SM-pitkän karsinta ei ollut toisinaan, sillä "oravapolkuradalla" finaaliin pääsi, jos on juossut maantiekympin 39 minuuttiin. Uskon erittäin vahvasti, että tuo 39 minuuttia ei riitä karsintaryhmän yhdeksänteen sijaan suorituskykymittarilla, enkä myöskään ole kovin ylpeä 39 minuutin ajasta.
Mutta varsin paljon hymyilyttää ne kaikki tippuneet minuutteja kovempaa radalla juoksevat suunnistajat. Ei mene nallekarkit aina tasan.Siitä sijoilta 11-20 löytyi aika monta lahjakasta juoksijaa, jotka eivät ilmeisesti tajunneet, että helpolla radalla tulee juosta aika lailla vauhdikkaasti, jos ei lukeudu rankin kärkikymmenikköihin.
Tarkastellaan karsinnan rastiväliaikoja vaikkapa rastilta seitsemän maaliin asti. Omat sijoitukset: 9, 9, 11, 8, 7, 9, 10. Nuo kaikki välit olivat aika lailla sitä aidointa oravapolkua, eli helppoa työntämistä. Juuri sellaista, missä kovaa juoksevat pärjäävät, sillä suunnistustehtävien vaikeustaso oli aidosti erittäin kaukana SM-karsinnan vaatimuksista. Ihan aikuisten oikeasti ratamestari, polun vieressä, sähkölinjan vieressä, kaksi rastia tien mutkissa ja vielä viimeinen rasti polun varrella. Kai nyt siinä hitaampikin keskimääräisen kansallisen tason kaveri tajuaa, että kannattaa varmaan juosta ne sekunnit talteen, mitä siitä voi ottaa.
Finaalissa suorituskyky korreloi loppuaikaan erittäin vahvasti. Maailman kärki kulkee varsin kovaa siellä 20 minuutin päässä. Tavoite Suomen paskimman pitkän matkan suunnistajan tittelin välttämisestä toteutui. Rata oli todella paljon mielenkiintoisempi, kiitos siitä ratamestari.
Ps. Tämä kirjoitus yrittää saada kaikkia kovakulkuisia suunnistajia yliyrittämään SM-keskimatkan karsinnassa. Se on samanlaista helppoa heinäntekoa.
Huonolla fyysisellä suorituskyvylläsi ei enää ole aihetta leveillä...enää et ole pelkkä pujottelukeppi edes meille "kovakulkuisille" karsinnan aliyrittäneille. Nykykunnossasi 35 min kympillä on lähempänä totuutta kuin tuo 39 min (olettaen, ettet entiseen malliin hölkkää vaan otat ne sekunnit sielläkin talteen).
VastaaPoista