(Seura)töitä, töitä

Olin eilen konsulttiapuna KR:n toimistolla, kun on tuota näkemystä kertynyt kuin da vincillä. Selviteltiin kuinka monta seuratyöntekijää tarttee parin kartan tulostukseen. Tai tuli niitä ilmeisesti se nelisensataa. Ja päälle pari sataa kuntorasti- ja ketunlenkkikarttaa. Vastauksena oli 6 ja itseasiassa vasta se seitsemäs laitto ocadin kuntoon. Mut kaikenlaiset piirrot, tulostukset, leikkaukset, pussittamiset ja vielä päälle sinetöinnit onnistui lopulta mainiosti. Eihän niitä työstetty kuin koko iltapäivä. Itse keskityin piirtopuoleen ja opaskartan ideointiin. Ja niitä ideoitahan oli aika vähän.

Tänään käytiin täällä havainnoimassa monimuotosii paikkoi. Ohessa myös yksi tänne ei palata koskaan maasto. Lähinnä siksi, että päässä soi egotrippi Ilosaaresta. "me ei palata koskaan." En kerro mikä se oli, niin joku sinne vielä erehtyy karhujen ja susien syötäväksi. Paarmoja ja jotain muita pieniä lintuja oli keskimääräistä enemmän. Ne oli varmaan niitä b-kaaderin olioita, sillä niitä oli niin paljon.
Tuolla erämaalammella myö vieteltiin se iltapäivä Ilomantsissa.








Kaikenlaista harmia oli se, että taistelijan talossa oli 5euron pääsymaksu. Ihailtiin tykit pihalta ja katseltiin karttoi Suomen itäisimmällä kylällä. Itä näkyi, katottiin jo asemat valmiiks. Tuos me sit ryömitään ens vuonna, jos rähinä alkaa. Ja alkaahan se, kun käydään syssyl sotilaspartiossa, joka on Haminassa. Ja Haminahan on jo melkoisen lähellä rajaa.

Hynynenkin on käynyt Hattuvaaralla keräämässä ideoita.








PANDEMIA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! huutaa WHO (ei se bändi). Kohta siulkii on flunssa. Nyt vedonlyönti pystyyn, kuka kavereistasi on ensimmäinen?

Huomenna jälleen yhdelle OTourille, jettiin ja settiin suhisemaan. Ja sitten hiljalleen kohti Funäsdalenin kukkuloita jeeerdalenin kanssa.

Paths off

Sillon kun mie olin Hankasalmel ei myö mitään reenailtu. Tai no reenailtiinhan me välil, mut se oli lähinnä hauskaa touhua. Eihän sellaset pojanklopit voi tietää, mitä tuo kestävyysharjoittelu on. Puhumattakaan suunnistuksesta. Nykyäänhän sitä pitäis tehdä aamul kakkosen juoksulatu ja iltapäiväl pari suunnistustreenii, niinku mie eilen tein.

Mut ei, useimmiten myö mätettiin vain sählyä, sitähän se Ikonenkin teki niiden parin tuhannen juoksu ja suunnistuskilsan ohessa. Ja sit, jos halus vähän kovempaa reenisettiä, niin palomiesten kanssa pelatessa tuli sitäkin lähes huomaamatta. Vaikka sitten neljä tuntia putkeen. Ihan ok intervallireeni, jos ei vaihtomiehiä ole. Yleensähän niitä tietysti oli. Se on sitä sosiaalipelailua.

Nälkäkin noissa sosiaalileikeissä tuli, mut kun eihän pikkupojat ruokaa osaa laittaa niin minkäs teet. No kyl me oikeesti osattiin, jotain täytettyjä paprikoita ja sellasta muka terveellistä. Hiilihydraatit kolattiin sit vielä iltakarkeist, kun ei toi Atkinsin ruokavalio ollu vielä sillon muotia.

Joskus saatettiin käydä juoksemassa. Tai no ei kaikki käyny, mut ne jotka viitsivät. Hankasalmellahan ei ole kuin yksi juoksureitti, kun ei tuolla maaseudulla noita polkuja tai pikkuteitä ole paljoakaan. Ainakaan talvisin auki, kun lunta on kolme metriä. Se reitti on se pikku-raatinen, joka menee niiden ylä- ja ala-raatisen järvien ympäri. Vai onko ne iso- ja pikku-raatinen ne järvet. En muista, mut järviä ne oli. Tuo lenkki on aika tasan tarkkaan 16,7km B13 kämpän rapuilta, sellanen ihan passeli. En muuten tuosta B13:sta pääse irti, kun edelleen asun samassa osoitteessa. Kaupunki tosin on onneksi eri. Kun tuol Hankasalmen on Kihveli soikoon festarit, niin Joensuus on Ilosaarirock. Paha on valinta kumman ottaisi. Sit isot pojat kävi joskus juoksee iso-raatisen, mut eihän nyt yli kaks kyöstisiä juosten tee tuon ikäisinä kuin hullut (vaikka syytä monella oliskin). Ja Oma.

Attentaatti

Kuuminta coolia ja muut aarteet. Kysyit olinko leikannut hiukseni. No e. Apocalyptican veivaajista puhumattakaan. Mut Beenie Man ja Dizzee Rascal. Sitä jeessiä jeesseintä.

Kaikenlaista keikkaa löytyy Yle Areenasta aika reilusti vielä 29 päivän ajan. Kannattaa tarkastella, keikkojen koosteita on vaikka missä välissä siellä tuolla.

Keksin bisnesidean. Pirkan pitsapohjat ja päälle nuudelit. Ja joku siperialainen siihen kojuun niitä keittelemään. Pahvisen pohjan voi jättää syömättä, mut ne nuudelit maistuu taivahan hyvälle ja pitsapohjan käytän sitten uudestaan seuraavalle asiakkaalle. Jono pystyyn jo, ens Ilosaares sataa rahhaa miunkin kassaan! Ja valkopippuria päälle suolauksen ohella!

Tänää ois kassarok Tikkalassa ja kummalliset bändit. Ainakin "Karmila soittelee soolot" Hynysen mukaan.

Kreppei

Viime viikol heiteltiin Teukka "oltiin ruissis eka yö ilman telttaa" Salaman kanssa vajaa sata nauhaa metsiin Jämsästä pohjoseen. Tämä siksi, jotta voitaisiin sitten käydä paperinpalasen avulla niitä etsimässä viikonloppuna kooveen tyttöjen kanssa maestro Tainin valvovan silmän alla. Ja käytiinhän me. Taini tosin keskeytti kun tukka tarttui kiinni oksiin.

Joku vois viettää kesäpäivän toisellakin tavalla, mut aika hauskaahan se oli 9 parin kilsan (+/- ~500m) rykäsyä rullailla päivän aikana. Ja välillä satoi, niin eihän sitä biitsillä olisi tyhmempikään lojunut. Lounas jäi väliin. Ja surullista kylläkin, mutta totta, päiväkahvi. Maastot oli varsin mainiot, vaikka metsänomistajat näyttävät suurella innolla niistä raastavan irti kaiken mahdollisen. Suotakoon se herroille ja rouville, eihän niitä metsiä ilmaiseksi ole saatu, kun vaikea niitä on varastaakaan.

Tänään kävin pyöräilemässä vajaan kakkosen. Kuten myös eilen. Lähdin vain polkemaan polkuja ja pikkuteitä ja jossain vaiheessa kääntyilin suunnilleen takasinpäin, suunnat otin auringosta ja tuulesta. Takasin löysin molemmilla kerroilla, mutta miten käynee huomenna, kun suuntaan joron jäljille käpälämäkeen. Tai Vuorisjärvelle. Aivan SAma, kunhan löydän Joensuuhun viikon päästä lauantaiksi kello yhdeksi.

Ens kerral

ElonenSprintti järjestetään Pohjois-Korea tyyliin. Jokaisen kilpailijan perässä kulkee "henkilökohtainen opas" noin kolmen metrin päässä. Jos kilpailija meinaa kääntyä väärin, kopauttaa opas pistooli toisessa kädessään suunnistajaa olalle. "wlong wei mistel, lait wei tät wei." Kisamaasto ei kuitenkaan juuri reitinvalintoja tarjoa, sillä kartassa kaikki muu on kiellettyä, paitsi pääkatua suoraan kulkeminen.

Tai jospa sittenkin Kiina tyyliin. Isolla rahalla laitetaan pystyyn täydellinen sprinttisuunnistusparatiisi. Pieniä sokkeloisia kujia, siltoja, tunneleita. Taivaallisen rauhan aukioita ja panssarivaunuja. Yleisö seisoo jämäkästi paikoillaan ja taputtaa tasaisesti jokaiselle ohikulkijalle.

Entäs Yhdysvaltain tyyliin. "Amerikka on vapaa maa", joten kilpailija saa mennä mistä haluaa. Törmätessään katumaasturiin, kuljettaja haastaa suunnistajan oikeuteen ja kilpailija järjestäjän, koska mitenkä sitä voi tietää, missä niitä autoja kulkee.
Tai sitten vain suomalaistyyliin. Kaupunkisuunnittelun helmimaassa taajamassakin kortteliväli on satoja metrejä ja puistoissa ei olekaan mitään muuta kuin avointa lääniä. Reitinvalinnat on mallia oikea/vasen ja urputusta tulee, jos luodaan yhtäkään haastetta, jota metsäsprinteissä ei ole vastaan tullut.

Elossa

Apupojan hommat taas tän vuoden osalta on ohitte. Jokilaakson sprintissä tuuli reilusti ja loppupään lähtijät sai haistella viimesien välien valinnat kuntoon, jotta pesupaikalla riittäisi puhetta suunnistuksen oikeudenmukaisuudesta. Ja eihän se reiluu ollut ei.

Tuossa vieressä H21 & H20 -sarjojen rata.

FM-öööverlånga

Olipas se päräyttävä kokemus. Tein vähän omaa valintaa ykköselle. Enkä sit nähnytkään juuri ketään seuraavaan viiteen kilometriin, vaik vedinkin melko hyvin, ehkä vähän lahnasti vaan ekan kilsan. Ekalla rastilla missä oli johdot pömpelissä näin sitten Löfbackan, jolla oli kiire. No veti se itseasiassa kärkeäkin kiinni pari minuuttia siinä vaiheessa. Mie en. En tosin keskeyttänytkään.

10 kilometrin kohdal otettiin tuoretta paperia, lenkki näytti hieman nopeammalt, mutta ei se niil 15 km jälkeisil jaloil enää sitte ihan niin ollut.

20 km paikkeil otettii viimene läpyskä, en tiijä oliks se juoksukaa nii kauheen rullaavaa siin varvningissa, ei tainnu. Mietiskelin siinä hölkötellessä, että Ruotsin tunturissa näitä lenkkejä vedetään kolme. Ja vielä peräkkäisinä päivinä. Huhhei.

21 kilsan paalulla tippu yks mies taakse ja katkes. 23 kilsan kohdal tippu toinenki. Ja ei se Niksukaan kovin tuoreil jaloil siinä edessä maaliin tullut. Tuol tahdil viel 76 kilsaa ni ois otettu Matsin kanssa matsii loppusuoral. Eli jonkunlaisessa kunnossahan tässä ollaan?

24 kilsan kohdal istuskelin maassa, ei krampannu, väsytti vaan.

Tänään hoidettiin sit palautumine kuntoo. Pikku höntsäreenin päälle 1,5h futista.