Mutta milloin yritykset alkavat perustaa Suomeen kunnollisia juoksutalleja? HAHAH!! Never.
31.3.11
Koutsi hoitaa
Webb lopetti yhteistyön Alberto Salazarin kanssa jo reilun vuoden jälkeen. Tuo on kova isku Oregonille (kuin Nikelle) ja äSsälle, mutta toisaalta Salazar voi keskittyä nyt sitten Ritzenheimin sparraamiseen enemmän. Fanitan jälkimmäistä huomattavissa määrin. Ja Oregon taitaa olla kestävyyskoneiden leikkikenttä, minne keskimatkan ravureiden on vaikea sopeutua. Fiksu vaihto siis, vaikkakin noin 14 kk liian myöhään. Loppujen lopuksi Salazarin tiimiin Webb taisi joutua lähinnä sponsoridiilien takia.
Mutta milloin yritykset alkavat perustaa Suomeen kunnollisia juoksutalleja? HAHAH!! Never.
Mutta milloin yritykset alkavat perustaa Suomeen kunnollisia juoksutalleja? HAHAH!! Never.
29.3.11
Tee mitä pitää
Suomessa valittiin huippu-urheilijan uran malliksi se, että huippu-urheilijan tulee opiskella itselleen ammatti. Ajatus on kieroutunut. Tämä tarkoittaa sitä, että huippu-urheilua ei valtion ja ylimpien organisaatioiden puolesta tunnusteta ammatiksi. Ja silti vaaditaan urheilijoilta ehdotonta ammattimaisuutta ja sitoutuneisuutta. Ja tietysti ilon kautta. Huh huh.
On ensinnä tietysti selvää, että huippu-urheilijan ura ei ole ikuinen suurelle osalle huipulle nousevista ja siten tulevaisuutta pitäisi suunnitella jo urheilu-uran aikana. Mutta toisaalta moni huippu-urheilija hankkii silti elantonsa huippu-urheilusta hankitulla osaamisella, ilman mitään korkea-asteen opintoja.
Juuri ensimmäisessä kohdassa huippu-urheilijan uraa suunnittelevat asiantuntijat kulkevat harhateille. Miksi huipulle aidosti tähtäävän urheilijan tarvitsee opiskella samalla, kun laittaa itsensä täysillä peliin urheilun vuoksi? Ei taiteilija-apurahaa saavia vaadita kouluttautumaan muihin töihin kuin taiteisiin. Miten huippu-urheilu eroaa taiteista? Suomen kansasta noin 65-70 prosenttia pitää huippu-urheilumenestystä melko tai hyvin tärkeänä. Samalla suurin osa kansasta myös kokee huippu-urheilun seuraamisen tärkeänä viihdemuotona, vapaa-ajanviettotapana, jännityksen ja tunteiden tuojana. Ja sitten kansaa edustavat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kaikkien huippujen ja huipulle tähtäävien on opiskeltava tai tehtävä muita töitä urheilun ohessa. Miksei opiskella voisi aktiivisemmin urheilu-uran jälkeen? Kyllä huippu-urheilu bruttokansantuotetta kerryttää välillisesti ja välittömästi, joten se siinä mielessä on aivan yhtä rehellistä työtä kuin vaikka uutisankkurin työ. Tosin huippu-urheilu saattaa viedä aikaa enemmän ja olla käytännössä "koko elämä" niin kauan kuin ura kestää.
Give all, leave nothing back.
Mitä kohtaa te viisaat miehet ja muutama nainen siellä muutostyöryhmässä ette ymmärrä? Suurin osa huippu-urheilijoista on de facto riistotyövoimaa (mm. Nixon 2008), joka elää kädestä suuhun ja yleensä vielä lainarahoilla, sillä seuroilta saadut tuet ja satunnaiset sponsoritulot eivät välttämättä pitkälle kanna. He haluavat huipulle niin kovasti, että laittavat peliin kaiken ja tarjoavat samalla viihdettä kansalle. Ja sitä sitten tuetaan muutamalla hassulla eurolla kuitteja vastaan ja tuki otetaan pois aika lailla välittömästi, jos ei tulokset (tai naama) enää miellytä. Jep Suomi on köyhä maa ja sitä rataa, eihän ammattilaissarjojen ulkopuolisille huippu-urheilijoille tarvitse toimeentuloa turvata, koska eihän meillä ole rahaa siihen. Mutta tottakai minä ja minä ja minä haluan katsoa sitä telkkarista!
Mutta sekin on totta, että rahaa ei tietyissä lajeissa paljoa tarvita. Vaan tahtoa, sitkeyttä ja vaikka puhdasta suomalaista sisua, jotka yhdessä keksivät kyllä keinot.
On ensinnä tietysti selvää, että huippu-urheilijan ura ei ole ikuinen suurelle osalle huipulle nousevista ja siten tulevaisuutta pitäisi suunnitella jo urheilu-uran aikana. Mutta toisaalta moni huippu-urheilija hankkii silti elantonsa huippu-urheilusta hankitulla osaamisella, ilman mitään korkea-asteen opintoja.
Juuri ensimmäisessä kohdassa huippu-urheilijan uraa suunnittelevat asiantuntijat kulkevat harhateille. Miksi huipulle aidosti tähtäävän urheilijan tarvitsee opiskella samalla, kun laittaa itsensä täysillä peliin urheilun vuoksi? Ei taiteilija-apurahaa saavia vaadita kouluttautumaan muihin töihin kuin taiteisiin. Miten huippu-urheilu eroaa taiteista? Suomen kansasta noin 65-70 prosenttia pitää huippu-urheilumenestystä melko tai hyvin tärkeänä. Samalla suurin osa kansasta myös kokee huippu-urheilun seuraamisen tärkeänä viihdemuotona, vapaa-ajanviettotapana, jännityksen ja tunteiden tuojana. Ja sitten kansaa edustavat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kaikkien huippujen ja huipulle tähtäävien on opiskeltava tai tehtävä muita töitä urheilun ohessa. Miksei opiskella voisi aktiivisemmin urheilu-uran jälkeen? Kyllä huippu-urheilu bruttokansantuotetta kerryttää välillisesti ja välittömästi, joten se siinä mielessä on aivan yhtä rehellistä työtä kuin vaikka uutisankkurin työ. Tosin huippu-urheilu saattaa viedä aikaa enemmän ja olla käytännössä "koko elämä" niin kauan kuin ura kestää.
Give all, leave nothing back.
Mitä kohtaa te viisaat miehet ja muutama nainen siellä muutostyöryhmässä ette ymmärrä? Suurin osa huippu-urheilijoista on de facto riistotyövoimaa (mm. Nixon 2008), joka elää kädestä suuhun ja yleensä vielä lainarahoilla, sillä seuroilta saadut tuet ja satunnaiset sponsoritulot eivät välttämättä pitkälle kanna. He haluavat huipulle niin kovasti, että laittavat peliin kaiken ja tarjoavat samalla viihdettä kansalle. Ja sitä sitten tuetaan muutamalla hassulla eurolla kuitteja vastaan ja tuki otetaan pois aika lailla välittömästi, jos ei tulokset (tai naama) enää miellytä. Jep Suomi on köyhä maa ja sitä rataa, eihän ammattilaissarjojen ulkopuolisille huippu-urheilijoille tarvitse toimeentuloa turvata, koska eihän meillä ole rahaa siihen. Mutta tottakai minä ja minä ja minä haluan katsoa sitä telkkarista!
Mutta sekin on totta, että rahaa ei tietyissä lajeissa paljoa tarvita. Vaan tahtoa, sitkeyttä ja vaikka puhdasta suomalaista sisua, jotka yhdessä keksivät kyllä keinot.
Hittituotteita
Aina niin muotitietoiset suunnistajat ostavat innoissaan jotain pinkkejä suunnistuskenkiä. Toki pinkki sopii hyvin yhteen ruskean mudan kanssa.
Itse satsaisin isosti näihin.
Itse satsaisin isosti näihin.
28.3.11
Reinventing the truth
Now this might be confusing at first (certainly took some figuring out from our side – it has major implications for our understanding of fatigue, actually), because you’ve no doubt heard that the faster you run, the more oxygen you use. And this is still true – the trick is to understand the units that economy is being reported in. This is illustrated in the following example:
Take a runner who runs along at 4min/km, and uses about 200 ml/kg of O2 to run 1 km. If we look at his O2 use per minute, then we work out that he is using 50 ml/kg/min (because it takes him 4 minutes to run that kilometer and use those 200ml/kg of oxygen). If our runner increases his speed to 3min/km, if we assume that his total oxygen to run 1 km remains 200ml/kg (again, we acknowledge that some people will differ, but generally, as the figure above shows, this is the case). But now, he’s only taking 3 minutes to run the kilometer (and hence use those 200ml/kg of O2). Therefore, his actual use of oxygen PER MINUTE is now 67 ml/kg/min!
So in fact, the use of oxygen PER MINUTE goes up with running speed, but the use per kilometer remains relatively constant. This is important (and has MASSIVE theoretical implications, but that is for another day). The other thing about this figure is that it creates a number of questions – why are the East Africans lower than the Caucasians, for example? But that’s all for the later posts in this series. Let’s get back to Tadese.
Tadese has one of the lowest total volumes of oxygen to run 1 kilometer ever reported. In the article, the authors report the following “normal” values for running economy, measured as ml/kg/km (that is, volume used to run 1 km)
Frank Shorter – 192 ml/kg/kilometer (running at 3:06/km)
Elite Kenyans (including Olympic medallists) – 192 ml/kg/kilometer (running 3:00/km)
Elite Caucasians (Spanish runners) – 211 ml/kg/kilometer (running 3:09/km)
Zersenay Tadese – 150 ml/kg/kilometer (running at 3:09//km and at at 2:51/km)
The size of this difference is astounding. We do have reports of runners who have been tested in this range, but we just need to get permission to publish the results (we’re working on that!). But let’s put this into context:
Tadese is running along at 3:09/km, which is a 2:13 marathon pace.
He is using 150 ml/kg of Oxygen to cover each kilometer.
If we now convert this to a volume per MINUTE, we work out that he is using 47.6 mlO2/kg/min. This is absolutely astonishing for how low it is!
We cannot emphasize just how significant this is – quite what it means, and the implication thereof is something we will tackle in another post, possibly even another series (we don’t want to go off on a tangent here!).
What is wrong with this picture?
But just think about something for a moment – Tadese has a VO2max of 83 ml/kg/min, and he runs at 3:09/km using only 48 ml/kg/min. Therefore, he is using only 57% of his “maximum” at this speed.
There is good evidence that athletes are able to run for 2 hours at about 80% of their VO2max. Now, if Tadese did this, he would be able run at 66 ml/kg/min. Given his Running Economy of 150 ml/kg/km (which is 'relatively' independent of speed - see Figure, and was similar for Tadese in the two speeds he was tested at), this would mean he could cover each kilometer in 2 minutes 18 seconds! Even if his running economy worsened quite a lot and he used up 180 ml/kg/km (a 20% increase), he'd still have it in him to run 2:45/km!
Quite clearly, this is not possible. So either Tadese becomes MUCH LESS efficient as running speed increases (which is somewhat out of the ordinary, as the figure demonstrates - slight changes, sure, but not so large), or something else is going on - there's something wrong with this picture. We need to address this, but as I've said, that's another can of worms!
-Ross Tucker
Pointti ylläolevassa on se, että suurin osa tutkijoista ymmärsi taas jotain väärin ja ymmärtää edelleen väärin. Mutta hankalaahan se on tutkia shakkipeliä tarkkailemalla vain yhtä ruutua koko pelin ajan.
Take a runner who runs along at 4min/km, and uses about 200 ml/kg of O2 to run 1 km. If we look at his O2 use per minute, then we work out that he is using 50 ml/kg/min (because it takes him 4 minutes to run that kilometer and use those 200ml/kg of oxygen). If our runner increases his speed to 3min/km, if we assume that his total oxygen to run 1 km remains 200ml/kg (again, we acknowledge that some people will differ, but generally, as the figure above shows, this is the case). But now, he’s only taking 3 minutes to run the kilometer (and hence use those 200ml/kg of O2). Therefore, his actual use of oxygen PER MINUTE is now 67 ml/kg/min!
So in fact, the use of oxygen PER MINUTE goes up with running speed, but the use per kilometer remains relatively constant. This is important (and has MASSIVE theoretical implications, but that is for another day). The other thing about this figure is that it creates a number of questions – why are the East Africans lower than the Caucasians, for example? But that’s all for the later posts in this series. Let’s get back to Tadese.
Tadese has one of the lowest total volumes of oxygen to run 1 kilometer ever reported. In the article, the authors report the following “normal” values for running economy, measured as ml/kg/km (that is, volume used to run 1 km)
Frank Shorter – 192 ml/kg/kilometer (running at 3:06/km)
Elite Kenyans (including Olympic medallists) – 192 ml/kg/kilometer (running 3:00/km)
Elite Caucasians (Spanish runners) – 211 ml/kg/kilometer (running 3:09/km)
Zersenay Tadese – 150 ml/kg/kilometer (running at 3:09//km and at at 2:51/km)
The size of this difference is astounding. We do have reports of runners who have been tested in this range, but we just need to get permission to publish the results (we’re working on that!). But let’s put this into context:
Tadese is running along at 3:09/km, which is a 2:13 marathon pace.
He is using 150 ml/kg of Oxygen to cover each kilometer.
If we now convert this to a volume per MINUTE, we work out that he is using 47.6 mlO2/kg/min. This is absolutely astonishing for how low it is!
We cannot emphasize just how significant this is – quite what it means, and the implication thereof is something we will tackle in another post, possibly even another series (we don’t want to go off on a tangent here!).
What is wrong with this picture?
But just think about something for a moment – Tadese has a VO2max of 83 ml/kg/min, and he runs at 3:09/km using only 48 ml/kg/min. Therefore, he is using only 57% of his “maximum” at this speed.
There is good evidence that athletes are able to run for 2 hours at about 80% of their VO2max. Now, if Tadese did this, he would be able run at 66 ml/kg/min. Given his Running Economy of 150 ml/kg/km (which is 'relatively' independent of speed - see Figure, and was similar for Tadese in the two speeds he was tested at), this would mean he could cover each kilometer in 2 minutes 18 seconds! Even if his running economy worsened quite a lot and he used up 180 ml/kg/km (a 20% increase), he'd still have it in him to run 2:45/km!
Quite clearly, this is not possible. So either Tadese becomes MUCH LESS efficient as running speed increases (which is somewhat out of the ordinary, as the figure demonstrates - slight changes, sure, but not so large), or something else is going on - there's something wrong with this picture. We need to address this, but as I've said, that's another can of worms!
-Ross Tucker
Pointti ylläolevassa on se, että suurin osa tutkijoista ymmärsi taas jotain väärin ja ymmärtää edelleen väärin. Mutta hankalaahan se on tutkia shakkipeliä tarkkailemalla vain yhtä ruutua koko pelin ajan.
23.3.11
Epilogi
No fear, lauleskelee Lauri liiterissä yleisöjoukon edessä. Siellä ovat nuoret lupaukset ja menetetyt toivot yhtälailla samanvertaisena pomppimassa ilmaan. Toiset ovat jurnuttaneet aamulla pari tuntia maastopyörällä, osa pelannut pleikkarilla Alone in the dark ykköstä kolme tuntia. Muutama on kirjoittanut muotiblogia ja ehkä yksi muodikasta blogia. Sitten joukossa on se yksi tahvo, joka on huippu-urheilijan uralla. Vaikka iskä varoitti ja äiti kielsi.
Aamulla huippu-urheilijan uralainen herää ihan itse, juo lasin vettä, vetää tossut jalkaan, aivot narikkaan ja laputtaa tunnin tiestöä. Sitä perustyötä. 1/4 vauhdilla. Se on niin sanottu herättelyannos. Varmistetaan, että keho herää ja on valmis päivään. Ja muokkaahan se pidemmän aikavälin kuluessa kropan rakenteita. Kestävämmäksi, sitkeämmäksi, langanlaihaksi. Linnut visertelee jäisen maantienlaidan yllä, ohi ajava, hieman käymishäiriöinen selvästi Lapista tulossa oleva Mazda heittää kuravedet kylkeen ja vastatuuli kääntyy silloin kuin Erkki-Annelikin. "Hyvä, tehkää tämä helpommaksi, kastele toinenkin kylki", päkiäaskeltaja ajattelee. Kello on 6.54 toteaa Erkki-Anneli puolisen tuntia myöhemmin eteisen seinältä. "Oho, 6 minuuttia etuajassa", hän ajattelee ja tekee päälle 200 vatsalihasliikettä lenkkikenkien keskellä.
Sitten superterveellinen aamupala, ei kukaan sitä painosta syömään, kun perheessä kaikki syövät kaurapuuron mustikkakeitolla ilman sen kummempaa ajattelua. Tänä aamuna ruisleivän päälle on lisäksi jo edellisiltana keitettyä kananmunaa. Se syödään keltuaisineen. Joidenkin tutkimuksien mukaan se ei nostata huonoa kolesterolia, koska se on väärässä muodossa. Ja toisaalta noussut kolesteroli on jossain määrin todettu olevan yhteydessä testosteronin muodostumiseen. Ja kasvuhormoni se vasta onkin tarpeellista urheilevalle nuorelle!
"Hormooooneja!", huutaa iltasanomien otsikko, pikkusiskon tabletin ruudulla. Taas on yksi Tour de Skin voittaja kärynnyt syötyään (toisin kuin koko muu joukkue) kananlihaa, jossa oli liian paljon...hormoooneja! Huippu-urheilijan uralaista asia ei järkytä - hänhän vetää innostuneesti omaa linjaansa, puhtaat ruisjauhot vatsassa sulaen. Eikun Olympiakomitean, vai lajiliiton, vai valmentajan, vai seuran, vai vehkalahtelaisen? On noita linjoja. Ehkä Vattenfallin.
Ai niin, aamun tunnit alkavat kahdeksalta. Kouluun pitäisi mennä. Tasan 7.27 Erkki-Anneli hyppää rallatellen mankelin (toimitus huomauttaa: pyörän) selkään ja sinkuloi (toim. huom: yksivaihteinen) kiertotietä koululle reippaalla tahdilla. Kouluhan olisi tuossa kulman takana, mutta hyötyliikuntaa pitää saada. Suositeltu liikunta-annos innostuneelle nuorelle on 18-24h viikossa. Ja se tehdään. Tuosta noin vain.
Aamulla huippu-urheilijan uralainen herää ihan itse, juo lasin vettä, vetää tossut jalkaan, aivot narikkaan ja laputtaa tunnin tiestöä. Sitä perustyötä. 1/4 vauhdilla. Se on niin sanottu herättelyannos. Varmistetaan, että keho herää ja on valmis päivään. Ja muokkaahan se pidemmän aikavälin kuluessa kropan rakenteita. Kestävämmäksi, sitkeämmäksi, langanlaihaksi. Linnut visertelee jäisen maantienlaidan yllä, ohi ajava, hieman käymishäiriöinen selvästi Lapista tulossa oleva Mazda heittää kuravedet kylkeen ja vastatuuli kääntyy silloin kuin Erkki-Annelikin. "Hyvä, tehkää tämä helpommaksi, kastele toinenkin kylki", päkiäaskeltaja ajattelee. Kello on 6.54 toteaa Erkki-Anneli puolisen tuntia myöhemmin eteisen seinältä. "Oho, 6 minuuttia etuajassa", hän ajattelee ja tekee päälle 200 vatsalihasliikettä lenkkikenkien keskellä.
Sitten superterveellinen aamupala, ei kukaan sitä painosta syömään, kun perheessä kaikki syövät kaurapuuron mustikkakeitolla ilman sen kummempaa ajattelua. Tänä aamuna ruisleivän päälle on lisäksi jo edellisiltana keitettyä kananmunaa. Se syödään keltuaisineen. Joidenkin tutkimuksien mukaan se ei nostata huonoa kolesterolia, koska se on väärässä muodossa. Ja toisaalta noussut kolesteroli on jossain määrin todettu olevan yhteydessä testosteronin muodostumiseen. Ja kasvuhormoni se vasta onkin tarpeellista urheilevalle nuorelle!
"Hormooooneja!", huutaa iltasanomien otsikko, pikkusiskon tabletin ruudulla. Taas on yksi Tour de Skin voittaja kärynnyt syötyään (toisin kuin koko muu joukkue) kananlihaa, jossa oli liian paljon...hormoooneja! Huippu-urheilijan uralaista asia ei järkytä - hänhän vetää innostuneesti omaa linjaansa, puhtaat ruisjauhot vatsassa sulaen. Eikun Olympiakomitean, vai lajiliiton, vai valmentajan, vai seuran, vai vehkalahtelaisen? On noita linjoja. Ehkä Vattenfallin.
Ai niin, aamun tunnit alkavat kahdeksalta. Kouluun pitäisi mennä. Tasan 7.27 Erkki-Anneli hyppää rallatellen mankelin (toimitus huomauttaa: pyörän) selkään ja sinkuloi (toim. huom: yksivaihteinen) kiertotietä koululle reippaalla tahdilla. Kouluhan olisi tuossa kulman takana, mutta hyötyliikuntaa pitää saada. Suositeltu liikunta-annos innostuneelle nuorelle on 18-24h viikossa. Ja se tehdään. Tuosta noin vain.
21.3.11
Spring spirit
Dietrich Harre, DDR, Valmennusoppi.
Heikki Kantola, Suomi, Suomalainen valmennusoppi.
Anything in common?
Eikä siinä mitään, paljon on opittavaa, molemmista.
Tämä oli hyvä annos:
Olympialaisissa kohtaavat urheilijat yksilöinä, jotka eivät ole sidoksissa hallituksiin, kaupallisiin sponsoreihin, ammattilaisseuroihin. Olympialaisten ideologia on amatööriys, sportsmanship (miten tuon suomentais...reilu urheiluhenkisyys??) ja kansainvälinen yhteisymmärrys. Urheilijoiden oli tarkoitus luoda suhteita yli maiden ja kulttuurien rajojen => lisätä rauhaa. Ah tätä monikulttuurisuutta, eiköhän oteta olympialaiset Suomeen niin saadaan maahanmuuttopolitiikkaa helpotettua, kun alamme ymmärtää toisiamme. Ja niin, mitäs muuta. Olympialaiset oli tarkoitus järjestää kaupunkien rahoilla, kaupunkien isännöimänä, ilman valtion ja yritysten rahaa ja "läsnäoloa." Ja miten kävikään, miten kävikään...
1928 alkaen, Gossip Girl. Ei, vaan Coca-Cola.
The Golden Triangle. Se on kaikkialla.
Heikki Kantola, Suomi, Suomalainen valmennusoppi.
Anything in common?
Eikä siinä mitään, paljon on opittavaa, molemmista.
Tämä oli hyvä annos:
Olympialaisissa kohtaavat urheilijat yksilöinä, jotka eivät ole sidoksissa hallituksiin, kaupallisiin sponsoreihin, ammattilaisseuroihin. Olympialaisten ideologia on amatööriys, sportsmanship (miten tuon suomentais...reilu urheiluhenkisyys??) ja kansainvälinen yhteisymmärrys. Urheilijoiden oli tarkoitus luoda suhteita yli maiden ja kulttuurien rajojen => lisätä rauhaa. Ah tätä monikulttuurisuutta, eiköhän oteta olympialaiset Suomeen niin saadaan maahanmuuttopolitiikkaa helpotettua, kun alamme ymmärtää toisiamme. Ja niin, mitäs muuta. Olympialaiset oli tarkoitus järjestää kaupunkien rahoilla, kaupunkien isännöimänä, ilman valtion ja yritysten rahaa ja "läsnäoloa." Ja miten kävikään, miten kävikään...
1928 alkaen, Gossip Girl. Ei, vaan Coca-Cola.
The Golden Triangle. Se on kaikkialla.
15.3.11
Olutta kisoihin
Urheilukilpailujen pääperiaatteina toimii yhdenvertaisuus ja tasa-arvo - kaikilla tulee olla mahdollisuus käyttää samoja välineitä ja tiukalla sääntelyllä myös vaikutetaan valmistautumiseen, tiettyjä asioita suorituksen parantamiseksi ei saa tehdä, doping on kielletty niin eettisistä syistä kuin siksi, että urheilijoiden terveyttä halutaan näennäisesti suojella. Urheilukentillä vallitsee silti epätasa-arvo, sillä eri ihmisrotujen välillä vallitsee erilaisuutta myös liikuntafysiologian piirissä, toiset ovat "lahjakkaampia" hyppäämään, toiset ovat kestävämpiä ja niin edelleen. On eria asia, ovatko nämä erot oikeasti fysiologisia vai ihmisten päässä syntyneitä rotuun, heimoon tai vastaavaan liitettyjä oletusarvoja. Ihmisistä tulee nopeita, kun kaikki ajattelevat, että noiden täytyy olla todella nopeita.
Sitten itse asiaan. Urheilumaailmasta löytyy paljon esimerkkejä, jolloin tiettyjä urheilijoita on syrjitty ihonvärinsä vuoksi, mutta lopulta heidät on hyväksytty, kun he ovat osoittaneet olevansa jopa parempia urheilijoita riippumatta ihonväristä. He ovat osoittaneet, että myös musta mies osaa pelata jääkiekkoa tai kiinalainen koripalloa. Esimerkiksi Yao Ming nousi yhdeksi Yhdysvaltain koripallon ammattilaisliigan NBA:n suurimmista tähdistä nimenomaan eksoottisuutensa kautta. Katsokaa keltainen mies tekee korin! Se oli täysin uutta ja poikkeuksellista lähinnä mustien miesten hallitsemassa koripallossa, lyhyiksi ajateltujen kiinalaisten keskuudesta tuli yli kaksimetrinen huippukoripalloilija Yhdysvaltoihin.
Samanlainen ilmiö toistuu urheilussa kerrasta toiseen. Milloin ihmiset kerääntyivät katsomaan kylmästä pohjoisesta saapuvaa suomalaista suurjuoksijaa Paavo Nurmea pitkin Yhdysvaltain stadioneja ja maanteitä, milloin Abebe Bikila voitti paljain jaloin maratonin olympiakultaa ja loi ihmisten mieliin hyväksyttävän kuvan afrikkalaisista kilpakentillä, tasavertaisina taistelijoina valkoisten juoksijoiden kanssa. Ja miten kävikään, nykyaikana kummastellaan, jos joku valkoihoinen pystyy pärjäämään tummille. Pitkät juoksumatkat ovat mustaihoisten hallitsemia ja valkoisia pidetään lähinnä epätoivoisina rimpuilijoina. Ja jos joku valkoinen sattuu pärjäämään nousee hänen statuksensa yhtäkkiä taivaisiin - wow, a white man can run. Ihminen kuuluukin yhtäkkiä ryhmään, johon hänen ei pitäisi kuulua.
Kansallisella tasolla Suomessa rajoitetaan maahanmuuttajien osallistumista SM-kilpailuihin. Yleisurheilussa edustusoikeuden saa, kunhan on asunut riittävän pitkään tietyllä paikkakunnalla vakituisesti. Juoksijoita ei voida siten vain lennättää Suomeen, antaa seuran verkkareita ja laittaa numerolappu rintaan. Juoksija pitää ensin sopeuttaa yhteiskuntaan ja hänestä on tehtävä edustuskelpoinen. Koska hän on muualta. Ja sitten, kun juoksija saa edustuskelpoisuuden, palvotaan voittajaa suurena sankarina ja lähetetään parin vuoden jälkeen edustamaan Suomea olympialaisiin tasavertaisena joukkueen jäsenenä, mitalitoivona, onhan hän juoksurodun edustaja.
Myös talviolympialaisia on ollut ilo katsoa. Kenialainen hiihtäjä Philip Boit oli hurja näky 1998 Naganossa. Eksotiikkaa ladulla katsojille, myös afrikkalaiset voivat osallistua hiihtokilpailuihin. Osalle tuli kuitenkin ehkä mieleen se tosiasia, että nyt kaverista tehdään pelle. Ammattilaishiihtäjien rinnalla Boitin eteneminen oli kuin yön ja päivän ero. Ja kun kyse on hiihtokilpailusta, niin millä perusteella laduille pitää tuoda Afrikasta suomalaisen yläastetytön tasoinen hiihtäjä. No tietysti siksi, että se on niin jännittävää, erilaista, saada musta mies ladulle lykkimään. Olympialaisissa on pinnallisesti kyse tasa-arvon edistämisestä - annetaan afrikkalaisillekin mahdollisuus. Yleisön silmille tämä tietysti näyttää hienolta, edistetään upeasti maailman tasa-arvoa. Mutta mitä olikaan oikeasti taustalla? Todellisuudessa Boitin hiihtouran rahoitti eräs kohtuullisen kokoinen urheiluvälinevalmistaja Nike ja mukaan tulivat hiihtovälineitä tarjoamaan suomalaiset Exel ja Peltonen. Tarkoitus tietysti oli saada näkyvyyttä poikkeuksellisen ilmiön myötä ja lisätä omaa myyntiä. Erilaisuus on hyvä pelimerkki.
Teksti suoraan tänään aamulla multiculturalism in societies -kurssin kulttuurinen välimatka ja pelon politiikka -teemakeskusteluun kirjoittamani pätkä. Ei muuta.com.
2.3.11
Äijä
Juhlat kisan jälkeen jatkaivat perinteen mukaan suomalaisten osalta Valmetin Uudenvuoden vastaanotolla, joista pääsin Lindani kanssa pujahtamaan hotelliimme aamuyön ensitunteina, mutta eihän yö brasiliattaren kanssa siihen päättynyt, ei, ei, ei sinne päinkään. Ja kerrankos sitä saa Uutta Vuotta Sao Paulossa vastaanottaa aidossa seurassa! Aamulla kömpiessäni jälkikilpailujen kisabussiin Lindan kanssa, koko mexikolaisten joukko riemuitsi nähdessään yön uuvuttaman olemukseni. Ilmoittivat järjestävänsä Juhalle oikein kunnon kyydin päivän kolmosella. Lindaa ihan itketti, kun tunsi imaisseensa pohjanpojasta kaiken puhdin. Lohdutin Lindaa suukolla ja toteamuksella, että lemmellä ne laivatkin seilaavat parhaiten eikä kisaa ole vielä hävitty! Nukahdin tunnin katsomon varjossa ja sitten pikkuverryttelyllä matkaan. Mexicon miehet pistivät edellisyön kilpailusta kankeat jalkansa tositöihin, minä yritin pinnistellä perässä! Ja niin vain kävi,että kierros kierrokselta homma luisti kohdaltani keveämmin ja keveämmin. Yön herkkyys oli edelleen jäsenissäni! Puolitoista kierrosta ennen maalia jalkani löivät päälle Säkkijärven polkan; muut oli lyöty. Voitin puolen suoran mitan eikä aikakaan ollut hullumpi, sekunti päälle 8 minuutin. Frank Shorter riensi nauraen virnuilemaan mexikaanoille, että kyllä hänen ja muidenkin on hyvä ottaa mallia Juhalta ensi vuonna siitä, miten Brasiliassa tulee jälkikilpailuihin valmistautua. Oikeilla mausteilla a´la brasiliaana!
Julma on julma.
Eipä siinä. Siihen sitten reilu 200 km viikkoon ja vielä isolla pensselillä, mutta jatkuvasti sekuntikellon tarkkuudella. Tuo on jo melkoista elämästä nauttimista. Kuinka moni valkoinen mies enää tekee samaa?!
Julma on julma.
Eipä siinä. Siihen sitten reilu 200 km viikkoon ja vielä isolla pensselillä, mutta jatkuvasti sekuntikellon tarkkuudella. Tuo on jo melkoista elämästä nauttimista. Kuinka moni valkoinen mies enää tekee samaa?!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)