retkuv

"Olisiko jotenkin hienoa, että valioliigassa saisi pelata vain englantilaisia? Tai NHL:ssä pelkkiä USA ja kanadalaisia. "

Bostonissa pelaavat asustavat Bostonissa ja Manchesterilaiset taas Mansessa - KR:ssä juoksevat asustavat Saint-Étiennessä ja KOK:in vastaavasti Bernissä.

-anonyymi


Keskustelu kasvottomien kanssa on niin hillittömän hauskaa, että tähän on pakko kommentoida.


Eli paikkakunnan X ulkopuolella asuvat eivät saa edustaa X:n seuraa, jos vain leireilevät välillä X:n alueella ja useasti ulkomailla seuran muiden suunnistajien kanssa? Pitäisi siis asua paikkakunnalla X vakituisesti? Kuinka monta päivää vuodesta riittää? Esimerkkitapaus: riittääkö usea lukukausi, jotka Prochazka vietti Joensuussa, oikeuteen edustaa seuraa?


Kyse oli kansallisuuksista, ei asuinpaikoista. Ainakin kuvittelin tämän olevan kohtuullisen selkeästi ilmaistua, sillä kyseessä on kaksi täysin erilaista ongelmaa (paitsi että kansalaisuushan ei ole ongelma Jukolan kohdalla..jo SM-viesti on eri asia ja siellähän on ulkomaalaiskiintiöllä otettu liiton kanta asiaan). 


Mutta jos mennään nyt sitten niihin asuinpaikkoihin, niin astutaan heti varsin heikoille jäille. 


Kuinkahan monta päivää vuodesta huippusuunnistaja viettää leireillä? Miten asuminen talvisaikaan vaikka Suomessa suhteutetaan siihen? Löysin muuten lunta ja jäätä Ilomantsin SM-maastosta kisaa edeltävänä iltana.. Onko huipputason kavereiden talviajan sulalla maalla vietettyjen päivien määrällä korrelaatiota kilpailuvauhtiin? Suomalaissuunnistajat eivät varmaan sitten saa leireillä ulkomailla pitkiä aikoja, sillä yhteys asuinpaikkaan katkeaa..


Asuinpaikkatoiminnassa on kaikkein huomioitavinta se, että kilpailupaikat vaihtelevat ja huippusuunnistajien pitää valmistautua kilpailuihin näillä tietyillä seuduilla suhteettoman paljon. Tämä johtaa siihen, että huippusuunnistajien kannattaisi asuinpaikkanäkökulmasta valita sellainen seura, joka sijaitsee mahdollisimman lähellä tulevaa arvokisamaastoa. Ei ole mitään järkeä viettää kovin paljoa aikaa siellä, missä ei pääse suunnistamaan tulevien kisojen tyyppimaastoissa. Suunnistus on reissaajien laji.


Eli jos vaaditaan ehdottomasti tuollaista asumista ja läsnäoloa jossain, loppuu myös suunnistajan urakehitys. Suunnistus kun lajina on sellainen, että suorituspaikka muuttuu - harjoittelun tulee tapahtua tulevien suorituspaikkojen ehdoilla. 


Aika vähän on kotikenttää käytössä meidän lajissa. Eikä huippujen vuoden 30-40 kisastartista puolet ole kotikentällä, kuten noissa yllämainituissa lajeissa..


Kotikenttä pitää rakentaa itse. Tero kuvaa sen hyvin:


"Yes, almost 100%. I think every orienteer has some kind of databank in his head, a place where he stores experiences and memories of the races he has already run. So, when I see a hill on a map, I sort of fish into my memories and find a corresponding one. Of course, everybody’s databank is of a different size, depending on memory and also on the number of races run. But, some runners have in their banks only, for example, three Swedish knolls, two Danish knolls, and so on – others have hundreds. Mine is really big. Every hill or knoll or other feature I pass goes directly in my databank, and there I keep it stored. So, when I see a little hill on a map here in Denmark, I sort of reconstruct it through my experience from the races and trainings I have had in local terrains. Almost all the time it more or less corresponds to reality."


Eli ei muuta kuin datapankkia keräämään. Ja se ei tapahdu kotisohvalla. Paitsi sprinttiin.



Maakuntakanavilta tulee välillä myös asiaa