohtaa ei olisi syntynyt.

Nyt usea suunnistaja kertoi ennakokseen "puskan jälkeen vasemmalle ja lippu näkyy", mikä tässä tapauksessa johti siihen, että muutamassa sekunnissa urheilijat olivat keskellä parkkipaikkaa, joka myös oli kielletty siksi, että ilmeisesti kiinteistön omistaja koki suunnistuksen tällä kukoistavalla autokeitaalla turmiolliseksi. No niin, suunnistajan olisi tullut toki perustaa ennakkonsa ehkä johonkin muuhunkin kuin pelkkään puskaan. Tätä virhettä kutsutaan samaistamisvirheeksi ja se on niin kovin tyypillistä, kun suunnistetaan yhden kohteen avulla. Koska kartat eivät ole täydellisiä, kohdeyhdistelmien käyttäminen on hieman turvallisempaa. Kuitenkin puolet porukasta selvitti myös tämän välin..

Kaikki yllä on erittäin epäoleellista ja vain monen yhteensattuman aiheuttama kaikenlainen harmi. Tuollaista ei pitäisi tapahtua, mutta so long, karavaani kulkee.

Mikä on vielä huolestuttavampaa on se, että jotkut suunnistajat rikkoivat sääntöjä tietoisesti menemällä kielletyille alueille ja läpäisemällä portteja. Olen ehdottomasti puoltamassa sitä, että suunnistukseen kehitetään muitakin rankaisutoimenpiteitä kuin suorituksen hylkääminen. On väärin lajia kohtaan, että jotkut suunnistajat kokevat oikeutetuksi pilata lajin mainetta juoksemalle esimerkiksi tonttien läpi, jotka ovat yksiselitteisesti kiellettyjä. Kyseiset suunnistaja kusevat oman pakkinsa lisäksi myös toisten pakkiin ja se ei ole missään tapauksessa hyväksyttävää. Jos järjestäjä on kartassa kieltänyt jonnekin menemisen, niin yhdelläkään suunnistajalla ei ole asiaa sinne alueelle suunnistuksen merkeissä. Maanomistajia asuu yllättävissä paikoissa ja voi olla, että esimerkiksi: http://suunnistus.koovee.fi/kisasivut//index.php/main/kisa/8/1962/content tuolla esitellyssä kerrostalossa asuvat maanomistajat miettivät kaksi kertaa ennen kuin sallivat edes maidensa kartoittamisen suunnistuskäyttöön.. Että kiitos vain teille lajia harrastaville kielletyillä alueilla kulkijoille. Todella hienosti toteutui taloyhtiön tahto, että pihoilla ei suunnisteta.

Se siitä, palataanpas taas ruotuun. Eiköhän myö Jämsän Elonen-Sprintissä ryssitä jotain ihan samalla tavalla. Ilmoittautumisaikaa on muuten enää pari päivää. Sinne vaan, on paljon helpompi rata kuin Tampereella.

Urheilu on merkityksellistä

Ja tästä syystä joudun muuttamaan gradun alkua, joka meni näin:

1.1 Huippu-urheilu on merkityksellistä

Intia pysähtyy kriketin MM-finaalin aikaan; suomalaislapset hyppäävät mäkeä ja kilpailevat siitä kuka saa olla Janne Ahonen; englantilaisnuoret omaksuvat David Beckhamin hiustyylin, Yhdysvalloissa kävellään Air Jordan -kengissä, ympäri maailman näkee kaduilla baseball- eli lippalakkeja; sanomalehdistä löytyvät omat osionsa kotimaan, talouden, ulkomaiden ja urheilun uutisille; televisiosta lähetetään urheiluohjelmia kellon ympäri - urheilulle löytyy jopa omia tv-kanavia. Nykyaikainen huippu-urheilu on osa ihmisten jokapäiväistä elämää, halusimme sitä tai emme. Se on meidän ympärillämme, vaatteissamme ja puheissamme. Tämän tutkimuksen tarkoitus on pureutua yhteen liikuntakulttuurin osa-alueeseen, huippu-urheiluun. Tarkemmin perehdyn siihen, mitä on nykyaikainen, moderni huippu-urheilu ja miksi siitä on tullut niin merkittävä ilmiö.

Ja ongelmahan tässä on se, että suomalaiset määrittelivät uudelleen merkityksellisyyden viimeisen vuorokauden aikana. Harvassa valtiossa noin 2,4 miljoonaa ihmistä 5,4 miljoonasta seuraa minkään lajin arvokisafinaalia suorana. No tietysti Intiassa krikettiä ja niin edelleen. Eli Suomi ei ole poikkeustapaus. Mutta hurjan merkittävä ilmiö tuo huippu-urheilu ihmisille tuntuu olevan.

Jotain Granlundin veivaamismatkimisia pitää tuohon Ahosen tilalle vaihtaa. Harva pikkupoika kilvoittelee siitä kuka juoksee kuin Viren..

And the winner is

In English Please

Tuollaisen teoreettisen mallin huippu-urheilun modernisoitumisesta olen tässä vaiheessa rakentanut käyttämällä systemaattista evolutionismia analyysin taustalla.

Tässä sitten tuo GT-käsite hieman selvemmässä muodossa. Tästä on muuten vielä erittäin paljon sanottavaa Suomi-yhteydessä.

Joitain johtopäätöksiä. Sori Tiikeri.

Ja jatkohommia on vino pino. So long. Pikkupoika on samaa mieltä.

Metsurihommia

Kaikista suurinta aikaansaantia Tiomilassa oli mediateltalla työstäminen tähän malliin Karjalaiseen ja KR:n etusivulle. Eniten harmittaa se, että edellä vaihtoon juoksi kolmen hengen letka, mistä olisin voinut vielä pari päänahkaa viiltää kuin terä konsanaan.

Eilen kävin korkkaamassa omalta osaltani 2013 venlojen reittejä. Ja täytyy kyllä myöntää, että rata jo tuossa muodossaan oli todella haastava ja monipuolisia pätkiä tarjoava, mutta hieman liian pitkä. Keskisuomalainen metsä rämeikköineen tulee tarjoamaan melkoisen laajaa tunneskaalaa yhdelle jos toiselle suunnistajalle. Ei pääse helpolla ei. Maasto on ehdottomasti Jukola-klass, toki varsin rikkonainen kaikkine metsäkuvioineen, mutta sehän vasta haasteita tarjoaa.

Toissapäivänä käytiin tutkailemassa tämän vuoden Elonen-sprintin ratakuviot valmiiksi ja kohta on vuorossa prikkojen vienti. Varsin yllättäviä tehtäviä saatiin tuonne järjestettyä sprinttimiesten iloksi. Tällä kertaa ei tarjota kansainvälistä sprinttitoimintaa silloilla ja tunneleilla, mistä toisinaan on saatu hieman ohdakkeisia ruusuja. Edelleen olen sitä mieltä, että kielletyillä kohteilla pelaaminen kuuluu erittäin vahvasti sprinttiin ja sisältyy erittäin usein kv-sprintteihin. Elonen-sprint on aina ollut sprintin opetustilaisuus suunnistajille. Myös tänä vuonna tarjotaan muutama kv-sprinteistä erittäin tuttu elementti. Joten tervetuloa.

Ps. maajoukkue lähtee torstai-aamuna leirille, joten tänä vuonna on pääsarjojen palkinnoilla runsaasti tilaa myös kansallisen tason kavereille. Ruisleipää ja kakkua luvassa. Suut makeaks sitten vaan.