Tee mitä pitää

Suomessa valittiin huippu-urheilijan uran malliksi se, että huippu-urheilijan tulee opiskella itselleen ammatti. Ajatus on kieroutunut. Tämä tarkoittaa sitä, että huippu-urheilua ei valtion ja ylimpien organisaatioiden puolesta tunnusteta ammatiksi. Ja silti vaaditaan urheilijoilta ehdotonta ammattimaisuutta ja sitoutuneisuutta. Ja tietysti ilon kautta. Huh huh.



On ensinnä tietysti selvää, että huippu-urheilijan ura ei ole ikuinen suurelle osalle huipulle nousevista ja siten tulevaisuutta pitäisi suunnitella jo urheilu-uran aikana. Mutta toisaalta moni huippu-urheilija hankkii silti elantonsa huippu-urheilusta hankitulla osaamisella, ilman mitään korkea-asteen opintoja.



Juuri ensimmäisessä kohdassa huippu-urheilijan uraa suunnittelevat asiantuntijat kulkevat harhateille. Miksi huipulle aidosti tähtäävän urheilijan tarvitsee opiskella samalla, kun laittaa itsensä täysillä peliin urheilun vuoksi? Ei taiteilija-apurahaa saavia vaadita kouluttautumaan muihin töihin kuin taiteisiin. Miten huippu-urheilu eroaa taiteista? Suomen kansasta noin 65-70 prosenttia pitää huippu-urheilumenestystä melko tai hyvin tärkeänä. Samalla suurin osa kansasta myös kokee huippu-urheilun seuraamisen tärkeänä viihdemuotona, vapaa-ajanviettotapana, jännityksen ja tunteiden tuojana. Ja sitten kansaa edustavat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kaikkien huippujen ja huipulle tähtäävien on opiskeltava tai tehtävä muita töitä urheilun ohessa. Miksei opiskella voisi aktiivisemmin urheilu-uran jälkeen? Kyllä huippu-urheilu bruttokansantuotetta kerryttää välillisesti ja välittömästi, joten se siinä mielessä on aivan yhtä rehellistä työtä kuin vaikka uutisankkurin työ. Tosin huippu-urheilu saattaa viedä aikaa enemmän ja olla käytännössä "koko elämä" niin kauan kuin ura kestää.

Give all, leave nothing back.


Mitä kohtaa te viisaat miehet ja muutama nainen siellä muutostyöryhmässä ette ymmärrä? Suurin osa huippu-urheilijoista on de facto riistotyövoimaa (mm. Nixon 2008), joka elää kädestä suuhun ja yleensä vielä lainarahoilla, sillä seuroilta saadut tuet ja satunnaiset sponsoritulot eivät välttämättä pitkälle kanna. He haluavat huipulle niin kovasti, että laittavat peliin kaiken ja tarjoavat samalla viihdettä kansalle. Ja sitä sitten tuetaan muutamalla hassulla eurolla kuitteja vastaan ja tuki otetaan pois aika lailla välittömästi, jos ei tulokset (tai naama) enää miellytä. Jep Suomi on köyhä maa ja sitä rataa, eihän ammattilaissarjojen ulkopuolisille huippu-urheilijoille tarvitse toimeentuloa turvata, koska eihän meillä ole rahaa siihen. Mutta tottakai minä ja minä ja minä haluan katsoa sitä telkkarista!

Mutta sekin on totta, että rahaa ei tietyissä lajeissa paljoa tarvita. Vaan tahtoa, sitkeyttä ja vaikka puhdasta suomalaista sisua, jotka yhdessä keksivät kyllä keinot.