Art of medicine vs science of medicine

Harrastin viikonloppuna erilaisia ruumiinkulttuurin muotoja. Fyysisten aktiviteettien (jotka olivat kevyitä) ohella tarjolla oli henkistä ravintoa monessa muodossa ja maassa.

Aivan aluksi käytin julkisia kulkuneuvoja - junaa ja metroa päästäkseni torstaina Helsingin Kallioon. Perinteisestihän viikonloppu alkaa jo torstaina, jolloin selvitellään päätä pikkulauantaista. Eli torstai on pikkusunnuntai ja heti perään tuleekin jo perjantai, joka on ihan oikea perjantai. Välipysäkkinä taisi olla Strindberg vai mikä lie kahvilantapainen. Siellä oli aika herkullinen kakkupala - jos oikein muistan niin suklaata ja karpaloa oli sisältö. Ja hinta beisikki 5,50. Huhheijaa.

Kalliossa kohteenani oli Sibelius-Akatemian ylioppilaskunnan ja jonkun toisen vastaavan järjestön opiskelijailtamat. Paikalle satuhahmo-teemalla järjestettyihin bileisiin saapuneet musiikkialan tulevat apurahataiteilijat viihdyttivät itseään imppaamalla heliumia ja juomalla alkoholia. Ihan hirveää! Ei meillä joensuussa sellaista. Eikä voitettu edes satukysymyksiä sisältänyttä visaa, vaikka joukkueessamme oli SAY:n hallituksen pomokin. Vastauksemme olivat varsin asiallisia, sillä esimerkiksi joensuulaista suunnistusasennetta toin mukaan vastauksella kysymykseen "miksi Hannu ja Kerttu lähtivät metsään?" No tietysti koska Hannun teki mieli piparia ja Kertun tikkunekkua. Selvähän se.

No joo.

Seuraavana aamuna suoritin vierä ruokailun itse Sibelius-Akatemialla T-talolla. No remontissa se suurimmaksi osaksi on. Paikallinen Amica kiskoi ateriasta hirvittävät 2,60, vaikka leipävalikoima oli heikompi ja riistakastikkeen lihapitoisuus oli ehkä 0,5 % Vaikkakin siinä kuulemma oli neljää eri eläintä - jopa hirveä ja poroa. Kasvisruoka oli liian epäilyttävää tällä erää. Ja kahvi aivan yhtä heikkoa kuin Borealiksella, mutta tietysti 20 snt kalliimpaa. En valita, ilon kautta ja sillei. Pitäähän sitä nyt vähän enemmän maksaa, että saa opiskella Helsingissä. Ruokapöytään muuten ilmestyi krapulan ruumiillistuma! Nyt sekin on nähty. Krapulalta oli kadonnut yön aikana järjen ohella rahat, kännykkä ja avaimet.

Sitten Ruotsiin.

Ruotsin keikan teemana oli Diacorin järjestämä urheiluvammaseminaari. Mukana reissussa oli kaikenlaisia kirurgeja, lääkäreitä ja fysioterapeutteja. Ja sitten tietysti meikäläinen lehden toimeksiannosta.

Avaajana oli olympiakomitean vpj Antti Pihlakoski ja aiheena huippu-urheilustrategian ja liikuntastrategian muutokset. Suomi viedään huipulle takaisin, mutta aikaa se ottaa. Antin yksi visio oli mm. että seuroihin palkataan 5000-10000 uutta valmentajaa, jotka iltapäivisin pitävät koulujen liikuntakerhoja ja alkuillat jatkavat lahjakkaimpien kanssa lajispesifimmin. Ideana hyvä, mutta kuka maksaa!?

Itse urheiluvammaesitykset olivatkin sitten sellaista asiantuntijatiedon tykitystä, että ei ole vielä vastaan tullutkaan. Opin tämän kahden päivän aikana varmasti tehokkaammin kuin ikinä, sillä tiiviit esitykset eivät varsinaisesti olleet mitään tyhjänpäiväistä jaarittelua.

Aiheita:

Arja Uusitalo - ylirasitustila, Tapio Kallio - eturistisidevammat, Nikolai Kähkönen - eturistisidevammojen kuntoutus, Jyrki Halinen - polven sivusiteiden repeämät, Eric Linko - hyppääjän polvi, Heikki Tikkanen - astma vai äänihuulisalpaus, jne... Yhteensä esityksiä tuli parisenkymmentä ja aiheiden kirjo oli mukavan laaja. Erityisesti Kähkösen kuntoutusesitykset polvesta ja nilkasta olivat suunnistukseenkin sopivia ja Uusitalon ylirasitustilatiivistelmä toi vähän perspektiiviä monien "oon ihan montussa" puheisiin. Yksi esitys käsitteli innovatiivista urheilujuomaa. Tämän juoman tarkoitus on toimia vähän eri vaikutusmekanismien kautta kuin perinteisten lähinnä energiaboostaamiseen keskittyvien juomien. Uudehkon flow-nimellä lanseeratun juoman periaate on pitää vireystila korkeana läpi suorituksen ajan, eli vaikutuskeinot ovat enemmän tuolla flavonoidien, antioksidanttien ja vastaavien maailmassa. Itse pidän tätä ajattelutapaa varsin lupaavana.

Välissä oli aikaa käydä haistelemassa Tukholmaakin. Torilla oli mm. tuoreita mansikoita. Ostin.

Sitä on tullut mietittyä, että miksi ehkä koko Ruotsin hienoin vanha kivirakennus on pilattu tuolla tautisen rumalla korotuksella. Idioterna.

Humpat oli aivan normaalit. Ongelma oli tietysti se, että puumat hyökkäili kimppuun niin kovasti että farkut repesivät:

Helsingissä oli sunnuntaina edelleen menossa hullut päivät. Aika tarkalleen oven edessä oli jonoa noin 10.20, kun ovet aukeaisivat 12.00. Kiire käyttämään rahaa?! Sehän on fiksua.

Kahvilatsekkaus jatkui Cafe Javan merkeissä. Se on siinä Lasipalatsin kulmassa. Kahvi oli turhan kallis (2,50), mutta kuppi oli iso ja itse juoma oli vallan mainiota laadultaan. Hintansa väärti varsinkin kun viereisessä pöydässä istui Ultra Bran sanoittaja. Loput asiakkaista olivatkin sitten erittäin monikielistä kansaa, mutta sehän on vain hyvä.

Tähän loppuun vielä pari mullistavan hienoa taideteosta: