Joku spede (laulaja) oli alkanu keräämään kaikkea sarjamurhaajien omistamia asioita. Niitä oli kertynytkin aika paljon, mutta lopulta kaveri päätti lopettaa keräilyn ja hankkiutui eroon niistä. Kuulemma ne eivät olleetkaan niin inspiroivia.
Siis mitä?! Kuvitteliko tää kaveri oikeesti, että vaikka joku kirves, jolla on tapettu 27 ihmistä voisi tuottaa hyviä fiiliksiä. Nerokasta!
Toukokuun osalta opiskelut menee pakettiin ylihuomenna. Huomenna rullailen keveällä rullaluistinaskeleellani raikkaan viileään lukusaliin ottamaan viimeiset annokset historiallisen ajattelun muotoja -kurssin materiaaleista. Luvassa siis saksalaista käsitystä historiankirjoituksen historiasta. Se on hyvin (laita tähän joku vaikka laatua, määrää tai jotain muuta kuvaava sana, esim "paljon") (laita tähän joku adjektiivi kuvaava sana, esim "keltaisempaa") kuin miltä kuulostaa. No on se oikeasti kiinnostavaa, kaikkihan mitä kouluissa opetetaan pohjautuu siihen, miten asiat käsitetään ja tää kurssi kertoo siitä miksi meillä on tällaiset käsitykset ja mistä ne ovat isänmaahan tulleet. Hei historia on miesten historiaa. Naiset sitten enemmän toisentaa maata - äidin kieli, äidin vaistot jne.. Ja sillä lailla.
Tässä vielä lista historian naisprofessoreista, jotka muistan ja toisaalta myös ne ainoat 70-luvulle asti(!):
Söderhjelm 1927, ensimmäinen historian naisprofessori
Krusenius-Ahrenberg 1946 (helppo muistaa vuosi = heti sodan jälkeen). Tosin ei yliopistossa proffana...
Kemiläinen 197x, aivan päällikköosaaja, jopa miehet arvosti kovasti. Väitteli nationalismin konseptista. Aatehistorian kovimpia nimiä.
Ja bonuksena ensimmäinen Suomen historian naisprofessori 2003 Vainio-Korhonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti