Road to Kalevan kisat 2011, tässä satsareille tiivistetyt ohjeet. Varsinaisen työn saa toki kysymällä.
4. SUOMALAINEN LINJA
Suomalainen kestävyysvalmennus löysi 1920–30-luvuille menetelmät, joiden avulla onnistui sekä olympiamitalien keruu että maailmanennätysten murskaus. Valmennusmenetelmät koottiin useista ulkomaisista lähteistä mutta myös omista perinteisistä liikuntamuodoista. Merkittävimmät ulkomailta tulleet metodit kulkeutuivat Suomeen Lauri Pihkalan ja Kolehmaisten veljesten sekä Paavo Nurmen kautta. Menetelmiä sovellettiin suomalaisiin perinteisiin tapoihin ja liikuntamuotoihin, olosuhteiden sanellessa lopulta tarkemmat harjoitusmuodot. Harjoittelun yksilöllisyyttä korostettiin paljon. Urheilijat tiedostivat, että jokaiselle sopivat hieman erilaiset menetelmät, koska yksilöllinen harjoitusvaste on erilainen. Tämäkin oli osa suomalaista valmennuslinjaa, sillä kun kävelytyylistä ja muista harjoitustavoista annettiin ohjeita, samalla muistutettiin, että jokaisen on löydettävä itselleen sopivat tavat harjoitella. Valmennussuhteet olivat enemmän neuvojen antoa kuin henkilökohtaista valmentamista.
Suomalainen linja muodostui seuraavien menetelmien ympärille:
1)Nousujohteisuus ja yksilöllisyys
2)Kävely ja kävelytyyli
3)Voimistelu, hieronta ja sauna
4)Murtomaajuoksu
5)Vetoharjoittelu radoilla
Harjoitusvuosi alkoi luonnollisella liikunnalla edelliskauden jäljiltä. Tämä oli suunnittelematonta aikaa, jolloin urheilijat saivat lepoa harjoitus- ja kilpailukauden askeettisesta elämästä ja harjoitusrytmistä. Liikunta oli lähinnä kevyttä voimistelua, kävelyä ja hiihtelyä. Samalla kestävyysjuoksijat yleensä lihoivat muutaman kilon kilpailukauden painostaan. Varsinainen harjoittelu aloitettiin tammi-helmikuussa, ja urheilijakohtaisesti aloitusajoissa oli suuriakin eroja – jotkut harjoittelivat jopa ympäri vuoden. Harjoitukset sisälsivät alkuun reipasta kävelyä ja rivakkaa voimistelua. Viikoittainen kävelymäärä kohosi kohti huhtikuuta sekä kertoina että matkana, ja kovimmat urheilijat harjoittelivatkin päivittäin pisimpien lenkkien ollessa selvästi yli 20 kilometriä.
Huhtikuussa lumien sulettua siirryttiin murtomaajuoksun pariin. Kävely säilyi edelleen merkittävänä osana harjoittelua, mutta poluilla ja niityillä juostiin vapautuneesti talven jäljiltä. Samalla alkoi myös kilpailuaika murtomaajuoksuilla, jotka toimivat myös kovina harjoituksina. Toukokuun lopulla tai viimeistään juhannukseen mennessä alkoivat kunnolliset rataharjoitukset. Radoilla pyrähdeltiin erimittaisia kovavauhtisia vetoja ja palauteltiin välissä kävellen ja hölkkäillen. Vetomatkat vaihtelivat 50 metristä aina kilometrien mittaisiin vetoihin. Kilpailukausi oli pitkä, ja se kesti aina lokakuulle saakka. Siksi kaikkia kilpailuja ei pidetty myöskään tärkeänä, vaan ne otettiin harjoituksina, ja usein pisimmät kilpailut juostiin vasta loppukaudesta. Tärkeimmät kisat olivat olympialaiset, joihin valmentautumisessa oli omia erityispiirteitään.
Ympäri vuoden harjoittelun tukena olivat sauna ja hieronta. Voimistelun ohella juuri nämä keinot pitivät lihakset hyvässä kunnossa kestämään harjoittelun suurta rasitusta. Lihasten huoltamisen lisäksi molemmilla oli myös henkisesti huoltava ja rauhoittava vaikutus. Sauna oli rentoutumispaikka ja vakituinen hieroja oli henkilö, jolle pystyi purkamaan arkihuoliaan.
Olympiavalmennuksesta vastasivat 1920–30-luvulla valmennuksen ammattilaiset. Valmennusta suoritettiin noin vuoden verran ennen olympialaisia, ja se sisälsi leirien ohella erilaisia valmennusohjeita niin henkilökohtaisesti kuin myös esimerkiksi Urheilulehden välityksellä. Olympiakeväinä päästiin myös maaliskuussa Helsingin seudulla Kaartin ratsastushalliin juoksemaan, mikä aikaisti keväistä juoksuharjoittelua. Varsinaiset harjoitusmenetelmät eivät kokeneet suuria muutoksia tutkimuksen ajanjaksolla. Uusina aiheina tuotiin ilmoille yliharjoittelun aiheuttama ylirasittuminen sekä liikuntatieteellisen tutkimuksen haparoivia ensiaskeleita myös Suomessa. Harjoittelun osalta nopeuden parantaminen korostui aiempaa enemmän kohti Berliinin olympialaisia. Tätä tietenkin selittää se, että koventuvat kilpailutulokset ja kansainvälinen kilpailu tarkoittivat kovempaa juoksuvauhtia, mikä ei olisi mahdollista ilman parempaa nopeutta.
Ylläolevaa tekstiä saa käyttää vapaasti, mutta viitaten Kalle Rantala 2009.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti