No! This is snowboarding

Kuinka paljon ottaa kaaliin kestävyysurheilufanaatikkoja se, että reppapöksylumilautailija tulee ja ottaa olympiamitalin? "Mitä nuo räkänokat tekee tuolla olympialaisissa?" Kansallisen tason suunnistajat päivittelevät pullakahvinsa ääressä lautailijoita, jotka rennolla meiningillä tekevät sitä mistä tykkäävät ja vielä menestyvät siinä - niin taloudellisesti kuin kilpailullisesti.

Onko oikein, että elämäntapalumilautailija tienaa maailmancupissa, TTR:ssä, X-gamesissa ja vaikka missä kilpailemalla elantonsa? Onko reilua, että samat kaverit viettävät vuodet läpeensä lautailulyhytelokuvia filmaillen ja surffaavat keväät Madagasgarin aalloilla tai skeittaavat Marseillen kaduilla? Onko oikeudenmukaista, että tuplavoltin kolmella kierteellä vetävä kaveri lasketaan urheilijaksi ja olympialaisiin? Ei se perkele ole. Vai hä?

Urheilun pitää olla 1. vakavaa, 2. mustikkasopan rinnuksille vaativaa 3. vitin synkkää jos menestystä ei tule. Ja vaikka tulisi niin sitä pitää vähätellä tyyliin "kyllä USA oli erinomainen joukkue tänään."

Mitä urheilu on? "Urheilu on yhteisnimitys fyysisen kunnon ylläpitämiseksi, virkistykseksi tai sääntöjen mukaisena kilpailuna harjoitettaville liikuntamuodoille. Siihen kuuluvat myös huvi- tai kilpailumielessä harrastetut suoritukset, joissa mekaanisten laitteiden tai eläinten osuus on merkittävä. Kilpaurheilun näkyvin osa on huippu-urheilu."

Aikamoinen selitys, kuka idiootti tuotakin on ajatellut noin. EIEIEI. Urheilu on sitä mitä kansallisen tason suunnistaja tekee. Tunnin pk-nylkkäys, 5km keskeytetty testijuoksu, 13minuutin sprintti taajamassa (no okei kärki menee 13 min, kansallisen tason kaveri 14,5), seuran kuntopiiri 45min ja 6*1km vedot liian kovaa aloittaen ja vaikka siihen 3.13min paikkeille jääden. Sitä se urheilu on.

Olympialaiset pitäisi uudistaa. Kaikenmaailman lautailut, syöksylaskut, curlingit ja short track-luistelut, pilipalimäkihypyt ja mitä näitä äärimmäisiä skilssejä (muttei samoja kuin vaikka sinun oma lajis. Tai se vitin 50km perdaali. Onhan se kova juttu, mutta töitä se vaatii taitoluistelun kolmoisrittikin!!) vaativia lajeja nyt onkaan pitäisi poistaa. Lajeiksi vain yksinkertaisten ihmisten yksinkertaisia juttuja. Kuten kestävyysjuoksu (joojoo talviolympialaisiin vaan, MM/EM-maastojakin vedetään välillä pakkasella). Siinä vain juostaan, lajitaidot on juoksuaskeleen hiomisessa & askeettisessa harjoittelussa (kenialaiset juo muuten pirusti limsaa! missä on askeettisuus siinä häh?) ja kuka on nopeiten maalissa voittaa. Se on kovin jätkä se - oikea URHEILIJA, kun uskaltaa laittaa kehonsa alttiiksi happivelan koville poltteille. Menkööt jääkiekkoilijat ja muut mikkihiiret pelailemaan kumilätkänsä kanssa vaikka tuonne ulkojäälle. Niin me tehtiin silloin kun oltiin nuoria, silloin syvärin jälkeen. Tai pleikkari-iltäpäiväkerhon, kuka nyt mihinkin ikäluokkaan kuuluu. Tai on kuulumatta. "Ihan sama, minä olen oikeassa, sinun mielipiteesi on väärä." Ja väliajat HD:na neonväreissä.

Voisiko olla aika tarkistaa näkemystä!

Lajeja mahtuu aika monta valmiiseen maailmaan, siihen missä ei ole kiire. Meillä tietysti on, sillä kauppa menee kiinni kuudelta ja karkkipussi on ostamatta. Vähän mässyä, jotta voi kattoa 30km hiihtoa. Sitä oikeaa urheilua. Nyt se järki käteen. Urheilu tarkoittaa pohjimmiltaan urheuden osoittamista. Urheilukilpailut urheudessa kilvoittelemista. Ja OLYMPIALAISET EIVÄT OLE URHEILUKILPAILUT! Siellähän on taidelajejakin ollut ohjelmassa. Toki se on aika raakaa peliä ilmaista itseään vaikka laulamalla. Siinä arvostelu osuu aika suoraan itseen, eikä vaikka itse rikki potkittuihin hiihtositeisiin.

Olympialaisissa kilvoitellaan kyllä, mutta erilaisissa liikuntalajeissa - kestävyyttä, kehonhallintaa jne... Voidaan toki puhua urheilukilpailusta, mutta kyseessä on vain Suomen sanavaraston köyhyys. Ei sport ja urheilu ole sama asia! Siinä teille ajateltavaa. Lökäpöksyt toki tekevät urheaa touhua, mutta eivät he pidä itseään siinä mielessä urheilijoina kuin vaikka vatussisuunnistajat. Suunnistajat (laita tähän mikä tahansa laji, mitä edustat ja ajattelet sen olevan sitä jeeseintä jeessiä) luulevat olevansa kovinkin urheita omasta mielestään. Harmiton totuus on kuitenkin se, että esimerkiksi lumilautailijoiden ei tarvitse verrata omaa lajiansa muihin - kateus loistaa poissaolollaan. Harrastat sie kilpaurheilua? -No! This is snowboarding.

Talollinen talentteja

- On turha lähteä keksimään tekosyitä, mutta meidän on löydettävä energiataso, liike ja sisu.

Näillä sanoilla kommentoi varakapteeni Kimmo Timonen lampaiden kauhistuttavaa esitystä täysin merkityksettömässä pelissä Ruotsia vastaan. Lähtökohtaisesti esityksellä ei siis ollut mitään väliä, joten eikö ollut peräti suurta oveluutta antaa ruotsalaisten polkea itseään väsyksiin suomalaisten liukuessa rauhallisesti aina pari askelta perässä. Kukkonen varsinkin ymmärsi hienosti energiansäästelyn maatessaan mm. jäässä.

Nyt kuitenkin on kaivettava nuo kolme prinsiippiä jostain, lähdetään energiatasosta. Siihenhän on viitattu jo aiemmin, että kehon energianlähteinä toimivat kiukku ja alkoholi. Näiden tasonsäätely on tietysti hankalaa, mutta uskon pelimiesten olevan varsin kokeneita tuossa jälkimmäisen energianlähteen käyttämisessä. Kiukkua saadaan aikaan esimerkiksi ottamalla lämmöt pois majoitushotellista, jäädyttämällä vaihtoaition mehupullot ja vaikka tylsyttämällä luistimenteriä. Toki viimeinen keino on vähän kyseenalainen, sillä kaarrokset olisi hyvä pitää terävinä. Aamullahan nähtiin varsin hyvin, mitä ovat loivat ja hitaat kaartelut.

Liikettä luodaan ihan vain sillä, että lennätetään herra Владимир Владимирович Юрзинов Vladimir Jurzinov Jalosen ja Dufvan väliin seisomaan. TPS:n legendaarisen käskyttäjän rooli olisi seuraava. "Jursi hei, sun tehtävä on huutaa koko pelin ajan JALAT JALAT JALAT." Se toimi Turussa hillittömän hyvin vuosina 1993-1997, miksei siis Vancouverissakin. Onhan tuolla kentälläkin vielä muutamia pelaajia, joita herra on käskyttänyt. Ai että tulisi mm. Lehtiseen ja Koivuun liikettä. Keep it simple stupid.

Ja mitenkäs sitten se sisu?

Se löytyy tuosta Mt. Bentleyn ja Mt. Andersonin välistä. Huippu on epävirallisesti nimetty Mt. Sisuksi. Puolestani jääkiekkomaajoukkue voitaisiin lähettää tarkastelemaan tuonne mitä se sisu oikein on. Lisäksi mukaan voidaan liittää muut Suomen olympiajoukkueen lampaat, eli käytännössä koko lössi. Mieluummin tietysti ei, sillä ei Etelämannerta tarvitse kuormittaa tuollaisella jätemäärällä. Ja oikea syy on se, että pingviinit ei taida olla ihmiselle vaarallisia, toisin kuin jääkarhut, sille päälle sattuessaan. Lähetetään siis koko talenttiryhmä pohjoiseen syötäväksi. Sillä päästään niistä ja eipä tarvitse Olympiakomitean maksaa pääosan kotiinlentokuluja.

Aihetta sivuten:

Jääkarhut kyllä jäävät elämään, jos ne vaihtavat väriään roskameressä.

On juostu

Osoittauduin upporikkaaksi kantapään koskettaessa arrayloslaisen lehmien rikastaman nummen pintaa. Tai pikemminkin pinnan alla olevaa kymmensenttistä mutakerrosta. "Tänään ei sattunu paljoa" on tuttu reenimerkintä ainakin Jäger Ahosen päiväkirjasta viime syksyltä. Itse kirjasin aika lailla samanlaisen tuolle tiistai-illalle.

Seuraavan viikon ohjelmisto koostui suunnilleen tyypillisestä(kö?) viikon eteläisen talvileirin ohjelmasta: (TV-kova * päivät perillä)-1. Ja siihen päälle kaikki hötkyttelyt ja sellaiset. Välimellanreippaat jätettiin vähemmälle, sillä kuka ihme maksaa siitä, että saa juosta Portugalissa 6 asteen tihkusateessa reipasta? Pohkeet hakkautuivat kovissa kappaleiksi, mutta lähtökohtiin nähden homma kulkeutui syvällä pulkassa rinteen alle asti. Burana oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Ruokaa valmistettiin periaatteella määrä korvaa laaduttomuuden, eli ruokaakin oli riittävästi ja laadultaan se oli hyvää. Loppuviikolla vierailtiin ravintoloissa ja mielestäni Hannun pihvit olivat paremmat kuin sivukujan nauta-annos. "Toi on eri värillä listassa, otetaan se!"

Keskimatkat meni sinne päin, vaikkei suunnatonta grippiä oikein ollutkaan. Tai no siitähän se oli kiinni, että ei ollut edes suunnallista grippiä. Vuoden teemathan tulevat olemaan kompassi-kompassi-kompassi. Ja siihen päälle pidetään käyrästö mukana ja sitoudutaan touhuun.

Pitkällä matkalla olin kujalla, kehällä ja kuutamolla. Jalkoihin sattui, en ymmärtänyt lukea karttaa ja muutenkin heikkousmaksimi oli saavutettu jo noin neljännellä rastilla. Tulin kuitenkin läpi, kun ei noita pitkiä juoksuharjoituksia liikaa ole alla, vielä.

So long, Stam1nat koneeseen ja kohti Atlantista.

ps. Peetulle iso käsi!

Unohda

Räntää puskee taivaalta.

Hiihtokoulussa kuluneella viikolla kävin läpi itse itseäni opettaen mm. wassbergia. Ei oikein vielä lähde sillei rennosti. Kuokka alkaa sujumaan, mutta onhan se toisaalta sama liike jota erään ja toisenkin kerran on kuivaharjoiteltu. Tässä viimeisen viikon aikana, kun hiihtokilometrejä kertyi noin satasen verran olen miettinyt, että ei se hiihto (vapaa) lopulta hassumpi harjoitusmuoto olekaan, ainakaan vammaiselle urheilijalle.

Luistelun potkuliike on sen verran elastisempi kuin juoksuaskel (paine jakaantuuu enemmän kait..), että kantapää on ainakin ollut suht hiljaa. Lisäksi suksilla oli paljon pienempi riski tippua Pielisjoen jään läpi, kun paino jakautuu laajemmalle alalla kuin kengillä. Vähän jännitti, mutta ylitys on nyt korkattu. Ei sillä, että eilen esimerkiksi se jäässä kylpeminen olisi paljoa haitannut, kun kylmä kylpy muutenkin oli jo päällä. Tekisi mieli ihan vähän kommentoida.

Tämä kappale on poistettu.

No niin, tiistaina suunta portugalilaisiin Tyynenmeren rantamaastoihin. Jos vaikka juosta pystyis. En ole toisaalta ainoa vähän heikoilla meiningeillä reissuun lähtevä, että eiköhän leiristä tule lopulta varsin hyvä.

Ja yhä satoi.