Beisik-ajatuksia salibandyn tai sählyn sopivuudesta tammi-helmikuun harjoitteluun voisi olla vaikka nämä:
- Sopii sellaisiin päiviin, joita seuraavana on jotain muuta kuin kova juoksuharjoitus
- Sopii "täyteharjoituksena" jonkun toisen harjoituksen yhteyteen (esim. hermotukseen kohdistuvan voimaharjoituksen päälle!!)
- Ei sovi todella väsyneenä, koska vammariski kasvaa korkeaksi
- Ei sovi kevyisiin päiviin, sillä kuormittaa liikaa!
Sählyn pelaaminen puurouttaa harjoittelua! Koska se on 1) liian kova palauttavaksi harjoitukseksi, 2) liian kova kevyeksi harjoitukseksi 3) liian kova tai liian löysä (väärän tyyppinen) harjoittaakseen spesifiä kestävyyttä kisasuoritukseen, mikä vasta on kaikkein oleellisin asia harjoittelussa.
Mitä sähly on?
Mäkipää & Havas 2001:
Tämän Hankasalmen suunnistajanuorisolle tehdyn tutkimuksen perusteella arvon tutkijat totesivat, että sählyn kuormittavuus on yllätys yllätys yksilöllistä. Selkeä johtopäätös oli, että huomattava osa yksilöistä (pojista) teki sählyharjoituksen jopa kovemmalla teholla kuin maksimikestävyysharjoituksen. Ainakin maitohappojen perusteella. Tytöillä tehot pysyivät alempana. Näkisin asian johtuvan siitä, että pojat pelaavat hieman ronskimmin ja ovat yleensä taitotasoltaan parempia, jolloin kovan tehon ylläpito on helpompaa. On niitä hyviä tyttöpelaajia silti!
Tästä voin tehdä silti seuraavan johtopäätöksen.
Sähly ei juuri kehitä maksimaalisesti hapenottoa.
Joten: Sähly ei ole suunnistajalle/kestävyysurheilijalle kovinkaan hyvä harjoitus. Sählyssä teho painottuu selkeästi anaerobiaan, jolloin harjoitetaan VÄÄRIÄ asioita kilpailusuorituksen kannalta ja myös hapenoton kannalta. Sähly on hyvä harjoite, jos suunnistajalla on selkeitä puutteita kehonhallinnassa, varsinkin talvisin. Esimerkiksi 2-3 viikon "nopeusjakso" sisältäen pari kertaa viikossa sählyt, voi tehdä monelle hyvää. Edellä oleva väitteeni perustuu siihen kohtuullisen suuren pelaamismäärän osoittamaan faktaan, että sählyssä (varsinkin hyvät pelaajat) pystyvät pitämään niin kovaa tehoa, että heidän on pakko hiljentää välillä.
Korkeaa tehoa ei sählyssä siis ylläpidetä riittävän pitkään yhtäjaksoisesti, jotta hapenotto voisi kehittyä! Vetyionien ja muun kuonan aiheuttama (ei lähtökohtaisesti maitohapon..) polte lihaksissa johtaa siihen, että on pakko hiljentää tehoa. Ja kappas mentiin liian hiljaiselle teholle. Sähly on myös siitä ikävä, että nopeusharjoitteena se on yleensä aivan liian pitkäkestoinen. Esimerkiksi norjalaisten hiihtäjien vahvasti suosimassa hapenoton kehittämisharjoituksessa kovaa tehoa ylläpidetään vähintään 4 minuuttia kerrallaan ja tätä toistetaan vähintään neljä kertaa. Siksi, että tehon tulee vakiintua riittävän korkealle ja riittävän pitkäksi aikaa.
Mitä hyvää sählystä siis jää jäljelle?
- Kehonhallinta, silmä-kädet-jalat koordinaatio.
Turha on tehdä satumetsää, kun voi pelata.
Siinä ne, joten juuri sinä juoksuvauhdin kehittymistä haluava suunnistaja siinä, valitse dj tiestö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti