Barbaraa ja tossua Tossalil

Ei multa tuu nyt oikein mitään.

Maastoaskel

Kovempivauhtisen harjoitusten ohella suoritimme myös joitain pidempiä taipaleita. Kuvankauniilla rantakarttayhdistelmällä taputeltiin valmiiksi esimerkiksi 100 rastia / 15km harjoitus. Keskimääräistä kansallista tasoa vaativaa keskittymistä oli havaittavissa rastilta toiselle, mutta kyllähän se radan suurin virhe piti tuupata numerolle 92 eukalyptusmetsikön sisällä. Et vain ossaa. PRKL.

Tuo yhden virheen tekeminen ei kuitenkaan liikaa ressiä tuottanut. Sen varmisti ravitsemusterapeuttien suosittelema säännöllinen ruokailurytmi. Ilta-ateriaan kuului niin flavonoidit, suolot kuin hiilaritkin. Unohtamatta paikallisia appelsiineja, jotka olivat suorastaan ilmaisia, kun itse ne rohkeasti poimimme. Koska proteiinin tarve harjoittelumäärän lisääntyessä suurenee varsin reilusti, maistelimme paikallisia juustojakin. Pahvin ohella makuina olivat niin home kuin merivesi. Delicious.

Moovssit kunnossa

Käytiin tietty saunomassakin, kun kerran Suomesta asti ollaan reissussa. Paikallisen saunan kiuas oli mitoitettu hieman alakanttiin, sillä Suomessa vastaava olisi käytössä noin kahden neliön kopissa, kun tuolla tilaa oli ehkä kolminkertaisesti. Heitimme sitten enemmän löylyä kehiin, ja yleensä paikalliset saivat tarpeeksi tummuutta roppaansa. Eräs kaveri teki kuitenkin vastaiskun jonkunlaisella mentholtippapullolla. Ainakin hengitys oli raikas seuraavat pari päivää.

Ohjeistus saunankäytölle herätti melko hyvin. Ihan varuiks saunan puolelle oli vielä asennettu tiimalasi, jolla sai mitattua vajaan 15 minuutin keikan itselleen, ettei vain tulisi yliannostusta. Hyvä niin.

Suolaust
Leppoisa päivien kulutus tuotti myös paikoitellen harmaita hiuksia. Toisille hiekka oli liikaa, toisille aurinko, toisille kaksi kaljaa ja joillekin kaikki nämä yhdessä.

Ei sun tietenkään pakko oo lähtee, jos oot niin hapoil.

Varmaakin varmempi motivointikeino toimi yllättävän hyvin ja aika vähän jäi kilometrejä kuluttamatta. Suolan määrä ympäristössä oli riittävä, vaikka moni ois luullut tuon olevan lunta.

Turhan innokas kissojen kanssa pelaaminen oli varmasti järkevää ja muistorikasta. Miksei toisaalta olisi ollut? Kantapään kautta opittu suunnistustekniikka palkitsi myös isosti.

Andalucian rakit, part1

Hetken mielijohteesta otimme lähdön etelään, sillä pimeää, kylmää ja lumista ilmanalaa oli siedetty jo hetki jos toinenkin. No ei se nyt ehkä aivan äkkiseltään se reissu syntynyt, mutta sinne kuitenkin mentiin. Ja nyt kävi näin:

Vaikkei seikkailumme varsinaisesti käynyt lähelläkään Andaluciaa, tuota suomalaiseläkeläisten mekkaa, sijaitsi saman maan itärannikolla, Alicanten välittömässä läheisyydessä koirien koulutuskeskus, jossa tarinamme epäurhoolliset sankarit viettivät aikaansa sellaisen viikon verran. Tämä ei ole yksi niistä kahdesta hyvästä teoksesta, eikä edes yritä olla sellainen. Tämä on vain kertomus lyhyestä sikailusta ja ehkä harjoittelustakin etelän maalla maaliskuun alussa.

Seppo Räty on oikeassa

Perjantai kuudes päivä ei ollut vielä kolmastoista. Aamukuudelta pirteääkin pirteämpi retkuveikko-osasto kiipesi katselemaan nahkahousuisia saksalaisstuertteja Air Berlinin lennolle Dusseldorffiin. KR:n Portugalin retkikunta ilmoitti homopitoisuuden lento”emäntien” keskuudessa olevan noin 80% Itse totesimme ilmapiirin haiskahtavan vielä homommalle.

Dusselin autio lentokenttä osoitti saksalaisen upean täsmällisyyden. Mäkkäriä etsiessämme (lentofirman kahvi+”kalkkunaleipä” ei varsinaisesti tuntunut juuri missään) saimme näyttää mm. kahdesti passia ja selittää olevamme vain tyhmiä turisteja emmekä tyhmiä terroristeja. Lopulta tuon ison ämmän löytökin turhautti melkoisesti. Ei täällä mitään hampurilaisia vielä myydä, meillä on näitä aamupalasämpylöitä. Saksa on paska maa.

Sitten vielä kerran turvatsekkauksen läpi terminaaliin. Seitsemän tarkastajaa per liukuhihna, vaatteet pois puolialastomuuteen asti ja karvakäsinen puoliapina hiplailee olisiko sillä suomalaisturistilla esimerkiksi pommia mukana. Ei, se on kuule hauis. Ei, se on gluteus maximus. Ei, se on..no joo. No eivät sentään alkaneet vaseliinia hieroa sormiinsa. Ei se homma tietenkään tuohon jäänyt, seuranta oli selvästi päällä myös Espanjassa. Takaisin tullessa bodycheckin lisäksi kummasti turvaloordeja ihmetytti Pummin repussa ollut kahvinkeitin. Siitä sitten vaikka myöhemmin.

Let the sun shine

Kuin Von Hertzen Brothersin keikan aikana Ilosaaressa, ilmestyi aurinko meille Alicanten lentokentältä ulostautuessa. Lämpötila noin 20 paikkeilla lupaili melko mehevää punoitusta iholla jo lähipäivinä, eikä se johtuisi pelkästä pintaverenkierron kiihtymisestä – aineilla tai ilman.

Reseptilääkkeitä katsellessa harjoituskuviot muodostuivat hyvin yksinkertaiseksi: reenataan paljon ja yleensä kovaa. Ei siinä sen kummempaa, kyllä aika lailla kaikilla on varmasti käsitys siitä millainen se päivärytmi lämpösessä ulkoimailla on. Ja jos se käsitys puuttuu niin sitä ei ole.

Kohtuullisen asiallinen majoitus uima-altaineen, punttisaleineen ja jwoc-pikamatkamaastoineen oli kohtuullista kansallista tasoa. Esitteessä jopa kehuttiin mestan olevan Välimeren paras camping place, mutta tiedä häntä. Täynnä monsterluokan karavaanarivälineistöä se silti oli ja asiallisen kokoiset bungalowimme vaikuttivat niiden rinnalla melko pieniltä.

Ei ollu tämäkään meidän päivä. Suunnistus on joskus tällast. En tiiä.

Norttia, Surinaa ja Marinaa

Nää on näitä karttoja, tokaisi Jerdaalen lasiensa takaa. Otettiin siitä yhdet jos toisetkin ja aloimme työstämään männystöä ja muita west-mediterranean terrängia.

Sunnuntai esimerkiksi oli päivä muiden joukossa. Aamupäivällä sellanen seitsemän kilsaa takaa-ajovetoina, iltapäivällä kasikilsa käyräviidakkoa viisastellen ja illalla vielä vitosen yösuunnistus. Tietty siihen lisäillään verkat ja aamutouhut niin kummasti Jerdaaleninkin polvi alkoi kirraamaan. Harjoitteluun nähden vedimme ihan hyvin.

Ei homma kuitenkaan käsistä karannut missään vaiheessa, siitä piti huolen Supidaalenin ja Randaalenin kokkikoulu, joka loihti niin muoviseen kuin puiseen pöytään apetta ja särvintä. Ei sun tietenkään pakko oo syödä, jos et uskalla, totesi kokkikolmonen ja siemaisi päivällisviiniä, joka suussa maistui varsin hedelmäiselle

ja hieman poreilevalle.Viiniasiantuntijoita meistä ei sitten saa tekemälläkään, mutta melko monipuolinen tarjonta kokeiltiin paikalliseen tyyliin viikon aikana. Kulkupolitiikkaan se vaikutti varmastikin lähinnä positiivisesti. Ilmankos paikallinen mentaliteetti "mañana, mañana" alkoi tuntua mukavalta.

Hapa Opa ja hapon ote

Hapanta ei houkutuksesta huolimatta otettu liikaa, sillä suunnistajan pelikirja vuosimallia 2009 oli viritetty hieman toisiin kuvioihin, kuin joskus Harri H:n aikoina. Maailman suurimpia kulttuurikokemuksia otettiin siis vastaan ilolla. Näitä suuria elämyksiä tarjoilivat varsinkin paikalliset ihmiset niin kalastuksen, aktiivisen työnteon kuin ulkomaalaisystävällisyyden merkeissä.

Monta kivaa kalakaverii

Party party? Drink? No, no. Sport.

Rankka, jopa rankahko päivä töissä.

Ja tämän osan päätteeksi vielä Espanjan kuumin keväthitti Esto Es

Ja uusi aate maata valtaa

Espanjassa ajattelin toteutta vehkalahtelaista linjaa tai harjoitusteoriaa, joka kantaa nimeä rääkkiviikko. Oikeastaan en tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta se kuulostaa melko mehevältä paketilta fiksuja harjoituksia. Esimerkiksi vaikka TV-reipas + TV-kova (päivien viemää + emmerdale). Tuollaisia ne isot pojat kuulemma tekevät.

Toinen toistaan hurjempia lukemia liikkuu joensuulaisissa ruokapöydissä, kun satunnaisesti tummat jutut kääntyvät harjoitteluun ja varsinkin siihen kuuluisaan MÄÄRÄÄN. Kuka on tehnyt pari kakkosen latua päivään (ns 2+2 reenimetodi. Kuten eilen, tänään ja todennäköisesti huomennakin), kuka on hiihtänyt 3000 kilometriä (umpihangessa ja lähinnä Pärnän kilpavitosta), ja kenellä on illalla määrikset ja kuka sorvaa tv-kovan rautapohjaisilla kumikengillä. Yhtä kaikki, riippumatta uhon määrästä, sp ex-murtumansa kanssa toteaa nylkevänsä kaikki, kun keväällä pääsee irti, "nauttikaa nyt." Niin ja ei ne jutut oikeasti tummia ole, kun suurin osa nauraa jatkuvasti. Vaikka yleensä syyttä tai vahingonilosta.

Huomenna suoritan junamarssin reittiä jns-psmk-jms ja jatkan pimeän turvin moottorimarssipartiossa jms-hki, josta lento-operaation turvin helsinginforsse-dusseldorffiina-alibabacante, toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse kokeilla laskuvarjohypyn pikakoulutusta. Ja sit pääsee piru irti, puristan hiekat timanteiksi päkiöiden tuottaman iskun turvin sekä juon ainakin seitsemäntoista kupillista espressoa, sillä oikeaa kahviahan ei tuosta maasta saa edes rahalla.

Enkä pummaa metriäkään.

Talvehtiminen

Tämän talven olen viettänyt hyvin. Marraskuun alkuun loppunut äärimmäisen järkiperäinen kollektiivinen käyttäytyminen eri puolilla Pielisjoenvartta oli antoisaa. Sen jälkeen kuitenkin virta vei mennessään takaisin noudattamaan yksinkertaista sapluunaa -> reenaa paljon, niin varmasti jotkut asiat ovat oikeitakin.

Tilastoniekkojen iloksi julkaisen seuraavan:
Marras 48:46h, 293km
Joulu 66:06, 446
Tammi 62:48, 420
Helmi 60:36, 332

Kilometrit tarkoittavat jalkaisin edettyä matkaa, alustoina aina raikas maantie, lumihanki, erilaiset korttelit ja tietysti aina rakas areenan kevyesti kosteusvaurioinen tartanpinnoite. En ole hiihtänyt metriäkään, joten suksikaa niilot vaikka inarin essolle.

Helmikuussa tein melko paljon muitakin harjoitusmuotoja, jonka takia kilometrit jäivät vähän alas. Esimerkiksi suuria maisemallisia elämyksiä tarjoavaa vesijuoksua työnsin seitsemän tunnin edestä. Nyt kun omalta osaltani talvi on ohitse, ajattelin kertoa millainen on sitten se kevätharjoittelu, jota on ohjelmassa noin 6 viikon verran.

Puoli kuudelta ylös, 5 min jumppaliikkeet, 2h kävely maantien laidassa (7min/km), jumppasarja (10 liikettä, yht 30min), aamupala, työt, lepo, juoksuharjoitus, lounas, työt, hieronta, kävelyä kaupungilla, nukkumaan 8-9 välillä.

Näin 80 vuotta sitten. En usko tekeväni noin. Kattellaan mitä on tehty vaikka sitten huhtikuun 10 päivä, ja jos jotain ei tehty, niin sit se puuttui.

Tuskan määrää, määrän tuskaa ja määrättömästi tuskaa

Riitta-Liisa näyttää juuri olevan pahassa pinteessä, kun Steira ajaa turskan ja sillien voimalla kiinni ja varmaan vielä ohikin, peijooni. No eiköhän se hymy hyydy kohta, kun aikku pääsee irti. Tässä tänään löysin hillittömän hienon totuusluettelon. "Maraton on parasta"-mies ja Nousevan auringon maratoonarit, vain maratoonarit ja pelkästään maratoonarit, eikä ketkään muut kuin maratoonarit kirjan väsännyt Zacheus päätyy tähän tieteellisissä tutkimuksissaan:

800-1500m: hapottavaa oksennustuskaa

3000m-5000m ja esteet : hapottavaa tuskaa

10 000m- puolimaraton: silkkaa tuskaa

maraton-100 km: viiltävää tuskamäärää

yli 100km: silkkaa määrätuskaa

Raaston foorumeilta lissää.

Mutta mihin sopii suunnistus?

Tsemppii roponen!!

Huikeita suorituksia

täällä ja muualla.

Yksi

Työstin eilen kahden tunnin vesijuoksun. Ei varsinaisesti tarkoitus ollut, mutta kohtuu myöhään ja varsinkin priimatavaran osalta myöhässä saapunut nuljake ylipuhui polkemaan niin samapa tuo. Eihän miul muutakaan tekemistä ole loppuiltapäivästä.

Kaksi

Katsoin oscar-tilaisuuden aiheuttamasta mielijohteesta slumdog millionairen. Oli yksi kovimmista ikinä. Ja käsittämätöntä oli, että viikko sitten löytämäni melko epämääräinen musiikkitaiteilija M.I.A soi yhden huippukohtauksen taustalla. Yksi letkeimmistä biiseistä ikin.

http://www.youtube.com/watch?v=ps67fzMNPtg

Kolme

Kolasin tänäänkin vajaat 400 numeroa 8-sivuista Suomen Urheilulehteä lävitse. Vuosilta 1929-31, silloin kun miehet olivat rautaa, ottivat kunnolla massaa talvisin (juoksijoilla sellanen 2-6kg oli normi..) ja Urheilulehti ilmestyi kolmesti viikossa, eikä siellä ollut niitä käsittämättömän turhia urheilijoiden paremmukseenjärjestykseenlaittamislistoja, paitsi tietysti ajan perusteella. Ei varsinaisesti osunut silmille mitään mullistavaa, vaikka kyllä se vaan laittaa hampaita hymyilyttämään joka kerta, kun siellä aletaan niitä timanttisia juoksutekniikkavinkkejä ja valmennusohjeita jakamaan, ehkä niistä sitten toiste, sen hehkeän kiviäkin kiinnostavan kandityön muodossa.

Se huikea suoritus koski lähinnä tutkimasta lähtöä ja ilmaisten kataja-lappeenranta korispelin lippujen hakua. Näytti olevan nipussa ainakin viisi nimittäin jäljellä, joten ajoitus osui kohdalleen.

Joo.

Kuljen kalpeana kuin haamu

Tänään saavutin vihdoin nirvanan. Polly ei enää tahtonut keksiä, eikä teen spirit tuoksahdellut. Helmikuun 2/3 asti marraskuusta alkaen edettiin joron jälkiä. Nyt se on kuitenki ohi ja kohta pääsee piru irti. Näin meille opetettiin.

http://www.kotiteollisuus.com/mes/2008/sotakoira/sot-30b.htm