Foot-O profiles

Viime vuosina on yhä enemmän kehitetty keskustelua erikoistumisen tarpeista, mutta toisaalta samalla jatkuvasti muistutettu parhaiden menestyvän kaikilla matkoilla.

Mutta onko tämä vain harhaa?
Kuinka moni menestyy tasaisesti kaikilla matkoilla?

Hyvän kattauksen kysymykseen tarjoaa maailmancup-kilpailut kattava ja MM-menestyspainotteisesti pisteytetty Jan Kocbachin kehittämä matkakohtainen maailmanranking.

Tilastot 5.11.2012 tilanteen mukaan:

Pitkän matkan viiden kärki miehissä ovat: Lundanes, Merz, Gueorgiou, Bertuks ja Adamski. Sprintin kärkinimet ovat Kyburz, Muller, Merz, Hubmann, Leandersson.

Näin ollen voidaan vetää jo karkea johtopäätös, että pääasiassa tasaisesti lajin matkojen ääripäissä menestyminen on vaikeaa.

Syitä taustalla on tietysti monia..MM-kisoissa on rajoitetusti maakohtaisia paikkoja ja kisapäivätkin voivat jakautua huonosti, jolloin ei ole välttämättä järkevää käydä kaikkia kisoja. Harva tulee juoksemaan Vuokatissakaan sprinttiä ja pitkää. Tämä tietysti ohjailee menestyksen jakautumista eri henkilöille.

 kuva: Jan Kocbach / World of O

Yleismies jantunen...

Naisten pitkällä ja sprintissä rankikärjessä paistattelee (toistaiseksi) itseoikeutetusti Simone Niggli. Muut viiden kärjestä pitkällä ovat Kauppi, Billstam, Brozkova ja Riabkina. Sprintissä taas Niggliä haastavat Alm, Jansson, Eliasson ja Gustafsson. Naistenkin saralla näyttää toistuvan sama - molemmilla matkoilla on haastavaa pärjätä tasaisesti.

 kuva: Jan Kocbach / World of O

One lady to rule them all...

Kun vielä laajempaa yhteenvetona katsotaan niin:

1a) samoja henkilöitä miesten pitkän ja sprintin rankin top 10:ssä on kaksi: Hubmann, Merz

1b) samoja henkilöitä naisten pitkän ja sprintin rankin top 10:ssä on kolme: Niggli, Billstam, Jansson

Mitä tästä voi päätellä: Eri henkilöt ovat viime vuosina pärjänneet sprintissä kuin pitkällä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Päästään asian ytimeen: Vain harvat pystyvät pärjäämään kaikilla matkoilla.

Suuntaviivahan se tämäkin on. Taustalla on eri matkojen erilaiset vaatimukset ja toisaalta arvokisojen ohjelma, johon vielä lisätään sprinttiviesti vuonna 2014. Se ohjaa suunnistuksen kehitystä ja matkakohtaista eriytymistä edelleen. Mutta todennäköisesti suunnistuksessa tulee jatkossakin olemaan Jani Sievisiä, jotka tykkäävät vetää kaikkia tyylejä sekaisin ja ovat vielä siinä hyviä.

Bemer pelastaa maailman

Olin lauantaina Vantaan maratonin yhteyteen järjestetyssä kestävyysjuoksuseminaarissa. Seminaarissa puhuivat niin Haikkola, Sinkkonen kuin Vasala. Ja olihan siellä muutama muu. Vasalan esitys oli mielenkiintoinen tuoretta näkökulmaa esittelevä ja seminaari muutenkin oli piristävää antia kaiken jo puuduttavaksi käyneen sinivalkoisen veriterapiakeskustelun jäljiltä. Ja huippu-urheilijan polullehan vie se Haikkolan menestyksen portaat ja Sinkkosen Juoksukirja edelleen.

Mutta huhhuh. Seminaarin viimeiseksi puhujaksi oli kehdattu kutsua Bemer-verkostomarkkinointihai. Olympiakomitea on langennut samaan loukkuun kuin Power Balance-rannekkeet veivät Selänteen ja muutaman muun urheilijan.. ja kenties satoja tuhansia ihmisiä? Puhujalla oli viimeisen päälle viilattu powerpoint-setti ja oli liikkuvaa kuvaa kuinka verenkierto vilkastuu verisuonissa laitteen ansiosta. Samoin kuin vaikka nyt tästä tuolilta ylös noustessa.

Asiasta voi kuunnella lisää mm. täältä 24 minuutin kohdalta alkaen:
http://areena.yle.fi/radio/1602998

On tietysti tärkeää uskoa vahvasti siihen mitä tekee, mitä käyttää ja mitä syö, sillä usko saattaa olla kaikista monipuolisimmin toimiva asia tekemässä harjoitus- tai palautusvaikutusta. Puhetta tässä maailmassa riittää.

Tähän pari varsin onnistunutta rastivälisuunnittelua päätellen kuljetuista reiteistä. Varsinkin alemmassa on saatu yllättävän suuri hajonta aikaan melko tylsältä vaikuttavaan kohtaan.

Pussillinen uusia keinoja

Keinot Suomen huippu-urheilun menestyksen turvaamiseksi tulevaisuudessa (olympialaisissa)

1) Olympiakomitean tulee kannustaa urheilijoiden työnantajia ja oppilaitoksia tehostamaan urheilijoiden harjoittelumahdollisuuksia kohti kisoja erityisesti kahtena viimeisenä vuotena.

2) Sisarlajien harjoitusanalyysejä tulee lisätä, eli esimerkiksi kestävyyslajien valmennuskokemusta tulee yhdistää.

3) Liittojen toimintoihin tulee tuoda määrätietoisuutta, huipulle päästään vain tavoitteellisuudella.

4) Sekä OK:n, että liittojen on satsattava parempaan rahoituksen järjestämiseen.

5) Kansainvälisten kilpailukokemusten määrää on lisättävä.

6) Yhteiset leirit TUL:n ja SVUL:n erikoisliittojen välillä ovat tärkeitä

7) Asiantuntijoita on käytettävä vanhojen saavutusten hyödyntämisessä

8) Tiedottamista pitää tehostaa

9) Leireille tarvitaan enemmän tukihenkilöitä, kuten valmentajia ja hierojia

Kuten valistuneet jo havaitsivat, kyseessä eivät ole nykyisen huippu-urheilun muutostyöryhmän visiot. Kyseessä on kansainvälisesti menestyneiden aktiiviurheilijoiden teesit 1980-luvun puolivälistä. Urheilijat kokoontuivat ja antoivat Olympiakomitealle yllä olevan teesilistan, jota luvattiin analysoida ja lähteä toteuttamaan.

No tuosta sitten tutkailemaan kuinka pitkälle analysoinnissa on 25 vuodessa sitten päästy... http://www.huippu-urheilunmuutos.fi/site/?lan=1&page_id=22 

Okei, tämäkin lässytys oli täysin turhaa, sillä kyllähän nuo yllä olevat teesit jossain määrin toteutuvat jo. Mutta miksei suomalainen sitten menesty olympialaisissa?

Koska näin ei ole aina tehty

Näin on aina tehty -ajattelusta pitää päästää irti. Se on paras tapa saada aikaan muutos, oli se sitten parempaan tai huonompaan.

HS - Urheilu - 21.12.2003 - 2301 merkkiä - 2. painos

URHEILUKULMA

Miksi aikuinen tappoi leikin?

PEKKA AALTONEN

Aikuisten kuuluu olla huolissaan tulevaisuudesta. Varsinkin koska nuoriso on ollut kelvotonta aina.

Niin se oli lättähattukaudella 1950-luvulla, ja niin se on nyt myssykaudellakin.

Nyt tilanne alkaa olla tosi huolestuttava. Ei sen vuoksi, että minä ja ikätoverit olemme niitä tietäviä aikuisia, vaan koska nuorten kunnon rapistuminen on todettu monin kiistämättömin mittarein.

Mikä avuksi?

Urheiluseuroissa liikkuu ennätysmäärä lapsia ja nuoria. Vuoden 1995 jälkeen mukaan on tullut vuosittain noin 10000 lasta. Silti tilanne ei korjaannu.

Heikkokuntoisten varusmiesten kanssa tuskaillut armeija on joutunut kokeilemaan koulutusjärjestelmän uusimista. Alokkaat pannaan ensin kuntokuurille, vasta sen jälkeen aloitetaan tosi sotilastaitojen opettelu.

Ennen asiat olivat toisin. Armeijakin sai kunnon ainesta, vaikka maan urheilujärjestelmä oli alkeellinen nykyiseen verrattuna. Ei ollut ikäkausijärjestelmiä eikä nappulasarjoja.

Miten se oli mahdollista?

Eivät kaupunkilaislapset silloinkaan hiihtäneet umpihangessa kouluun, vaan kävelivät tarvittavat pari korttelia.

Urheiluseuroihinkin kuului perin harva. Silti kunto kasvoi, vaikka sanaa "liikunta" ei tuntenut kukaan.

Käytiin uimassa, ajettiin fillarilla, braijattiin metsässä, kiivettiin Stadikan kallioilla, eikä kukaan huomannut, että harrastettiin urheilua tai liikuntaa.

Sitten tuli aikuinen. Järjestäytymätön sähläys haluttiin selkeisiin muotteihin. Järjestelmä tarvitsi täsmällisyyttä ja tuloslukuja.

Aikuinen tappoi leikin.

Hyvää tarkoittava aikuinen kehitti mm. ikäkausijärjestelmän ymmärtämättä, että se tuli tuhoamaan liian monen leikkivän urheilijan alun. Suomeenkin tuli muodikas drop out.

Pikkulapsen oli vaikea ymmärtää aikuisten maailmaa, jossa hänen loistotulostaan ei voitu kirjata virallisesti, koska kentältä puuttui tuulimittari. Tai hän ei ymmärtänyt, miksi valmentajalle sarjataulukon pisteet ja maaliero olivat niin tärkeitä, vaikka Linnanmäellä kaikilla oli kauhean kivaa.

Leikki on siitä ihmeellistä, että se kestää mitä vain. Siihen ei väsy. Kun pieni brassipoika saa pallon jalkoihinsa parivuotiaana, hän elää sen kanssa koko ikänsä. Eikä hän pala loppuun, sillä hän leikkii.

--------

Aloitin tänään projektin, joka tulee kestämään joitain vuosia. Sanotaan nyt vaikka neljä, koska on muodikasta mitata asioita. Aaltonen kertoo siitä.

Keltainen aurinko sulattaa maan

Olipa kerran Stadion hostellin vieras, joka halusi tupakalle. Herra käveli ovesta ulos, sytytti röökinsä ja tepasteli ovelta kuuden metrin päähän nurkan taakse. Sauhuttelija varmaan ajatteli, että tämä on hyvä kusipaikka ja kusaisi sitten Olympiastadionin seinään katoksen alle.

Samalla, kun poika sai kusensa ravisteltua tuli ovesta ulos tyttö tupakalle. Koska oli hieman sateinen sää, päätti hän mennä pari askelta vasemmalle lipan alle, josta juuri tuli viimeisiä sauhujaan imevä poika kohti ovea. Tyttö kääntyi lipan alle suojaan ja meni seisomaan juuri siihen kohtaan, josta lumet olivat kivasti sulaneet.

Eilispäivän opetus. Jos poltat tupakkaa, joudut kuseen.





Ja päiväkirjamerkinnät jatkuvat:

-3*5*90-110-120kg/3 min puolikyykky, 2*5*75-80kg/ 3 min ylätalja. Oli siinä muutakin.
- 4*1k/3m matto
- Kevee
- Pk-tunti, josta puolet lumihangessa, loppuun 4*50 metriä
- 4*1k/2,5m + 4*50 metriä, yht 1,5h juoksunkaltaista liikehdintää.
- 2*5*120kg pk / 3min, 2*5*80kg yt / 3min. Vastaliikkeitä ihan huomaamatta. Oli siinäkin muuta.

Mut ei laadulla korvata määrii..


Ha, tiistaina faktaa pöydälle, että noin kolmen-neljän kuukauden erittäin heikko harjoittelu paikattiin neljän viikon kevyellä harjoittelulla. Eli vauhdit ovat suunnilleen samat nyt kuin parina edellisenä vuonna. Heti lumien sulaessa alan harjoittelemaan enemmän. Murtomaata ja sen sellaista.

Muinoinen

Lueskelin tässä erään kestävyysjuoksijan haastattelua mahdolliseen Kreikan kilpailumatkaan liittyen. Tässä siitä sananen.

 ...Esitimme asian Muinoselle puhelimessa, ja oli hänen vastauksensa seuraava:

 - Mikäpäs siinä, lähdetään vaan sinne Kreikan maalle! Olen lukenut siitä historiallisesta maratonjuoksusta niin paljon jo koulussa, että mielelläni koettaisin minäkin, miltä tuon matkan polkeminen itse paikalla tuntuu ja onko siinä henki vaarassa, niinkuin sillä alkuperäisellä ensimmäisellä maratoonarilla! Hauska ja mielenkiintoinen reisu, siitä tulisi vielä senkin vuoksi, että Kreikassa on niitä Isä-Järvisen kehumia historiallisia muistoja niin paljon. Olisipa se hauskaa ja mukavaa niitäkin siinä ohella katsella.

 - Kunnostani tulen ensi vuonna pitämään kinni kuin sika leivästä, kuten sanotaan. Jo tammikuun loppupuolella aloitan kävelyharjoitteluni, joitten lomassa talven aikana hiljalleen hiihtelen sunnuntaihiihtäjän malliin. Hiihtokilpailuihin en osallistu, sillä mielestäni riittää, kun mies kesän mittaan pistelee joitakin täysmaratooneja - talvi tarvitaan lepoa ja voimien keruuta varten. Sitäpaitsi maratoonarin marssilenkit ovat kyllä sellaisi, ettei niiden lomassa kilpahiihto suinkaan maisuisikaan! Näin vuoroin lenkkeillen, vuoroin hyviksi ja virkistykseksi hiihtäen päästään kevääseen, jolloin tosi harjoittelu vasta alkaa. Urheilu, 23.11.1938.

Eilen 32 km maastopyörällä osin aika pehmeitä uria. On se hienoo.

Töölöön

Menihän sekin päivä Tyko Tammen arvoitusta ratkoessa. Päälle matolla 4*4min ja eihän se mitään ihaninta edelleenkään ole. Mutta vaikka kuukauden takaiseen verrattuna eteenpäin. Kaikki palaset kohdilleen. Ens kerralla vois tehdä päälle ihan wingstedinä voimaa. Hankasalmen hisuvoimatestien jalkaprässiennätys jää muuten salettiin allekirjoittaneen nimiin pysyvästi säilytettävin asiakirjoihin. 300kg on varmaan ihan hyvä suunnistajalle. Tosin aika epäoleellista suunnistajalle. Mutta nyt kun näitä loikkatestejä aletaan laittaa kaikenlaisiin leiriohjelmiin niin pitää muistaa, mikä on oleellista. Tulos tai ulos. Jälkimmäinen ihan kirjaimellisesti.

Muurit murtuu

Kun puhutaan psyyken merkityksestä urheilussa, puhutaan mm. tästä:

Last month’s issue of the British Journal of Sports Medicine contained eight different studies that, in various ways, offered support for Dr. Noakes’s still-controversial views. The most significant was a study led by Mr. Beltrami, with collaborators in Norway, Britain and Australia, that turned the standard incremental VO2max test on its head and used a “decremental” test instead.

Mr. Beltrami’s 26 volunteers started by performing a conventional incremental VO2max test. Then, on a separate day, half of them repeated the incremental test while the other half performed a decremental test. After a brief warm-up, the decremental test ramped immediately to a speed higher than the maximum speed reached in the previous incremental test. After about a minute – just before the subjects were about to fall off the back of the treadmill – the speed was decreased by one kilometre an hour. This process was repeated over and over, with the speed being lowered just before the subjects reached failure.

 In the group that did two incremental tests, VO2max scores remained the same; but in the decremental group, VO2max scores increased by an average of 4.4 per cent. In other words, the subjects were suddenly able to transport more oxygen to their muscles, simply because the test structure was altered – a clear indication that it wasn’t a fundamental property of the heart, lungs or muscles that created the initial plateau.

The researchers reasoned that, since the subjects knew that the decremental test would become progressively easier, their brains would be less likely to pre-emptively apply the brakes in self-defence. Since emotional stress can affect blood flow and metabolism, that knowledge alone could alter their physiological response to exercise.

There was one further surprise: When the subjects did a final incremental VO2max test at the end of the experiment, the group that had previously performed the decremental test maintained their new higher max – a result that left even Mr. Beltrami puzzled. Whatever additional exercise capacity was unlocked by the novel decremental protocol somehow persisted.

 For now, the study raises more questions than it answers. But it suggests that some of the limitations we encounter during hard exercise may actually be self-fulfilling prophecies – and that knowing your VO2max is less important than believing that you can go a little faster or a little farther.

Ote Alex Hutchinsonin artikkelista.

Eli rajojen yli vaan. Haittaaks se?

Eemeliiii

Vaahteramäeltä ei mitään uutta. Oikeastaan siinä tuli aika selkeäesitys kuinka simppeliä kehittyminen on. Sitoutuminen on tärkeintä. Ja siinä se sitten onkin. Eilen kiihtyvä 18, tänään kevyt kypä. Viikonloppu oli varsin hektinen ja maanantaikrapula sen mukainen.

Bye bye Ullrich

Tulihan vihdoin Contadorin selkään sitten tämäkin päätös. Ja seuraavaksi sitten odotellaan case-Veerpalua ulos CASsista, jotta adt voisi käsitellä Lallukkaa silkkihansikkain. Viimeinen tapaus tuskin menee CASsiin asti. Lähinnä siksi, että ei taida olla rahaa siihen. Voinen olla väärässä. Tänään lepopäivä, aamulenkki 3km.

Jallua ja minttua

En tiedä mitä yhteyttä 300 vip-vieraalla ja noin 900 litralla kaljaa on, mutta ainakaan kalja ei lopu kesken. Eikä näyttäny viinakaan sitä tekevän. On se hienoa tuo urheilun seuraus. Aamulla 8 km, töiden päälle 9. Siistejä polkuja keskuspuisto täynnä. Jopa enemmän kuin Utranharjulla.. Huomenna Pihkalan maille parantamaan sprinttisairauksia.

Matoja

Pmmp:n hengessä sujui tämä päivä. Kaikenlaissii Purjetietoja tuli kaiveltua ja iltapäivä meni vuoden 12 olympiska spelens tidningiä lukiessa, ainakin joissain väleissä. Asiakkaita tutkijasalissa kujuili parhaimmillaan noin kymmenkunta, mikä alkoi jo mennä ruuhkan puolelle, sillä kaikki vaativat oman huomionsa. Finland vunnit luki kahden Venäjän lipun alla lakanassa. Tietokilpailukysymys on, että minkä kilvoittelun jälkeen. Matolla reilu kyösti, sis 4*4 min hengästyen 170-180 sykkehillä. Huomenissa panostan aamulenkkiin ennen jälleen yhtä digitointikokousta, jeh. Ai niin, aktiivisena sotilaspartiolaisena harmittaa, että kotivaruskunta Kontioranta lakkautetaan. Eikä Ilmavoimien teknillisen koulun lakkautus myöskään kuulu suosikkilinjauksiini. Vähemmän kielipolitiikkaa, enemmän intervalleja!

Olympiapuisto

Sain tänään lukea ensimmäisten joukossa stadionin pelastussuunnitelmaa puolilta päivin. Se sisälsi suurien rahasummien ohella kohtuullisen karun ongelmalistauksen ja käytännössä stadion pitäisi parin vuoden sisään laittaa kiinni, jos suurremonttia ei tehtäisi. Mutta nyt näyttää lupaavalta ja suunnitelmien mukaan uusitusta stadionista oheistoimintoineen tulee hyötymään nykyistä laajempi joukko vauvasta vaariin. Juoksin köpin, keveetä. Hienoa on lisäksi se, että stadionsäätiö kattaa toimintansa kulut stadionin tuloilla, joten se ei jää valtion ja kunnan piikillä käyväksi, kuten monet kulttuuritoiminnot Suomessa. Ja jee, sisälsi suunnitelma kallion sisään laajennuksen myös meidän makasiinitiloille, mikä ratkaisee Urheilumuseosäätiön pahat tilaongelmat toistaiseksi.

Blokiton tammikuu

Helmikuun alkuun tarjosin itselleni ensimmäisen kolmen päivän vetosetin. Tänään takaisin perusteisiin. Iltapäivä kdk-seminaarissa ihmettelemässä käyttöliittymäsuunnittelua ja iltasella pirkkolan ympäri. Kehittelin esitysten aikana uusia visiot ja missiot viikonlopun valmennusseminaariin. Esitys tosin on jo tulostuksessa, joten nää on sitten ylläreitä. Haittaaks se? Reilu tunti kävelyä semman takia ja päälle kuntoilijan persumättöä 18 kilometriyksikköä.