Småkkeleirillä

Kalevan Rastin panostus Smålantiin alkoi poikkeuksellisesti jo heti voitokkaan viestin jälkeen syssyllä 2009. Onhan viestivoiton puolustaminen totutusti vaikeaa, mutta joskus myös KR on siinä onnistunut. Lyhyen Kaatajaisten mittaisen tauon jälkeen punamustien valmennuksen suurvisiiriksi noussut Harjussån Harju ei juuri aikaillut, vaan alkoi sylkeä rastivälejä kuivaharjoitusten muodossa tutkailtaviksi nälkäisille suunnistajaparoille. Ja onhan niitä sitten mielissä suunnistettukin.

Pöytäharjoitusten tarkoitus on tietysti ollut valmistaa ihmisraunioita Karlskronan seudulla käytyyn Småkkeleiriin ja sitä seuraavaan Tiomila-viestiin, joka toimii tärkeänä Smålandskavleniin valmistavana harjoituskilpailuna. Leireille lähtiessä tärkeää on tietysti olla valmis – miksi tuhlata ensimmäisiä suunnistuksia taitojen taidon uudelleenopetteluun, kun sen voisi pitää yllä myös hankien keskellä hiihtojen välillä. Tänä talvena olen muuten hiihtänyt niin paljon, että kohta voi aloittaa punttikuurin hartioiden hankkimiseksi. Pipo ja SP raudan vääntämisen aloitti kyllä jo, että jäljessä ollaan ja SP vie Ilosaaressa kaikki katseet. Sitten puhesektorille päästessä hommat menee kuitenkin ihan normaalisti, joten turhaa on punnuksien nostelu.

Asiaan.

31.3.
Käyn juoksemassa keveetä, väsyttää. Haen uudet jääkirput kauppiaalta. Ensipuraisu odottakoon Ruotsinmaalle. Iltapäivällä pihaan kurvaa sininen Volvo, Ruotsiin kannattaa mennä sellaisella, jotta sulautuu massaan. Ruotsalaisethan pitävät suomalaisia sellaisena kuin me pidämme venäläisiä. Ranchin jäädessä taakse spekuloinnin aiheeksi muodostuu KR:n mahdollinen leiripaikka pubeineen. SP toteaa päättäneensä vasta aamulla leirille lähdöstä, selkä on kuulemma aivan bäkki siihen selkään.

Turussa suoritamme ravintotankkauksen täyden palvelun thairavintolassa. 3 ruokalajin päivällinen on faktinen tosiasia, kuten nälän poissaolo seuraavaan iltapäivään saakka. Satamassa perusjonotukset, laivalla perusostokset, mikään ei ole muuttunut. Näyttää Ruotsiin olevan matkalla muitakin suunnistajia. Emme puhu kenellekään mitään ja kaikki ovat jo nukkumassa seitsemisen minuuttia angelniemen ankkureiden noston jälkeen.

1.4
Aamupala jätetään väliin ja lähdetään työntämään vaijereiden välissä etelää kohti. Matkaa riittää kuutisen tuntia. Lumen määrä romahtaa noin Kalmarin hoodeilla olemattomaksi. Ja aurinko paistaa, det är solen som skiner ja noin puhumme ainoat sanat matkan aikana, kun kaikkia jännittää tällainen ekaa kertaa matkustaminen niin hirveästi.

Majoitus on hevosfarmilla. Saan room mateksi Nurmosen, joka ei todellakaan vaikuta kovin varmalta juoksukyvystään. Ensimmäinen harjoitus jakaa porukan heti osinkoihin. Osa lähtee päivällä haistelemaan, osa yön yhteislähtöön ja itse siirryn Tadessen veli Jersenayn ja yön Mikon kanssa säksättelemään perusvauhtia kalliomaastoon. Paikalla on myös Haldenin osakkaita. Heillä on uusi taktiikka – yöreenit ilman lamppua. Lundanes kertoo harjoitusmuodon vaikuttavan lupaavalta, lähes yhtä lupaavalta kuin juspon naisasiat Haldenin vaihdon aikana. Trondheimin nortongin ennakkosuosikki Olavi mainitsee Metsälän tykänneen, että Haldenissa oli iloisempaa kuin Pohjois-Karjalassa. No onko se yllätys. Itä-Suomessa tuulee Venäjältä ja vastaan.

Itse yöharjoitus sujuu beisikisti.

2.4
On siis kevät, teen suunnistusvedot kankaal. Lähimaasto tarjoaa 7*~4 minuutin lähtötreenin. Monet vetää ainakin yhden vedoista nausteeseen, mitä se sitten tarkoittaakaan. Osa useammankin. Tarkoitus on siis saada ensimmäisten rastivälien rutiinit kuntoon. Kuntoutus onnistuu.

Päivällä majoitukseen valuu 700 ruotsalaista valloittamaan keittiön ja ohessa myös majoittumaan. Käsittääksemme ruotsalaisten leiritoiminta koostui kahdesta asiasta. Kisa aamupäivällä, ruoanlaittoa loppupäivä. Ja pelasivat ne jotain mölkyntapaistakin.

Tänään(kään) ei vielä käyty mäkissä vaan kokeilimme karlskronalaisen thairavintolan antimet. Myös ruoka oli hyvää. Pöydästä löytyi kuin löytyikin samaa maustetta kuin joensuulaisesta Oliivista. Olohan oli taas sama kuin vaikka joulukuisen kotiteollisuuden keikan jälkeen.

Illan ohjelmana on poikkeuksellisesti yöharjoitus. Smålannissahan on kaksi yöosuutta, joten kaikkien on oltava valmiita myös tällaiseen pimeässä tapahtuvaan suunnistukseen, vaikka 3/5 juokseekin valoisassa. Maasto on 25mannatyyppinen metsikkö naapurikaupungin välittömässä tuntumassa. Jälleen laitetaan lähtölistat parin minuutin lähtövälillä nuhruiselle vessapaperille ja verrytellään pk-harjoitukseen kilometrikaupalla hämärtyvässä illassa pitkin vihertäviä nurmikenttiä ankkalampien ympärillä.

Itse yöharjoitus sujuu beisikisti.

Aaro kokeilee Lupinen kosteudensietoa. Lupine selvittää testin ja hypotermiakin on vain melko lähellä. Monsterit polttavat metsän ja ajamme kohtuullisen kovaa takaisin kruunaan.

3.4
Aamupalapöydistä siirrytään kohti Elitserieniä ja aktivoimaan lihaksia kilpailua varten. Otamme myös videolle aktivointia, jotta leirin väliin jättäneet toverit saavat myös uusimman valmennustietouden kuvaruudulleen lähiaikoina.

Småkessa ei ole yhtään 17 kilometrin osuutta, joten starttaamme 5 kilometrin keskimatkalle kansallisessa sarjassa. Osoittautuu, että kansallisuudet ovat lähinnä Pohjois-Karjala ja Keski-Suomi. Rata on tyypillinen ruotsalainen suunnistusseikkailu. Yksi leirimme teemoista on tutkimukset siitä, millainen juoksuvauhti tarvitaan suunnistuskilpailussa pärjäämiseen. Tieteellinen teorisointi ja hypoteesit saadaan kumottua sekä vahvistettua vihdoin itse kisassa. Empiiriset havainnot osoittavat, että noin 15-16 minuutin väliin osuva 5km ratatestin aika kyllä riittää riittämiseen.

Iltapäivällä uusitaan reissu Thaimaailmaan. Tällä kertaa tarjolla on oikein buffettipöytä, josta ei syödä kovin paljoa liikaa. Minsa on tietysti oma lukunsa.

Loppupäivä lurahtaa ruotsalaisten mölkkypelejä ihmetellessä lähes itsestään. Kahvia onnistumme keittämään jossain lokaalien täyttämän keittiön tarjoamassa kolossa. Iloisia mieliä ei voisi masentaa mikään. Nurmonen jatkaa toista päivää spiderpasianssin peluuta välijumppien pilatessa tahtia. Voittoprosentti on 6.

Ei vaineskaan, illalla harjoiteltiin taas. Ohjelmassa paineensietoa kahden 3,4km tulisen yövedon merkeissä. Yömies on nimensä veroinen. Saldona noin 10 minuutin pummi toiselle rastille ja jälkimmäisessä vedossa murtunut käsi. Muuten muilla menee beisikisti, kuten niin monesti talven mittaan ennenkin: ajat muuttuu, noin puolet osallistujista keskeyttää ja loput pummailee itseään gps-maailman kartalle. Jännitys on lähinnä siinä, ketkä kehtaavat laittaa viivansa karttakansioon sellaisenaan.

Harjoituksen jälkeen muutama valmis ihmisraunio suuntaa mäkkiin. Ensimmäistä kertaa kuukausiin, kenties vuosiin.

4.4.
Aamuharjoitus on poikkeuksellisesti vapaa, muttei pakollinen. Toiset menee sinne, jotkut tänne. Itse siirryn karttakävelemään pipon, minsan ja spn kanssa. Jan tietysti suunnisti reipasta 90 minuuttia, ettei pääse läskistymään. No mie tipuin kävelyryhmästä heti alkuunsa, kun otin valokuvia suurista sporttitähdistä. Osaa yritin jopa koskettaa, mutta ne liikkuivat niin kovaa, etten kerinnyt. Nähtiin myös haaskalinnun aivot, ne oli siellä 7-8 välillä. Lihasten hapettuminen on totista totta.

Kireää ilmapiiriä keittiössä pyritään rauhoittamaan valloittamalla se. Onnistunut suoritus siirtääkin turhautumisen kansallisuudesta toiseen. Runessonkin tyytyy syömään aulassa, sillä aikaa kun KR:n osasto katselee Jukolavideoita ja kertaa Smålannin pitkien välien pöytäreenejä. Onhan illan ohjelmistossa haastava 11 kilometrin yötesti 3 minuutin väliaikalähdöllä.

Yötestiin saadaan suuren kuntoilujuhlan tuntua kansallislaulun soidessa. Onko henkee!?



Itse Småtesti menee varsin beisikisti.

Aaros kiroilee maalissa voitokasta suoritustaan, Ässä-Pajulainen onnistuu onneksi vihdoin yösuunnistuksessaan, Hannes Airilainen vetää safetyllä kolmoseksi, itse toteutan viimeisillä kilometreillä Minsalta opittua peesijuoksujen aatelistoa nelossijan reittimerkeille ja Haaska tekee normaalia aivotonta suoritustaan heti alkurasteilta lähtien. Oli siellä toki muitakin mukana.

Käydäänpäs vielä lävitse paluumatka.

Ajetaan Köpingin veljeksistä Norrin luokse ja testataan Tiomilan mallimaasto. Siellä on lunta, on ja on ja on. Jäävetisissä soissa majaileva kylmyys hivelee pohkeistoa palauttavasti. Juoksen vielä varmuuden vuoksi piikkareilla, jotta akillesjänteiden palautuminen maksimoituisi. Näin tapahtuu.

Ajo Tukholmaan pääsiäisliikenteen seassa on kovin vauhditonta. Eikä laivankaan meininki ole mikään vauhdikas, sillä laivahan on täynnä suunnistajia. Kaikki painuvat nukkumaan lakritsipiippuostoksilta palattuaan. Aamulla ajellaan tuoreena ja terhakkaina Joensuuhun. Tai no takapenkilla nuokkuva Nurtsi näyttää lähinnä nelikymppiseltä.

Matka päättyy YleX:stä soivaan