Laita evästä, lähden kohta hiihtämään.
Sitä toistuu vielä muutaman päivän ajan päätellen siitä, että lunta on noin metrin verran. No voi sen tarkistaa ihan forecan säätiedotuksestakin, mikä kertoo, että lunta tulee tilalle samaa tahtia kuin aurinko sitä sulattaa.
Snödjuppi näyttää, että Skånekaan ei varsinaisesti tarjoa lumettomia olosuhteita, ruotsalaisia neitoja bikineissään ja terassitunnelmaa leiri-iltoina. Ehkä sitten viikon päästä, kun sinne suunnalle kuljeksitaan ja tsillai, tapahtuuhan niitä ihmeitäkin aina välillä. Hyvä todennäköisyys löytää ihmeitä on mennä Lourdesiin Ranskaan. Kovasti alkaa epäilyttää, että Iso-G on käynyt siellä, sillä sen verta ihmeellisiä ovat takavuosina jotkut suoritukset olleet. Siis Gebreselassie. Thierryhän sentään on ihminen 90h/3 viikkoa harjoitteluineen. Toivottavasti Tero näyttää ihmisyytensä taas tänä vuonna. On kuulemma jälleen harjoiteltu.
Huomenissa aamuauringon paistellessa ajattelin hiihtää lumisokeutta etsien ja ruhoa palautellen. Ehkä niitä ihmeitä löytyy tuolta kimaltelevien kinosten keskeltä. Ja jäätyneitä koiranulkoiluttajia, jotka ovat ihan hauskoja, vähän kuin jääveistoksia katselis. Tuolla oli noi valjakkohiihdon SM-kisatkin, niin eiköhän sinne taas pari paria jäänyt hankeen. Tai niin no, koirathan ne ei hankeen jää paleltumaan.
”Herranen aika kun malttia riittää!! Terveisiä Pohjois-Karjalasta!” Jokipo pelaa kohtuullisesti.
Normaaleissa vaatteissa ei kannata muuten juosta. Ihmiset vain katsovat, että mikä hullu tuo on. Vai onkohan se varastanut jotain. Todennäköisesti on. Näin tarinoi Röyhkä, etunimeltään Kauko. Tietysti jos haluaa hullun tai varkaan maineen niin mikä ettei. Ensimmäisen saa hankittua helpommallakin. Mutta miten, se jätettäköön mieli kuvitettavaksi jokaiselle henkilökohtaisesti.
Viimeiseen kahdeksaan päivään olen juossut seitsemän intervalliharjoitusta. Niinhän se Juspokin nykyään tekee. Ja Pajalan Charlotte, ja Marit ja ketäs näitä nyt oli. Jälkimmäiset tietysti lähinnä hiihtää. Annoin niille vedoille myös nimet: ylpeys, turhamaisuus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti (oli muuten kohtuullisen kuolleen kävelemistä tuona iltana), himo. Himon viimeinen tonni oli muuten kovin vuosiin, joten syntinen harjoittelu toimii. Kiva se on kehittyä aina joskus jossain. Viimeksi samanlainen tunne oli varmaan talvella 2002, kun opin lumilaudalla backrodeon vajaan pyörimisen ja jään yhdistelmän aiheuttavan lievän aivotärähdyksen ja hetkellistä hengenahdistusta. Ohikiitävää, sanois Juha Tapio. Periaatteessa tätä blokkiharjoittelun ihanuutta pitää jatkaa niin pitkään kuin vauhti nousee ja ranka palautuu kohtuullisesti. Joten eiköhän torstaina vielä rataharjoittelu ole ohjelmistossa. Nimet tosin loppusivat. Tuo sana on muuten murretta, jota pari paikallista kaupunkiinmuuttajaa puhuu. Aina se kuulostaa yhtä hassulta.
Jokipo-Dteam 6-3. Ei tullut Jyväskylään tuplamestaruutta tänä(kään) vuonna. ”Ja täällä aletaan jakaa Ilveksenkaatolupia Joensuussa!”
Se ei ole tuuli joka korvissa soi. Se on motivaatio ja se sanoo moikka moiii.
Zersenay Tadese alkaa lunastaa odotuksia, joita kaikkien aikojen taloudellisimmaksi puhutulle juoksijalle on asetettu. Z muuten kiristi vauhtia lopussa selkeästi. Huhheijaa. Väliajat 8,5 km 24.06, 15 km 41.33 (3 sekuntia Limon ME:stä), 20 km 55.21(ME). Ja puolimaraton 58.23(ME). Maratonilla Eritrean lahja kestävyysjuoksumaailmalle joutui viime yrityksessään nöyrtymään keskeytykseen, kun ei sattunut vire ilmeisesti kohdalleen. Seuraavaa kertaa odotellaan..
Kläk kläk.
Tämä kuva muuten ansaitsisi jossain mediassa vuoden suunnistuskuvan arvon vuodelta 2009. Annettakoon se siis vaikka tässä. Vieressä vuoden suunnistuskuva 2009, by laura croft.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti