En kumarra tuhkaa, en tomua

Hei hei ja hauskaa oli. Ennen kulttuurimatkailua nautimme vinsken chikenwingsantimista ja oli muuten herkkuva. Urheiluvisassa aiemmin iltapäivällä aika tarkalleen mie ryssin voittooluet, pitäis olla vaan hiljaa niinkuin tutkimusmatkailija nordenskjööldi.

Kt soitti mm. nämä: Raskas kantaa, Arkunnaula, Enkeli, ???, Iankaikkinen, Kivireki, Karhujen talo, Lemminkäisen laulu, Voimakas (valomies tuli basistiksi kun hongisto sano vittujoojoo), Valtakunta, Siemen alla routaisen maan, Tuonelan koivut. Ja encorecore oli Rakastaa, ei rakasta, Pirunpelto, Loveen langennut.

Setti oli siis LOISTAVA. Enkeliä en o ennen kuullutkaan livenä oli muuten hienoa ja herkkää! Toi yks kyssärimerkki jäi laittamatta ylös. Enkä nyt tähän hätään muista kun olin enkelistä niin viiliksissä, täpinöissä ja tällingeissä, mutten sentään glitterissä. Ja sitten vielä löysin sen enkelin siinä myöhemmin ja sillei. Taivaalt niitä tippuu kuulemma reppuselkään kun laittaa vaan kädet valmiiks.

Yllättäen löysimme itsemme aika lailla vakioporukalla siinä neljän maissa maistelemassa chilikastiketta Oliivissa. Itsehän olin lähimpänä suuria onnistumisia, mutta nukkumaan päädyin silti sinne, mihin niin monesti aiemminkin. pistecom. Eiköhän tähän loppunu vaihteeks noi roskaruokatouhut, en sitten niistä viineistä tiedä.

Sunnuntaina Perävaaran kulmilla oli melko hapokas letka. Tai no ei siellä mitään kulmia ole, lähinnä kohtuullisen kumpuilevaa käyrämuotoa ja yks seinä. Yritin pysytellä valppaana, että karhut eivät söisi, jotta voisin jatkaa uuden kontaktini parissa. Pari kiveäkin taisi lentää pään vierestä, pojat kun eivät mitää pesäpalloilijoita ole.