Kaikki alkoi ammoisina aikoina Kanadasta, tuosta sarvikuonojen maasta. Korjaan karibujen maasta. Newfoundlandin koirat katselivat ihmeissään, kun Halifaxin lähes ikijäätikkömaisella rannikolla pari koulupoikaa liukasteli jäällä. Lopulta pojat tippuivat jäihin ja koirat juoksivat pää viidentenä jalkana avannolle, tarrasivat niskoista kiinni ja vetivät pojat turvaan. Sellaisia ovat Newfoundlandinkoirat.
Pojat taasen ihmettelivät kuinka koirat pystyivät kleeraamaan jäällä niin hurjaa vauhtia ja kas kummaa kynnethän sen tekivät. Lapsoset virittivät kengänpohjiin hieman ongenkoukkuja ja jopas tuli pitoa. Lindros Ericsson ei harrastanut kalastusta vaan veistelyä. Fiksuna poikana Ericsson askarteli puusta tuet kahdelle puukolle ja luistinten prototyyppi syntyi.
Jäällä pojat menivät kilpaa ja Ericsson pääsi kovempaa kuin kukaan piikkikengillä varustetuista pojista - luistimia ihmeteltiin ja alettiin kasaamaan ihan joukkueessa. Pian kaikilla eskimon, viikinkien ja ruotsinsukuisten perheiden lapsilla oli luikkarit ja vielä toimivat sellaiset.
Hippaleikki jäällä muuttui niin vauhdikkaaksi, että mukaan otettiin kohta kepit, joilla sohittiin toisia kiinniottamisen helpottamiseksi. Pian luunmurtumien seurauksena päätettiin, että hankitaan jotain muuta kepeillä tönittävää ja nerokkaana poikana Eric Lindrosson lopulta keksi, että majavahan se on mukava peliväline. Sopivassa kulmassa kun lyö majavan häntää, se pyörii kuin hyrrä ja leijailee tasaisesti ja kauas.
Varhaiset eläinsuojelija-aktivistit vastustivat.
Majavat olivat myös nopeita karkaamaan. Rakennettiin laidat pelikentäksi, jotteivat talttahampaat pääse kauas ja päätettiin, että tarkoituksena onkin laittaa majavaa häkkiin.
Eläinsuojelijat jatkoivat kritisointia ja lopulta tyydyttiin luopumaan majavasta pelivälineenä. Majavan lättähäntä säilyi kuitenkin poikien mielessä ja veistettiin pikaisesti lituska puupalikka, joka osoittautui jopa majavaa paremmaksi pelivälineeksi. Myös mailan lapaa alettiin levittämään isommaksi, jotta puukiekon kuljettaminen helpottuisi ja heti seuraavaksi alettiin tappelemaan siitä, kenellä oli hienoin maila.
Pelien muuttuessa pelkäksi tappelemiseksi päätettiin tehdä säännöt, jolla kiellettiin kaikki kiva ja pelistä tulikin vakavaa syöttökuvioiden hiomista. Lopulta pelaaminen osoittautui hauskaksi ja naapurikylän pojatkin innostuivat. Ja sieltä ne esi-isä-Gretzkyt ja Crosbyt sitten tulivat. Kunnes tuli kevät ja jäät sulivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti