----
Nobelisti Hill tutkimusryhmineen keskittyi ilmeisesti ensimmäisenä maailmassa laajemmin urheilevien ihmisten fysiologisiin muutoksiin. Nykypäivään asti vaikuttaneita huippusuoritusurheiluun liittyviä käsitteitä (ja osin harhoja) heidän löydöksistään mm. muscle fatigue, lactid acid, oxygen dept.
(Aiemmin oli tehty jo kaikenlaisia "kestävyysurheilijoilla näyttää olevan iso sydän" havaintoja, sekä mietittiin sitä, millainen ihmistyyppi sopii mihinkin lajiin.) Mm. Harvardin Fatigue lab kuuluu tähän joukkoon. Fatigue lab keskittyi myös adaptaation tutkimiseen, mikä on tosi hot hot juttu nykypäivänäkin..
-> Hill ym. tuotti ("huippu")urheiluun uuden paradigman, suorituskykyisyyden.
Tämä heijastui välittömästi mm. Suomeen, jossa esimerkiksi Pihkala kirjoitti asiasta eri julkaisuissa:
- Urheilijan menestys vaatii monia fyysisiä tekijöitä - voimaa, kestävyyttä nopeutta. -- Vaihdellaan aktivaation ja levon välillä.
- Mieluummin harjoittelukertojen intensiteetti kuin määrä ja harjoituksella pitää olla aina päämäärä! ===> Mm. progressive resistance training, eli nousevavastuksinen harjoittelu.
Ai niin, ne jotka tätä lukee ja ei tunne nimiä, niin puhutaan siis 1900-luvun ensimmäisistä vuosikymmenistä.
HARJOITTELU ENNEN TÄTÄ YMMÄRRETTIIN TÄYSIN ERI LAILLA:
- Harjoittelun kehitys. Vielä 1900-luvun alussa harjoittelu tarkoitti yleensä suorituksen toistamista, eli liiketaitoharjoittelua - tee sitä mitä kilpailet. Ei ajateltu suorituksen osa-alueita, eikä ymmärretty että olisi jotain muuta harjoitettavaa kuin itse suoritus. Ennen toista maailmansotaa ei juuri ollut modernin harjoittelun pääperiaatteita tiedossa: lisääntyvää vastusta, intervalleja, pitkäkestoisuutta.
Beamish & co pitää suomalaisia kestävyysjuoksijoita 1900-30-luvuilta esimerkkeinä Natural method -harjoittelusta. Tuo on Hébertin tekniikka toiselta nimeltään - tarkoitus harjoittelulla oli optimoida suoritusta -> Hannes ja Paavo molemmat tulivat pitkälti Specific Tempo trainingin kautta kohtuullisen koviksi kansallisen tason juoksijoiksi.
Ei tämä Hébert vaan yksi toinen. Hieno mies tuokin oli..
Que pasa?
Mainittakoon 1800-1900-luvun vaihteessa esiintynyt optimointi mm. tehdastuotannossa tähän väliin. Ideat tulee aina jostain johonkin.
----
Asiat kuitenkin meni niin, että tuli toinen maailmansota ja keskityttiin vähän muuhun kuin urheiluun hetken verran. 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten uusia fysiologianjuttuja ei hyödynnetty kunnolla 40-50 ja pääosin 60-luvullakaan. Mm. Track and field athletics 1947, Championship Technique In Track 1949 jne, eivät sisältäneet mitään uutta uljasta harjoitusoppia - vain sitä Hébertiläistä natural methodia.
Mutta 1960-luvulla alkoi syntyä todellisia Huippu-urheilujärjestelmiä. Ja pelkästään siksi, että 1972 olympialaiset myönnettiin Muncheniin ja ensimmäistä kertaa Länsi- ja Itä-Saksat kilpailisivat omilla joukkueillaan toisiaan(kin) vastaan.
Loput tuliset faktisuudet kerron gradussa.
Äijä tää on kunnia !
VastaaPoistaJos tuo oli vastaus tähän: http://fuckingbiggoals.blogspot.com/2011/02/vo2max.html
, niin en havainnu yhtään argumenttia suuntaan tai toiseen... Oon kylläkin tällähetkellä koulussa tunnilla peruslääkitys päällä niin se todennäköisesti johtuu täysin omasta tyhmyydestäni.
Havaintosi oli oikea! Ei siinä ollutkaan. Ajattelin vähän antaa kontekstia muista suunnista kuin fysiologian tutkimuksista. Mie kun keskityn pilkkomaan sitä asiaa, että mistä näitä juttuja oikein syntyy ja tulee, enkä sitä onko niiden sisällöt oikeita tai vääriä.
VastaaPoistak
Luin pari kertaa uusiks nyt kun auringonhattu-uute ja carmolis drinkit ei potki enää niin paljoa...mielenkiintoista mielenkiintoista...Laitahan paloja gradusta tänne aina sitä myöten kun valmistuu ;)!
VastaaPoistaJeesennn. Urheilija voi harjoitella silti "oikeaa" asiaa, vaikka harjoituksen nimi tai päämäärä olisi "väärä." Urheilijahan ei tiedä sitä mikä ropassa muuttuu, kun se tiettyä asiaa tekee ja sen muutoksen näkee konkreettisesti vain mitattavista muuttujista.
VastaaPoistaTieteilijät määrittää kaikkia hassuja nimiä eri asioille joita urheilijat tekevät, vaikka hapenottokyvyn kehittämisen, taloudellisuuden parantamisen tai jotain vastaavaa trendikästä, huippuu, siistii. Tuo taas johtaa siihen, että ihmiset mittaa harjoittelussa näitä asioita, mitä yleensä pystytään mittaamaan. Ehkä samasta syystä kuin osa ottaa lintuinfluenssarokotteen ja tai narkolepsian, osa ei.
Magness muuten viittaa tosi paljon Noakesiin, ihan kuin Noakes olis nyt CG-villityksellä kehittänyt jonkun lopullisen totuuden siitä mikä ratkaisee kaiken. Ja sekös tässä huolestuttaa.
Mie oon huolestunu myös siitä, että se Magness kertoo suomalaisten harjoitelleen mm. näin: "The key development at this time was the mixing of steady running and faster running. Interval training in it’s modern sense was first introduced. However, the total volume of such training and the interval length was kept very low. A typical training session may have consisted of 6-8x100m with some steady running to follow. The interval length seldom went beyond a few hundred meters, with Nurmi eventually maxing out his intervals at 600m. For any effort beyond that length, occasional single bouts of steady/hard running over 1-2km was done."
Det stämmer inte.
K
Mitattava muuttuja = testi/kilpailutulos.
VastaaPoistak
hahahahaa, olisikin kyse vain nimestä eikä koko näkökulmasta mistä touhua tarkastellaan.
VastaaPoistaTänään Mk-harjoitus 4x4min, blokkiharjoittelu menossa katos ;D
Kuuntelin tuossa illalla Kyösti Lampisen lyhyttä esitystä sv-seminaarissa. Sielt tuli maagiset sanat, kyllä se hapenotto pitää noin kasikymppinen olla. 'Mutta on näitä muitakin asioita kuten kimmoisuus ja hyötysuhde, joita suunnistuksessa tarvitaan.'
VastaaPoistaMuilta osin puhui todella asiaa.
"Se, joka haluaa, keksii keinot. Se, joka ei halua tarpeeksi, keksii selitykset."