Kerrataan hieman. Tuossa gps-seuranta, mutta itse on palikkaa saanut kumma kyllä kolmosjoukkuelaisena..
K-1, juostiin tiellä Hannun kanssa ja vaihdeltiin luonnollisesti koodit kuulumisten ohessa. Ei tullut samaa yksi risti kakkosta, joten tieltä lähdettäessä lähdin omille teilleni. Edellä meni Haldenin Hämälistö, joka myös lähti sellaiseen suuntaan, että ei napannut. Ykkönen oli keskimmäinen kolmesta hajontarastista ja porukka hävisi ympäriltä. Sukkana rastille ja kohti seuraavaa.
1-2 Edellä juoksi IGTISA:n mies, joka lähti väärään suuntaan. Päätin ottaa rastin vasemmalta jyrkän kalliotöppyrän vasemmalta kyljeltä. Ison kivi löytyi kuusikkonotkosta ja sukkana kuusipusikon läpi leimaamaan. Ajattelin, että homma on hyvin hallussa.
2-3 Päätin pelata safetyä, jota SP tiomilassa oli miulle korostanut olevan yöhommien aatelin avain. Tärkeintä on katsoa reitinvalinta simppeliksi, joten pikkukallion ylitse polunristeykseen (en osunut vaan menin vähän vasemmalle), sitten kampesin polulle, jonka mutkasta avokallion päällystää rastille. Polulla katsoin vasemmalle mäellä, jossa Heinonen huuteli jotain "edessäpäin" olemisesta. Luulin, että minsa pummaa, mut eihän se pummaa. Se huuteli Hannulle, että mie olen edellä.
3-4 Tiputeltiin kiltisti jonossa ja leimailtiin rasti.
4-5 (lyhempi väli vitosrasteista) Tietä pitkin ampumista ja päätin kokeilla pientä polkukiertoa menemällä risteyksestä vasemmalle vähän matkaa. Näin kokeilin parin käyrän välttämistä, että saan tietoa siitä kannattaako pikkumäkiä väistää yhtään. Ei kannattanut sillä rastille tulin heti Minsan perässä. Tappiota siis 5-10 sekka.
5-6 Sitten tuli ero ja ensimmäinen selkeä taktinen virhe. Minsalle oli annettu tehtäväksi tuoda miut pois. No mie ajattelin olla itsenäinen ja valitsin eri letkan heti seuraavan mäen päällä. Minsa jatkoi harjannetta, mie lähdin suoraviivaisesti rastia kohti. Eroa kuudennella rastilla oli reilu 30 sekkaa, mutta mikä oli oleellista niin olin menettänyt suoran kontaktin kakkosletkaan, joka oli juuri saavuttamassa vauhtiaan pummin takia hidastavan kärkiletkan hännän
6-7 Porukka juoksi edellä aloitusosuuden uraa ja haistoin tien jälkeen palaneen käryä ja lähdin aukon laidasta yksin korjaamaan aika lailla samaa linjaa, mitä Airila oli tehnyt vähän aiemmin. Edellä olleet huomasivat liikkeeni ja sitten oltiinkin taas yhdessä. Rastille hypittiin todella tyhmästi rinteen kautta jyrkänteeltä toiselle. Ero kasvoi tuostakin syystä.
7-8 Pusikon läpi vain televisiokuviin kävelemään.
8-9 Katsoin, että selkeä hajonta, kun porukka lähti vähän eri suuntiin. Taas oma suunnistus täysillä päälle ja sukkana koko rastiväli.
9-10 Rastilta hyppäsi eteen KOK:n joukkue ja ajattelin, että siitä en ainakaan tipu. Se olikin kakkosjoukkue ja vauhti alamäkeen ja rastille oli kohtuullista kansallista.
10-11 Hörppy vettä ja ylämäkeen. Ihmettelin, että näin selkeällä välillä ei ollut uraa rastia kohti ja sitten tajusin, että vedetään kakkososuuden putkea. Skarppasin suunnistusta taas pykälän verran tästä johtuen ja lipulle nätisti kaikki Weckmannin kuvaamat kaksi rastiympyrän kiveä lukien.
11-12-13-14-15, putkipätkä oli selkeää touhua, kun kaikki juoksivat kiltisti letkassa. Katselin lähinnä mitä Rykmentin kaksikko kahdestaan puuhaili ja 14. rastille mennessä kirosin Huikon Petterille kalliomäkien muotoilua. Letka rynkytti kaikki mäet ylös-alas varmaan ihan ilon vuoksi.
15-16 Päättelin oman hallitun suunnistuksen (OHS/pyrintö), taas alkaneen ja nappasin keskimmäisen lipun (pistekumpare) kohtuullisella itsevarmuudella.
16-17 (lähin) Huikko hyppäsi völjyyn ja heitin turvat komeasti. Oli pakko pyytää Petteri veturiksi, kun hetken aikaa selvittelin lamppua ja muiden apuvälineiden kuntoa. Huikon tossu oli niin syönnillä rastimäkeen noustessa, että oli pakko antaa siimaa. Tämä oli kisan toinen taktinen virhe, sillä rastinottokin meni varsin hitaaksi ja edessä olevan kärkiletkan viimeiset vilaukset jäivät näkemättä. Huikko taas sai ne heti tuon jälkeen kiinni.
17-18 Eipä mittää, otin rastin ja seuraavaa kohti. 18. loppulähestymisen otin polun kautta. Ja siinäkin meni monta arvokasta sekuntia hukkaan. Hitto soikoon tuota ylivarmistelua, ihan kuin ei tuommoista rastia suoraan osaisi ottaa.
18-19 Aukkoa kiivetessä Pyrinnön Heikka pompotteli ohitse ja lyöttäydyin ikätoverin kyytiin enempää miettimättä.
19-20 (lähempi rasti) Helppo väli mäen kärkeen ja leima pienen pysähdyksen jälkeen oikealta puolen.
20-21 (Iso kivi) En harkinnut hetkeäkään kiertotouhua. Ja toisaalta luotin itseeni siinä määrin, että annoin Jannen lähteä valitsemaansa matkakohteeseen. Aika lailla viivan oikeaa puolta koko väli. Puseroon hiipi aika kova huoli tilanteesta, sillä vaikka maasto oli avointa, ei missään suunnassa näkynyt vauhdikkaasti eteneviä valoja, saati mitään valoja. Tiesin, että nyt saattaa tulla takkiin isosti. Valitsin vaihtoehdon a, taistele. Rymysin pusikkonotkon läpi, nousin rastimäkeen ja juoksin oikealta kallionenän kautta rastille. Tulin sujuvasti, mutta silti olin todella epätietoinen, että mitä ihmettä tapahtuu, kun oman osuuden miehiä ei näy. Lisäksi luulin, että rasti olisi ollut putki.
21-22 Polkuväli ja huomasin edellä rullaavan Söders-Solin kaverin, jota oli näkynyt myös alkumatkasta. Se helpotti vähän stressiä tilanteesta.
22-23 Katsoin, että tämä on viimeinen suunnistettava rasti ja sille ei todennäköisesti olisi uraa, koska uskoin, että sekin on kakkosen putkirasti. Homma hanskassa ja lapaset siihen päälle laitettuna juoksin suunnitelmalla polku-isokivi-käyrän verran ylös-rinnettä tasossa-kuvioraja poikittain-tasanne-pää ylös ja ensimmäistä heijastinta kohti. Hymyilin, kun näin rastia lähestyessä Paarman Hämäläisen singahtavan kohti viimeistä.
23-24-M Nenälle, pää ylös, ura alle ja seuraavaksi jalkoja alle minkä jaksoi.
Oli kyllä hienoa tuolla Jukolassa tänä(kin) vuonna. Mutta vielä hienompaa olisi ollut jatkaa vaikka Plekun matkassa.
Ja esimerkiksi tällaisilla hetkillä on kyllä kivvoo. SP:n tuuletus kakkosena vaihdossa oli jotain sanoinkuvaamattoman hienoa. Ai että sitä tunnelmaa seurateltalla tuolloin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti