Eesti, Eesti, Eesti, kaipaan sinne p...

Jostain syystä vieressä oleva kuva toi mieleen yhden lukioaikaisista kevätleireistä. Saattoi olla, että Viron itänaapurin maaperän koskettelu ei ollut aivan ilmaista. Lasku nimittäin tuli perässä..

kuva: Daniel Hubmann.

On hauska sotaan mennä hurraten..

Käväistiin kertaamassa.

Aloitettiin upseerikerholta kunnioittaen eversti Sandelssia. Seuraavana aamuna jatkoimme historiallisten kohteiden ihailua sprinttisuunnistuksen merkeissä Haminan Bastionin maisemissa. Muuten lähinnä syötiin.

Kohdistusammunnat menivät normaalilla kaavalla - sinnepäin ja viimesellä sarja sit siihen läpyskän keskelle toivoa ja uskoa vahvasti herättäen. Iltamat vietettiinkin vaihteeksi ylisyöpöttelyn merkeissä, kunnes viriteltiin ja hiottiin kohdilleen varusteet mallia maastopuku-M05, Reppu-M60, Nastarit-M08, RK62, lamppu Pummi-M08 ja mitä näitä nyt olikaan. Tässä vaiheessa vielä hymyilytti. Kello 22.30 ei enää:

Aika tasan tarkkaan 22.03 päästiin irti. Jako oli varsin simppeli ja K-pisteeltä päästiin parin tussimerkinnän jälkeen liikkeelle hyvinkin luottavaisena. KR:n toimitusjohtajan kanssa ajeltiin 1-rastille melko hyvin, vaikka piti siinäkin jo tsekata viereinen oja ennen rastia. Seuraavana vuorossa ollut 12-rasti olikin sitten melkoinen katastrooooffi, mutta kyllä sentään gps-seurantaa tarkkailleet saivat naurun aihetta. "Pullopersesiat."

Tarkoitus oli ajella suunnalla polkuun kiinni, joka veisi ojan vartta suoalueen läpi. Spekuloitiin koko ajan, että mennään vähän oikealle ja mielestäni korjattiin suuntaa vasemmalle. Nokkospusikossa se luonnollisesti on aika kinturi mennä samaan suuntaan koko ajan ja siltähän tuo reittikin näyttää. Seinältä kisaa seuranneet varmaan spekuloivat, että ollaan menossa 6-rastille kun reitti oli sellanen. NOOOOOOOOOT

Suon jälkeen päästiin kallion laitaan, mäki alkoi nousemaan. Olin aika varma, että ollaan viivan alla kivikkonenällä ja siitä kun jatkaa, pitäis tulla rastialue. No siitä kun jatkettiin, todettiin, että mäki loppuu pusikkoon. Spekuloitiin, että ollaan rastistä kaakkoon niillä isoilla kallioilla, siltä se vähän tuntui, mutta kun ei järki oikein leikannu kartan kanssa.. Eipä siellä mikään täsmänny. Sitä ojaa ihmeteltiin, minkä yli pari kertaa tultiin. Aateltiin, että ollaankin rastin länsipuolella siinä suosetillä, kun kallioluiskakin oli suunnilleen samanlainen. No haloo. Rippekin kommentoi kisan jälkeen meille, että ei tainnu matkanmittaus ihan sujua..

Valittiin sitten plään-B - Itää kohti ja selustaan koukkimaan. Tuli sellanen pieni aukko vastaan. Eipä tullut ensin mieleenkään, että oltaisiin niin etelässä ja spekuloitiin, että joo ei auta. Jatkettiin edelleen itään, sillä olihan se selvää, että siellä tulisivat todella iso aukko, pelto tai isot pohjois-etelä-suuntaiset ojat vastaan. No tulihan sieltä aika iso oja. Oletin heti, että oltaisiin siinä ojalla, mikä lähtee heti siitä rastin itäpuolen pellosta etelään. NOOOT.

Lähdettiin ojaa seuraten pohjoiseen, aika pitkältä tuntui sekin pusikkoviidakko. Ja kyllä vitutti. Tsekkasin kelloo ja oli noin 22.35, ja muistelin samalla, että Veven miehet oli päivällä kellottanu 37 minuuttiin kokoomarastille.

Lopulta ojan varteen alkoi tulla uraa, olin aika lailla heti varma, että ollaan juuri sillä polulla missä sitten oltiinkin. Oikeella ollut kumpareen muoto siihen viittasi sen verran isosti. Kyllä vähän helpotti siinä risteyksessä ja lopulta pellolla, että ei ollakaan vielä Venäjällä. Laitettiin sit vähän tossuun vauhtia, sillä pojat varmaankin odottaisivat jo Y-rastilla. No ei se niilläkään ollut ihan putkeen mennyt. Joka tapauksessa lyötiin kellokorttiin aikamerkintä siinä 22.44.40 ja ylimääräistä oli kulutettu ehkä 20min.

Loppuyö kului yllättäen ilman suurempia ongelmia. Ja y-väleillä tiputettiin pari partiota letkasta tossulla.

Päivä meni suunnistuksen osalta hieman mainiommin. Jako oli tehty noin 8 minuuttia lähtöhetkestä, kokoontumiseen saapui ensin Hantteri, itse tulin reilun minuutin perässä, A-P kuutisen minuuttia ja Karppa noin yhdeksän minuutin kohdalla ja oltiinkin ensimmäinen ressupartio, joka jatkoi matkaa. Y-hommat meni ok ja pikataipaleellakin jaksettiin vielä liikkua kohtuullista vauhtia. Päivän osalta oltiin 3. nopein ja ammuttiinkin kaikki taulut alas. Siihen tosin piti käyttää kaikki patruunat, kun tuo vastaan aika vahvasti paistanut aurinko pimensi takatähtäimen aika tasan tarkkaan kokonaan. Kranaateista tais mennä sisään yksi, koko partiolla. Voi olla, että ens vuonna pitää heitellä kiviä suunnistusreeneissä vähän enemmän...

Tuloksena siis sysipaska 6. sija. Autossa sentään oli lämmin tunnelma, mikä ei vähiten johtunut vahvasta sisäilmankierrosta.

Jos voisin ajaa Norjan läpi ilman korttia

Tämä päivä oli suuri päivä. En vieläkään saanut viinipulloa loppuun. Huomenna jatkuvat opiskelut ja valun mestoille varsin tuoreena uuteen syksyyn. Varmaan rutiinit lähtee aika normaalilla tavalla käyntiin. Aamulla käyn heittämässä kevyen lenkin ehkä jopa kevyehkön. Sen jälkeen luonnollisesti hieron, jopa runnon, vähän pohkeita suihkussa, nappaan repullisen hittejä (kirjoja tällä kertaa) mukaan ja kolaudun kampusalueelle Kaupunginkirjaston kautta. Ehkä olen hurja ja näyttäydyn historian laitoksella, jos luoja sen jo huomenna minulle suo, ja kysäisen sattumalta vastaan tulevilta tutuilta, että oisko jotain hyviä kursseja. No eihän niitä ole.

Tiistaina aloitammekin jo Varnitsan jengillä yliopiston salibandyliigan harjoitukset Areenalla. Viime vuonna oltiin muuten liigan kakkosia, että melkoisia kynäilijöitä myö historian opiskelijat ollaan, vaikkakin finaalissa Kasvatustieteilijät kyllä veivät, kuin suomalainen sissi limpun neuvostoliittolaisesta ruokateltasta loppusyksyllä -43. Siihen alle varmaan avataan akatemiankin harjoitusruletti jo isommalla kädellä, sillä eiköhän suurin osa sankareista saavu aika tasan tarkkaan tänään ja huomenna itn.

Mut mietipä sitä, että heroiinipillereitä tarjoiltiin roppakaupalla yskänlääkkeenä, sillä se oli halvin tarjolla olleista "lääkkeistä".. Ja Suomessa sitä käytettiin -30 luvulla sellaiset 7 kiloa miljoonaa asukasta kohti, tilastokakkosena heti Japanin jälkeen. Se muuten on paljon se. Lisäksi on melko hassua, kun sotakirjoissa (esim. Lehväslaiho) heroiinia ei mainita ikinä. Pojille vain annetaan aspiriinia. Mutta totuus on varsin toinen, olkoonkin, että nykyään eivät kustantamot varmaan tykkää, että heroiinin käyttö olisi hyväksyttävää. Yrittäväthän sotakirjat valaa Suomen pleikkari, riksrakspoks, mässylässy, feisbookki, iiiärsee-sukupolveen esimerkkiä rautaisista miehistä ja naisista. Ei sillä, etteivätkö he sitä todellakin olleet! Mutta tarviiko asiaa yrittää salata, ei heroiini ollut silloin mikään kriminalisoitu huume..

Hankasalmelle

Oon tässä viime viikot takonu rautaa ja mäkeä. On nimittäin hiljalleen kehittynyt sellaisen kokoiset ojentajat, jotta am-viestin avauksessakin kettusen veljekset olivat peloissaan. Kesä kulkee aika mukavasti loppuaan kohti, mikäs tässä tallustellessa, sillä pläänit on nyt hyvät.

Viikonlopun vietän Hankasalmella, ihan vain vanhojen päivien iloks. Tai ei siitä nyt niin kovin kauaa ole, kun siellä tuli vietettyä se kolmisen vuotta, mutta aaveen kanssa käydään silti tarkistamassa, että raatisen tien mutkat ovat kohdillaan ja Myhinpäästä Lehmänpäälle on korpimaiset kuusikot korpeamassa sinne eksyvää suunnistajaa. Lukeehan myös siinä yhden kartan reunassa se "hirvikärpäsiä" edelleen. On muuten suunnattoman hauska paikka näin syksyllä..

Hankasalmelle Liljan Artsi on työstänyt tarjolle legendaarisen Suurajosetin ja voi pojat kun ei joukkueita ole viivalla kovin paljoa. Eikö Keski-Suomen parhaat palat kiinnostakaan, kun ihmiset rullailevat johonkin takapihoilleen reenaamaan. HÄH!

Kannattaa silti laitta kalenteriin kaksi päivää. Elokansallinen Jämsäs 12.9. On muuten timantti.
Ja sitten 24.10 Hervoton-suunnistus. Siellä on kaikille hurjille 20 kilometrin suunnistuslatu tarjolla. Eikä muuten tule olemaan mikään kevyin sellanen, kun itse ajattelin sen suunnitella.

Piano

Pitää varmaan opetella taas soittamaan vähäsen sadepäivienkin ratoksi.

http://www.youtube.com/watch?v=oqlWB7NQNjw

Taivahan kaunista

oli rajan toisella puolen Funäsdalenin rinteillä. Rattoisa reilu 11 h vietettiin kolmessa päivässä suunnistaen yleensä avohakkuilla, joilla tosin puita ei ole ollut, ikinä. Melkoinen kilpailu tuo Ruotsin Tunturisuunnistus, mutta siitä jeerdalen kertoikin jo kaiken tuolla toisessa paikassa, ei miul ole mitään lisättävää.

kuva: Jocke Lagercrantz

(Seura)töitä, töitä

Olin eilen konsulttiapuna KR:n toimistolla, kun on tuota näkemystä kertynyt kuin da vincillä. Selviteltiin kuinka monta seuratyöntekijää tarttee parin kartan tulostukseen. Tai tuli niitä ilmeisesti se nelisensataa. Ja päälle pari sataa kuntorasti- ja ketunlenkkikarttaa. Vastauksena oli 6 ja itseasiassa vasta se seitsemäs laitto ocadin kuntoon. Mut kaikenlaiset piirrot, tulostukset, leikkaukset, pussittamiset ja vielä päälle sinetöinnit onnistui lopulta mainiosti. Eihän niitä työstetty kuin koko iltapäivä. Itse keskityin piirtopuoleen ja opaskartan ideointiin. Ja niitä ideoitahan oli aika vähän.

Tänään käytiin täällä havainnoimassa monimuotosii paikkoi. Ohessa myös yksi tänne ei palata koskaan maasto. Lähinnä siksi, että päässä soi egotrippi Ilosaaresta. "me ei palata koskaan." En kerro mikä se oli, niin joku sinne vielä erehtyy karhujen ja susien syötäväksi. Paarmoja ja jotain muita pieniä lintuja oli keskimääräistä enemmän. Ne oli varmaan niitä b-kaaderin olioita, sillä niitä oli niin paljon.
Tuolla erämaalammella myö vieteltiin se iltapäivä Ilomantsissa.








Kaikenlaista harmia oli se, että taistelijan talossa oli 5euron pääsymaksu. Ihailtiin tykit pihalta ja katseltiin karttoi Suomen itäisimmällä kylällä. Itä näkyi, katottiin jo asemat valmiiks. Tuos me sit ryömitään ens vuonna, jos rähinä alkaa. Ja alkaahan se, kun käydään syssyl sotilaspartiossa, joka on Haminassa. Ja Haminahan on jo melkoisen lähellä rajaa.

Hynynenkin on käynyt Hattuvaaralla keräämässä ideoita.








PANDEMIA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! huutaa WHO (ei se bändi). Kohta siulkii on flunssa. Nyt vedonlyönti pystyyn, kuka kavereistasi on ensimmäinen?

Huomenna jälleen yhdelle OTourille, jettiin ja settiin suhisemaan. Ja sitten hiljalleen kohti Funäsdalenin kukkuloita jeeerdalenin kanssa.