Kovin kytäjämäistä.
26.5.10
24.5.10
Hyttyset hyökkää
Pöytä on katettu näiden sateiden jälkeen niille miljoonille itikoille, jotka nousevat lätäköiden reunoilta hämärtyvässä illassa. Lehdistö spekuloi jo koetaanko kaikkien aikojen hyttyskesä, radiossa annetaan uv-indeksien sijasta hyttyspilvivaroituksia ja televisiossa kuvataan läpeensä verestä imettyjä ihmisraatoja.
Juostiinpa viikonloppuna suunnistuksen SM-erikoispitkä matka. Tuo nimihän on täysin päätön, mutta pitihän ne nimet vuonna 200x yhtenäistää kansainvälisiin mittoihin - nyt meilläkin on uljas uusi ultralongamme.
Viime vuonna olin kyseisessä erikoistamisessa 39 ja eroa kärkeen kertyi viitisenkymmentä minuuttia. Tänä vuonna sijoitus kipusi jo pykälällä ollen 38 ja aikaerokin jäi selvästi alle 40 minuutin. Kehitys kehittyy kehittymistään ja trendi on näkyvissä. Heti ensi vuonna sit jo 37.
Onko kaikki ohi. Ei. Seuraavana siintää edessä gradun palauttaminen ja valmistuminen. Kutsukortteja juhliin kirjoittelin tuossa jo vinon pinon ja varailin juhlaan pitopalvelun ja 100 litraa olutta, jotta sitä ainakin on. Ei vaiskaan taaskaan.
Viikon ohjelmassa on ainakin vähemmän politiikkaa ja enemmän intervalleja kuin menneenä kuukautena. Lisäksi työstän raha-anomukset kuntoon niin Kelan suuntaan kuin muillekin velallisille. Rahaa sataa. Ensi viikoksi sitten taimia istuttamaan ja ne palkkarahat mie käytinkin jo ennalta! Se on sitä hyvää länsimaista taloutta, että otetaan rahat, käytetään ne ja katsellaan sitten, josko niitä rahoja jotenkin voidaan korvata. Yleensä ei ja tässä sitä nyt sitten ollaan velallisia kaikki kaikille.
Juostiinpa viikonloppuna suunnistuksen SM-erikoispitkä matka. Tuo nimihän on täysin päätön, mutta pitihän ne nimet vuonna 200x yhtenäistää kansainvälisiin mittoihin - nyt meilläkin on uljas uusi ultralongamme.
Viime vuonna olin kyseisessä erikoistamisessa 39 ja eroa kärkeen kertyi viitisenkymmentä minuuttia. Tänä vuonna sijoitus kipusi jo pykälällä ollen 38 ja aikaerokin jäi selvästi alle 40 minuutin. Kehitys kehittyy kehittymistään ja trendi on näkyvissä. Heti ensi vuonna sit jo 37.
Onko kaikki ohi. Ei. Seuraavana siintää edessä gradun palauttaminen ja valmistuminen. Kutsukortteja juhliin kirjoittelin tuossa jo vinon pinon ja varailin juhlaan pitopalvelun ja 100 litraa olutta, jotta sitä ainakin on. Ei vaiskaan taaskaan.
Viikon ohjelmassa on ainakin vähemmän politiikkaa ja enemmän intervalleja kuin menneenä kuukautena. Lisäksi työstän raha-anomukset kuntoon niin Kelan suuntaan kuin muillekin velallisille. Rahaa sataa. Ensi viikoksi sitten taimia istuttamaan ja ne palkkarahat mie käytinkin jo ennalta! Se on sitä hyvää länsimaista taloutta, että otetaan rahat, käytetään ne ja katsellaan sitten, josko niitä rahoja jotenkin voidaan korvata. Yleensä ei ja tässä sitä nyt sitten ollaan velallisia kaikki kaikille.
20.5.10
Täällä on
maaseutukaneja!
Kuva tulee heti huomenna.
Eli nyt.
Harjoittelin vaihteeksi suunnistusta ja söin päälle kaksin käsin äärettömän maukkaita karjalanpiirakoita. Ilta vietettiinkin vaihteeksi erikoispitkästyneisyys mielessä Kuunarin nestetankeilla ja toripitsalla. Kulku on taattu, jaksaminen kintahalla, mutta energioista ei ole kiinni. Enemmän siitä, että lihaksisto ei jaksa kuljettaa tätä kaikkea massaa koko matkaa. Mut hei, matkan aikanahan laihtuu useita kiloja. Oikotie onneen on olla juomatta matkan aikana, jolloin laihtuu nopeammin.
Kuva tulee heti huomenna.
Eli nyt.
Harjoittelin vaihteeksi suunnistusta ja söin päälle kaksin käsin äärettömän maukkaita karjalanpiirakoita. Ilta vietettiinkin vaihteeksi erikoispitkästyneisyys mielessä Kuunarin nestetankeilla ja toripitsalla. Kulku on taattu, jaksaminen kintahalla, mutta energioista ei ole kiinni. Enemmän siitä, että lihaksisto ei jaksa kuljettaa tätä kaikkea massaa koko matkaa. Mut hei, matkan aikanahan laihtuu useita kiloja. Oikotie onneen on olla juomatta matkan aikana, jolloin laihtuu nopeammin.
19.5.10
Summer is kesä, helle on hot
Ihan loistava juttu oli ajella autolla tänään.
Joku spede (laulaja) oli alkanu keräämään kaikkea sarjamurhaajien omistamia asioita. Niitä oli kertynytkin aika paljon, mutta lopulta kaveri päätti lopettaa keräilyn ja hankkiutui eroon niistä. Kuulemma ne eivät olleetkaan niin inspiroivia.
Siis mitä?! Kuvitteliko tää kaveri oikeesti, että vaikka joku kirves, jolla on tapettu 27 ihmistä voisi tuottaa hyviä fiiliksiä. Nerokasta!
Toukokuun osalta opiskelut menee pakettiin ylihuomenna. Huomenna rullailen keveällä rullaluistinaskeleellani raikkaan viileään lukusaliin ottamaan viimeiset annokset historiallisen ajattelun muotoja -kurssin materiaaleista. Luvassa siis saksalaista käsitystä historiankirjoituksen historiasta. Se on hyvin (laita tähän joku vaikka laatua, määrää tai jotain muuta kuvaava sana, esim "paljon") (laita tähän joku adjektiivi kuvaava sana, esim "keltaisempaa") kuin miltä kuulostaa. No on se oikeasti kiinnostavaa, kaikkihan mitä kouluissa opetetaan pohjautuu siihen, miten asiat käsitetään ja tää kurssi kertoo siitä miksi meillä on tällaiset käsitykset ja mistä ne ovat isänmaahan tulleet. Hei historia on miesten historiaa. Naiset sitten enemmän toisentaa maata - äidin kieli, äidin vaistot jne.. Ja sillä lailla.
Tässä vielä lista historian naisprofessoreista, jotka muistan ja toisaalta myös ne ainoat 70-luvulle asti(!):
Söderhjelm 1927, ensimmäinen historian naisprofessori
Krusenius-Ahrenberg 1946 (helppo muistaa vuosi = heti sodan jälkeen). Tosin ei yliopistossa proffana...
Kemiläinen 197x, aivan päällikköosaaja, jopa miehet arvosti kovasti. Väitteli nationalismin konseptista. Aatehistorian kovimpia nimiä.
Ja bonuksena ensimmäinen Suomen historian naisprofessori 2003 Vainio-Korhonen.
Joku spede (laulaja) oli alkanu keräämään kaikkea sarjamurhaajien omistamia asioita. Niitä oli kertynytkin aika paljon, mutta lopulta kaveri päätti lopettaa keräilyn ja hankkiutui eroon niistä. Kuulemma ne eivät olleetkaan niin inspiroivia.
Siis mitä?! Kuvitteliko tää kaveri oikeesti, että vaikka joku kirves, jolla on tapettu 27 ihmistä voisi tuottaa hyviä fiiliksiä. Nerokasta!
Toukokuun osalta opiskelut menee pakettiin ylihuomenna. Huomenna rullailen keveällä rullaluistinaskeleellani raikkaan viileään lukusaliin ottamaan viimeiset annokset historiallisen ajattelun muotoja -kurssin materiaaleista. Luvassa siis saksalaista käsitystä historiankirjoituksen historiasta. Se on hyvin (laita tähän joku vaikka laatua, määrää tai jotain muuta kuvaava sana, esim "paljon") (laita tähän joku adjektiivi kuvaava sana, esim "keltaisempaa") kuin miltä kuulostaa. No on se oikeasti kiinnostavaa, kaikkihan mitä kouluissa opetetaan pohjautuu siihen, miten asiat käsitetään ja tää kurssi kertoo siitä miksi meillä on tällaiset käsitykset ja mistä ne ovat isänmaahan tulleet. Hei historia on miesten historiaa. Naiset sitten enemmän toisentaa maata - äidin kieli, äidin vaistot jne.. Ja sillä lailla.
Tässä vielä lista historian naisprofessoreista, jotka muistan ja toisaalta myös ne ainoat 70-luvulle asti(!):
Söderhjelm 1927, ensimmäinen historian naisprofessori
Krusenius-Ahrenberg 1946 (helppo muistaa vuosi = heti sodan jälkeen). Tosin ei yliopistossa proffana...
Kemiläinen 197x, aivan päällikköosaaja, jopa miehet arvosti kovasti. Väitteli nationalismin konseptista. Aatehistorian kovimpia nimiä.
Ja bonuksena ensimmäinen Suomen historian naisprofessori 2003 Vainio-Korhonen.
13.5.10
Jääkiekon historia
Kaikki alkoi ammoisina aikoina Kanadasta, tuosta sarvikuonojen maasta. Korjaan karibujen maasta. Newfoundlandin koirat katselivat ihmeissään, kun Halifaxin lähes ikijäätikkömaisella rannikolla pari koulupoikaa liukasteli jäällä. Lopulta pojat tippuivat jäihin ja koirat juoksivat pää viidentenä jalkana avannolle, tarrasivat niskoista kiinni ja vetivät pojat turvaan. Sellaisia ovat Newfoundlandinkoirat.
Pojat taasen ihmettelivät kuinka koirat pystyivät kleeraamaan jäällä niin hurjaa vauhtia ja kas kummaa kynnethän sen tekivät. Lapsoset virittivät kengänpohjiin hieman ongenkoukkuja ja jopas tuli pitoa. Lindros Ericsson ei harrastanut kalastusta vaan veistelyä. Fiksuna poikana Ericsson askarteli puusta tuet kahdelle puukolle ja luistinten prototyyppi syntyi.
Jäällä pojat menivät kilpaa ja Ericsson pääsi kovempaa kuin kukaan piikkikengillä varustetuista pojista - luistimia ihmeteltiin ja alettiin kasaamaan ihan joukkueessa. Pian kaikilla eskimon, viikinkien ja ruotsinsukuisten perheiden lapsilla oli luikkarit ja vielä toimivat sellaiset.
Hippaleikki jäällä muuttui niin vauhdikkaaksi, että mukaan otettiin kohta kepit, joilla sohittiin toisia kiinniottamisen helpottamiseksi. Pian luunmurtumien seurauksena päätettiin, että hankitaan jotain muuta kepeillä tönittävää ja nerokkaana poikana Eric Lindrosson lopulta keksi, että majavahan se on mukava peliväline. Sopivassa kulmassa kun lyö majavan häntää, se pyörii kuin hyrrä ja leijailee tasaisesti ja kauas.
Varhaiset eläinsuojelija-aktivistit vastustivat.
Majavat olivat myös nopeita karkaamaan. Rakennettiin laidat pelikentäksi, jotteivat talttahampaat pääse kauas ja päätettiin, että tarkoituksena onkin laittaa majavaa häkkiin.
Eläinsuojelijat jatkoivat kritisointia ja lopulta tyydyttiin luopumaan majavasta pelivälineenä. Majavan lättähäntä säilyi kuitenkin poikien mielessä ja veistettiin pikaisesti lituska puupalikka, joka osoittautui jopa majavaa paremmaksi pelivälineeksi. Myös mailan lapaa alettiin levittämään isommaksi, jotta puukiekon kuljettaminen helpottuisi ja heti seuraavaksi alettiin tappelemaan siitä, kenellä oli hienoin maila.
Pelien muuttuessa pelkäksi tappelemiseksi päätettiin tehdä säännöt, jolla kiellettiin kaikki kiva ja pelistä tulikin vakavaa syöttökuvioiden hiomista. Lopulta pelaaminen osoittautui hauskaksi ja naapurikylän pojatkin innostuivat. Ja sieltä ne esi-isä-Gretzkyt ja Crosbyt sitten tulivat. Kunnes tuli kevät ja jäät sulivat.
Pojat taasen ihmettelivät kuinka koirat pystyivät kleeraamaan jäällä niin hurjaa vauhtia ja kas kummaa kynnethän sen tekivät. Lapsoset virittivät kengänpohjiin hieman ongenkoukkuja ja jopas tuli pitoa. Lindros Ericsson ei harrastanut kalastusta vaan veistelyä. Fiksuna poikana Ericsson askarteli puusta tuet kahdelle puukolle ja luistinten prototyyppi syntyi.
Jäällä pojat menivät kilpaa ja Ericsson pääsi kovempaa kuin kukaan piikkikengillä varustetuista pojista - luistimia ihmeteltiin ja alettiin kasaamaan ihan joukkueessa. Pian kaikilla eskimon, viikinkien ja ruotsinsukuisten perheiden lapsilla oli luikkarit ja vielä toimivat sellaiset.
Hippaleikki jäällä muuttui niin vauhdikkaaksi, että mukaan otettiin kohta kepit, joilla sohittiin toisia kiinniottamisen helpottamiseksi. Pian luunmurtumien seurauksena päätettiin, että hankitaan jotain muuta kepeillä tönittävää ja nerokkaana poikana Eric Lindrosson lopulta keksi, että majavahan se on mukava peliväline. Sopivassa kulmassa kun lyö majavan häntää, se pyörii kuin hyrrä ja leijailee tasaisesti ja kauas.
Varhaiset eläinsuojelija-aktivistit vastustivat.
Majavat olivat myös nopeita karkaamaan. Rakennettiin laidat pelikentäksi, jotteivat talttahampaat pääse kauas ja päätettiin, että tarkoituksena onkin laittaa majavaa häkkiin.
Eläinsuojelijat jatkoivat kritisointia ja lopulta tyydyttiin luopumaan majavasta pelivälineenä. Majavan lättähäntä säilyi kuitenkin poikien mielessä ja veistettiin pikaisesti lituska puupalikka, joka osoittautui jopa majavaa paremmaksi pelivälineeksi. Myös mailan lapaa alettiin levittämään isommaksi, jotta puukiekon kuljettaminen helpottuisi ja heti seuraavaksi alettiin tappelemaan siitä, kenellä oli hienoin maila.
Pelien muuttuessa pelkäksi tappelemiseksi päätettiin tehdä säännöt, jolla kiellettiin kaikki kiva ja pelistä tulikin vakavaa syöttökuvioiden hiomista. Lopulta pelaaminen osoittautui hauskaksi ja naapurikylän pojatkin innostuivat. Ja sieltä ne esi-isä-Gretzkyt ja Crosbyt sitten tulivat. Kunnes tuli kevät ja jäät sulivat.
6.5.10
Kävellen kuuhun
Road to Kalevan kisat 2011, tässä satsareille tiivistetyt ohjeet. Varsinaisen työn saa toki kysymällä.
4. SUOMALAINEN LINJA
Suomalainen kestävyysvalmennus löysi 1920–30-luvuille menetelmät, joiden avulla onnistui sekä olympiamitalien keruu että maailmanennätysten murskaus. Valmennusmenetelmät koottiin useista ulkomaisista lähteistä mutta myös omista perinteisistä liikuntamuodoista. Merkittävimmät ulkomailta tulleet metodit kulkeutuivat Suomeen Lauri Pihkalan ja Kolehmaisten veljesten sekä Paavo Nurmen kautta. Menetelmiä sovellettiin suomalaisiin perinteisiin tapoihin ja liikuntamuotoihin, olosuhteiden sanellessa lopulta tarkemmat harjoitusmuodot. Harjoittelun yksilöllisyyttä korostettiin paljon. Urheilijat tiedostivat, että jokaiselle sopivat hieman erilaiset menetelmät, koska yksilöllinen harjoitusvaste on erilainen. Tämäkin oli osa suomalaista valmennuslinjaa, sillä kun kävelytyylistä ja muista harjoitustavoista annettiin ohjeita, samalla muistutettiin, että jokaisen on löydettävä itselleen sopivat tavat harjoitella. Valmennussuhteet olivat enemmän neuvojen antoa kuin henkilökohtaista valmentamista.
Suomalainen linja muodostui seuraavien menetelmien ympärille:
1)Nousujohteisuus ja yksilöllisyys
2)Kävely ja kävelytyyli
3)Voimistelu, hieronta ja sauna
4)Murtomaajuoksu
5)Vetoharjoittelu radoilla
Harjoitusvuosi alkoi luonnollisella liikunnalla edelliskauden jäljiltä. Tämä oli suunnittelematonta aikaa, jolloin urheilijat saivat lepoa harjoitus- ja kilpailukauden askeettisesta elämästä ja harjoitusrytmistä. Liikunta oli lähinnä kevyttä voimistelua, kävelyä ja hiihtelyä. Samalla kestävyysjuoksijat yleensä lihoivat muutaman kilon kilpailukauden painostaan. Varsinainen harjoittelu aloitettiin tammi-helmikuussa, ja urheilijakohtaisesti aloitusajoissa oli suuriakin eroja – jotkut harjoittelivat jopa ympäri vuoden. Harjoitukset sisälsivät alkuun reipasta kävelyä ja rivakkaa voimistelua. Viikoittainen kävelymäärä kohosi kohti huhtikuuta sekä kertoina että matkana, ja kovimmat urheilijat harjoittelivatkin päivittäin pisimpien lenkkien ollessa selvästi yli 20 kilometriä.
Huhtikuussa lumien sulettua siirryttiin murtomaajuoksun pariin. Kävely säilyi edelleen merkittävänä osana harjoittelua, mutta poluilla ja niityillä juostiin vapautuneesti talven jäljiltä. Samalla alkoi myös kilpailuaika murtomaajuoksuilla, jotka toimivat myös kovina harjoituksina. Toukokuun lopulla tai viimeistään juhannukseen mennessä alkoivat kunnolliset rataharjoitukset. Radoilla pyrähdeltiin erimittaisia kovavauhtisia vetoja ja palauteltiin välissä kävellen ja hölkkäillen. Vetomatkat vaihtelivat 50 metristä aina kilometrien mittaisiin vetoihin. Kilpailukausi oli pitkä, ja se kesti aina lokakuulle saakka. Siksi kaikkia kilpailuja ei pidetty myöskään tärkeänä, vaan ne otettiin harjoituksina, ja usein pisimmät kilpailut juostiin vasta loppukaudesta. Tärkeimmät kisat olivat olympialaiset, joihin valmentautumisessa oli omia erityispiirteitään.
Ympäri vuoden harjoittelun tukena olivat sauna ja hieronta. Voimistelun ohella juuri nämä keinot pitivät lihakset hyvässä kunnossa kestämään harjoittelun suurta rasitusta. Lihasten huoltamisen lisäksi molemmilla oli myös henkisesti huoltava ja rauhoittava vaikutus. Sauna oli rentoutumispaikka ja vakituinen hieroja oli henkilö, jolle pystyi purkamaan arkihuoliaan.
Olympiavalmennuksesta vastasivat 1920–30-luvulla valmennuksen ammattilaiset. Valmennusta suoritettiin noin vuoden verran ennen olympialaisia, ja se sisälsi leirien ohella erilaisia valmennusohjeita niin henkilökohtaisesti kuin myös esimerkiksi Urheilulehden välityksellä. Olympiakeväinä päästiin myös maaliskuussa Helsingin seudulla Kaartin ratsastushalliin juoksemaan, mikä aikaisti keväistä juoksuharjoittelua. Varsinaiset harjoitusmenetelmät eivät kokeneet suuria muutoksia tutkimuksen ajanjaksolla. Uusina aiheina tuotiin ilmoille yliharjoittelun aiheuttama ylirasittuminen sekä liikuntatieteellisen tutkimuksen haparoivia ensiaskeleita myös Suomessa. Harjoittelun osalta nopeuden parantaminen korostui aiempaa enemmän kohti Berliinin olympialaisia. Tätä tietenkin selittää se, että koventuvat kilpailutulokset ja kansainvälinen kilpailu tarkoittivat kovempaa juoksuvauhtia, mikä ei olisi mahdollista ilman parempaa nopeutta.
Ylläolevaa tekstiä saa käyttää vapaasti, mutta viitaten Kalle Rantala 2009.
4. SUOMALAINEN LINJA
Suomalainen kestävyysvalmennus löysi 1920–30-luvuille menetelmät, joiden avulla onnistui sekä olympiamitalien keruu että maailmanennätysten murskaus. Valmennusmenetelmät koottiin useista ulkomaisista lähteistä mutta myös omista perinteisistä liikuntamuodoista. Merkittävimmät ulkomailta tulleet metodit kulkeutuivat Suomeen Lauri Pihkalan ja Kolehmaisten veljesten sekä Paavo Nurmen kautta. Menetelmiä sovellettiin suomalaisiin perinteisiin tapoihin ja liikuntamuotoihin, olosuhteiden sanellessa lopulta tarkemmat harjoitusmuodot. Harjoittelun yksilöllisyyttä korostettiin paljon. Urheilijat tiedostivat, että jokaiselle sopivat hieman erilaiset menetelmät, koska yksilöllinen harjoitusvaste on erilainen. Tämäkin oli osa suomalaista valmennuslinjaa, sillä kun kävelytyylistä ja muista harjoitustavoista annettiin ohjeita, samalla muistutettiin, että jokaisen on löydettävä itselleen sopivat tavat harjoitella. Valmennussuhteet olivat enemmän neuvojen antoa kuin henkilökohtaista valmentamista.
Suomalainen linja muodostui seuraavien menetelmien ympärille:
1)Nousujohteisuus ja yksilöllisyys
2)Kävely ja kävelytyyli
3)Voimistelu, hieronta ja sauna
4)Murtomaajuoksu
5)Vetoharjoittelu radoilla
Harjoitusvuosi alkoi luonnollisella liikunnalla edelliskauden jäljiltä. Tämä oli suunnittelematonta aikaa, jolloin urheilijat saivat lepoa harjoitus- ja kilpailukauden askeettisesta elämästä ja harjoitusrytmistä. Liikunta oli lähinnä kevyttä voimistelua, kävelyä ja hiihtelyä. Samalla kestävyysjuoksijat yleensä lihoivat muutaman kilon kilpailukauden painostaan. Varsinainen harjoittelu aloitettiin tammi-helmikuussa, ja urheilijakohtaisesti aloitusajoissa oli suuriakin eroja – jotkut harjoittelivat jopa ympäri vuoden. Harjoitukset sisälsivät alkuun reipasta kävelyä ja rivakkaa voimistelua. Viikoittainen kävelymäärä kohosi kohti huhtikuuta sekä kertoina että matkana, ja kovimmat urheilijat harjoittelivatkin päivittäin pisimpien lenkkien ollessa selvästi yli 20 kilometriä.
Huhtikuussa lumien sulettua siirryttiin murtomaajuoksun pariin. Kävely säilyi edelleen merkittävänä osana harjoittelua, mutta poluilla ja niityillä juostiin vapautuneesti talven jäljiltä. Samalla alkoi myös kilpailuaika murtomaajuoksuilla, jotka toimivat myös kovina harjoituksina. Toukokuun lopulla tai viimeistään juhannukseen mennessä alkoivat kunnolliset rataharjoitukset. Radoilla pyrähdeltiin erimittaisia kovavauhtisia vetoja ja palauteltiin välissä kävellen ja hölkkäillen. Vetomatkat vaihtelivat 50 metristä aina kilometrien mittaisiin vetoihin. Kilpailukausi oli pitkä, ja se kesti aina lokakuulle saakka. Siksi kaikkia kilpailuja ei pidetty myöskään tärkeänä, vaan ne otettiin harjoituksina, ja usein pisimmät kilpailut juostiin vasta loppukaudesta. Tärkeimmät kisat olivat olympialaiset, joihin valmentautumisessa oli omia erityispiirteitään.
Ympäri vuoden harjoittelun tukena olivat sauna ja hieronta. Voimistelun ohella juuri nämä keinot pitivät lihakset hyvässä kunnossa kestämään harjoittelun suurta rasitusta. Lihasten huoltamisen lisäksi molemmilla oli myös henkisesti huoltava ja rauhoittava vaikutus. Sauna oli rentoutumispaikka ja vakituinen hieroja oli henkilö, jolle pystyi purkamaan arkihuoliaan.
Olympiavalmennuksesta vastasivat 1920–30-luvulla valmennuksen ammattilaiset. Valmennusta suoritettiin noin vuoden verran ennen olympialaisia, ja se sisälsi leirien ohella erilaisia valmennusohjeita niin henkilökohtaisesti kuin myös esimerkiksi Urheilulehden välityksellä. Olympiakeväinä päästiin myös maaliskuussa Helsingin seudulla Kaartin ratsastushalliin juoksemaan, mikä aikaisti keväistä juoksuharjoittelua. Varsinaiset harjoitusmenetelmät eivät kokeneet suuria muutoksia tutkimuksen ajanjaksolla. Uusina aiheina tuotiin ilmoille yliharjoittelun aiheuttama ylirasittuminen sekä liikuntatieteellisen tutkimuksen haparoivia ensiaskeleita myös Suomessa. Harjoittelun osalta nopeuden parantaminen korostui aiempaa enemmän kohti Berliinin olympialaisia. Tätä tietenkin selittää se, että koventuvat kilpailutulokset ja kansainvälinen kilpailu tarkoittivat kovempaa juoksuvauhtia, mikä ei olisi mahdollista ilman parempaa nopeutta.
Ylläolevaa tekstiä saa käyttää vapaasti, mutta viitaten Kalle Rantala 2009.
4.5.10
Hunajata hunajata!
Ruotsin Finspångissa suunnistetussa perinteikkäässä Tiomila-viestissä kilpaillut Joensuulainen Kalevan Rastin kakkosjoukkue ei saavuttanut täysin tavoitteitaan suunnistuksen saralla, sillä tuloksena oli vain kohtuullinen kolmatta paras kakkosjoukkuesijoitus eli 45 ja viestin voittokin lipsahti Kalevan Rastin ykkösjoukkueelle, joka totta vie ansaitsi voittonsa. Saattoi siinä yksi jos toinenkin herkistyä tilanteiden ratkettua. Myös paluumatka oli mukavinta mukavuutta. Ehkä sitten jo Jukolassa kakkonen haastaa ykkösen..
Lihaa ja hengenravintoa.
Lihaa ja hengenravintoa. "Aika hyvin kulki tanssi eilen", kiteytti joensuulainen suunnistusvaikuttaja Urjalan karkkitukun asvalttikentällä seisoskellessaan. Veikkaan myös Adamin ja Janin pitäneen kohtuulliset voittobileet Haldenin seuramajalla MM-leirillään.
Eilen sitten alkoi SP:n jo lanseeraaman Rakkauden kesä 2010:n hengessä myös Nautintojen kesä 2010, kun koh-tuul-li-sen pitkän, mutta lyhyeltä tuntuneen junailun aatelistoon kuuluneen matkailun päätteeksi saunoimme Niinivaaralla nesteet kehosta nilkkojen kautta ulos.
Kesän tavoite on nauttia isosti aamukasteisilla liikuntahetkillä, erämaalampien rannoilla, Jokiaseman aamupaloilla ja Marttakahvion pullakahveilla, Mokoman keikalla, Ilosaaren evoluutioesityksillä, Pielisjoen viilentämillä pohkeilla, kaupungin voittajille lahjoittamilla tonteilla mökkienrakennustalkoissa ja tietysti erilaisen matkailun merkeissä. Ai että mitä fiiliksiä.
Ja tässä ulos katsellessa keli onkin varsin nautinnollisen joensuulainen - lunta sataa näin toukokuun neljännen päivän kunniaksi!
Tulossa on top10 nautintojen kesä 2010 -kuvasarja. Alla julkaisemme pre-Nautintojen kesä kuvan.
Nyt on vuorossa 14h unien päälle otettavat pari kuppia kahvia ja parin tunnin päiväunet. Jonka jälkeen palaamme lumiselle tiestölle ehkä jo heti huomenissa. Kovan luokan spekulaatio (yksi niistä harvoista spekulaatioista) oli se, että ankkuriosuudesta palautumisessa menee varmaan viikko. Näkisin kuitenkin parin päivän palautumisen tarpeen aiheutuvan enemmän muusta kuin suunnistuksesta.
Barefoot runningista seuraava askel on muuten elephant foot orienteering. Siitä lisää ehkä toiste. Pioneerityö kyseisen liikuntamuodon saralla tapahtui viikonloppuna.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)