Vaikka satunnaisen joukon mielestä 2010 oli suomalaisittain huono urheiluvuosi...
on faktinen tosiasia se, että silti kaikki suomalaiset huippu-urheilijat kyllä varmasti yrittivät parhaansa ja katsoivat mihin se parhaus riitti. Ja näistä valitaan (toimittajat, jotka tietysti ovat varsin asenteellisia, mutta silti erittäin paljon urheilua seuraavia...ja siitä siksi jotain ymmärtäviä) Suomen paras. Pitää onnistua oikealla hetkellä ja tarpeeksi hyvin, se riittää.
Vaikka satunnaisen joukon mielestä suunnistus ei ole huippu-urheilua...
niin luojat tietää, että on juostava. On juostava aamuin, illoin, jopa öin. On juostava ylämäkeä, alamäkeä, tasaista, suota, sepelillä, hiekassa, kankahilla, sammalpeitteisissä kuusikoissa, kivikkoisissa kalliorotkoissa. Ja saa lähteä kokeilemaan, miltä se samalla tuntuu luovia kartan avulla paikasta toiseen, kun syke on tapissa toista tuntia. Ei sole helppoa.
Vaikka saman ja eri porukan mielestä myös taitoluistelu ja lumilautailu kuuluvat suunnistuksenkin kanssa samaan kategoriaan PIENET PASKALAJIT, JOTKA EIVÄT OLE URHEILUA...
ovat ne molemmat kirkkaasti kaikki urheilun yleiset kriteerit täyttäviä erittäin vaativia ja kansainvälisesti erittäin kilpailtuja talviurheilulajeja. Ja voi taivas, ei talviurheilulajeja tietenkään voida harrastaa niin laajalti, kuin kesäurheilulajeja. Virta päälle!
Olympia(kulta)mitali ei silti tietenkään saa olla mikään vuoden urheilija -automaatti, vaikka esim. Mäkelä-Nummela sillä palkinnon pokkasi. Hyvä valinta tuokin monin perustein. Olympiakisoihin pääseminen ei ole mikään selvä automaatio eri urheilumuodoille, siihen vaikuttaa niin viralliset kuin epäviralliset kriteerit ja tietysti lobbaus. Esimerkiksi kansainvälinen urheilumuodon levinneisyys ei ole virallinen noudatettu kriteeri. Lukekaa vaikka Vestergårdin gradu aiheesta ja menkää itseenne.
Äh, ei jaksa enempää, aamulla taas dj tiestö kutsuu klo 8.15.
Ja pointti tällä oli.
Onnea, Suomen vuoden 2010 urheilija, MINNA KAUPPI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti